Tervetuloo! Kay sisaan toki! Kysees' ei oo neuleblogi.



perjantai 31. elokuuta 2012

Huomion kohteena

Mary Normandiasta on sitten ihana ihminen! Han on valtavan valoisa, hauska ja alykas. Saan hanelta usein ihanaa kannustusta. Han on haastanut minut kertomaan itsestani faktoja. Tassa niita tulee.

1.Koen olevani sielultani taiteilija. En ole koskaan pitanyt yhtaan omaa nayttelya. Kaksi kertaa se tosin liippasi lahelta, mutta peruin kumpaisenkin, kun en uskonut, etta ehdin saada matskua kokoon. Nykyaan olen lyonyt lahes hanskat tiskiin. Korvaavana toimintaterapiana teen kasitoita.

2. Koen myos olevani muusikko. Olen osallistunut joihinkin merkittaviin viihdelaulukilpailuihinkin, mm Syksyn Saveleen, omatekemallani savellyksella. En paassyt finaaliin. En anna taman kuitenkaan ollenkaan hairita suureellisia kasityksiani musiikillisista kyvyistani.

3. Harrastan yksinpuhumista.

4. Olen ymparipuhumisen kruunaamaton maailmanmestari.

5. Olen kova puhumaan.

6. Edesmennyt tatini oli Bangladeshin kansalainen.

7. Minulla on sairaalloinen sammakkopelko. (Freudilaisia analyyseja en halua tasta kuulla.)

8. Rakastan tyovaenlauluja.

9. Blogipersoonani on varsin liioiteltu.

10. Synnytin molemmat lapseni ilman kipulaakitysta.

11. Nukahdin tyttareni synnytyksessa juuri ennen viimeista ponnistusta. Herasin siihen, kun han syntyi.


Seuraavassa vastaan Maryn esittamiin kysymyksiin ja teenkin sen erittain mielellani, koska se saa minut tuntemaan, kuin olisin huomion keskipisteena. Tama ei minua lainkaan haittaa.


1. Oliko mielestäsi helppoa laatia näitä kysymyksiä niitä omiasi? (siis sitten kun olet ehtinyt ne laatia)?
-Ei ollut helppoa! Valvoin aamuyon tunneille keksiessani kysymyksia, vain valttaakseni alakouluaikaiset "Ystavani"-kirjatyyppiset kysymykset, kuten "mika on lempivarisi?". Koska yritin kieli keskella suuta osoittaa taas kerran olevani syvallinen ja intelligentti, laadin kysymyslistan keskittyneesti. Silti lopputulos muodostui mielestani vain keskinkertaiseksi. Lienee syyta tarkistaa kasityksia itsestani.

2. Minkä pituiset hiukset sinulla on ja miksi?
-Hiukseni ulottuvat yli puolivaliin selkaani. Tahan on olemassa aivan jarkeva selitys: olen kuluttanut jo vuosikausia aikaa sen miettimiseen, yrittaisinko hampaat irvessa nayttaa edelleen barbie-nukelta, niinkuin asia muistaakseni oli joskus 20 vuotta sitten, vai tulisiko minun jo 46- vuotiaana esiintya hillityn arvokkaasti, lopettaa kokonaan peppipitkatossuleikit ja leikata hiuksiini nuorekas, mutta samalla elegantti ja kunnioitustaherattava kampaus?

3. Kuka tai mikä on elämäsi tärkein ihminen tai asia?
-Asiaa pohdittuani todella kauan, vastaan: vapaus tehda valintoja.

4. Missä tehdään maailman parhaat plätyt?
-Kuopion Marjalla Dubaissa. Niita on yleensa myos tosi paljon.

5. Mitä mieltä olet maailman tämän hetkisestä poliittisesta tilanteesta lehmistä?
-Lehmat ovat mita sympaattisimpia luomuksia! Jouduin heidan, hevosten ja kanojen kanssa viimeeksi lahietaisyydelle paivittain, kun asuin Bourgognessa vuosina 2003-2006. Charollilaista sukua olevat mylvijat herattivat minut joka aamu, koska ne laiduntivat takapihamme valittomassa laheisyydessa. Uskon, etta heissa asuu viisaus. Toisin kuin maailmanpolitiikan tekijoissa.

6. Luetko viihdekirjallisuutta?
-Enhan mina muotilehtien lisaksi muuta luekaan.

7. Krokotiilin-, lehmän- vai tekonahkainen?
-Jos naista on valittava, niin lehman.

8. Millä kielellä teet päässälaskuja?
-Karjalanmurteella hyvalla menestyksella.

9. Jos olisit eläin, mitä sanoisit ihmisille?
-Nizzalaisena koirana sanoisin omistajalleni "Voisitko korjata ulosteeni pois keskelta jalkakaytavaa, kiitos!" Kollektiivisesti elaimina sanoisin ihmisille : " Alkaa koskaan unohtako, etta olemme teidan armoillanne."

10. Onko avaruuden tutkiminen ja kosmologia mielestäsi tärkeää?
-On, vaikka olenkin kiinnostunut huomattavasti enemman merien tutkimuksesta ja kosmetologiasta.

11. joo antaa jo olla.
-En muuten varmasti anna. Tahan kysymykseen vastaan yhta huolellisesti kuin muihinkin, koska olen valtavan tunnollinen kaikessa mihin ryhdyn.

Mina puolestani kysyn seuraavaa:

1. Mita pelkaat?
2. Minka taidon haluaisit itsellesi?
3. Mita piirretta arvostat elamankumppanissasi eniten?
4. Mika on oma arsyttavin piirteesi?
5. Oletko tehnyt koskaan jotain radikaalia ulkonaollesi? Olitko tyytyvainen tulokseen?
6. Pidatko sirkuksesta?
7. Mika tekee sinut onnelliseksi?
8. Oletko uskonnollinen?
9. Mita tekisit, jos rikastuisit?
10. Minkalaisessa seurassa viihdyt?
11. Mita kadut?

Nama kysymykset haluan esittaa Simpukalle, Madame Kissankulmalle, Lumiruusulle seka Ninalle!
Lopuksi alkuperaiset pelisaannot:

1. The person nominated must share 11 facts about themselves.2. The person nominated must answer the questions the tagger( the person who nominated them) set for them.3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate)and create 11 questions for them to answer.Then they must go to their pages and let them know they were nominated!There are no tag backs!

Todiste toimintaterapiastani. Tytar toimi mallina.


keskiviikko 29. elokuuta 2012

Auvoisia Ajatuksia Aurinkorannalta

En ma teille turhaan haasta.
Totuuden ma tasta maasta
haluan nyt julki tuoda,
helpotusta mieleen suoda.
Tiedan kylla: hankin sen
porttikiellon ikuisen.

Ei oo Riviera rakas
paikka mulle, tanne takas'
aio en ma koskaan tulla!
Paatos jarkkymaton mulla.
En ma siksi lainkaan tajuu
turisti miks' tanne haluu?

Liikkuminen mahdotonta:
autoja on liian monta.
Bussit liitoksistaan ratkee,
matkustajan pinna katkee.
Kavelemaan innostut
-koiranpaskaan liukastut.

Hankalaa on ruoan osto.
Kaamee kassaneidin kosto.
Hidastelee tietyst' aina
eipa neitii kiire paina!
Raskas aina tama keikka,
asiakas sivuseikka.

Eipa silti, ei sielt' mitaan
ostettavaa loytyisikaan!
Hyllyt tayteen ahdetaan
camemperttii haisevaa.
Puuttuu leipa rukiinen,
saunalenkki sininen.

Ei voi edes nukkuu taalla!
Meteli on aina paalla.
Yolla jatkuu meno villi:
huutaa paloauton pilli,
sitten ambulanssin vuoro,
rannal' laulaa gospel-kuoro!

Kyl' on mulla vahis' vitsit!
Nakisitte nekin pitsit,
joihin sonnustautuu naiset
vanhukset ja nuorukaiset.
Eihan ne ees peita kunnol'!
Minihame paalla mummol"!

Seksikas ain olla pitaa!
Katso se ei koskaan ikaa.
Uimarannal' naky tuttu:
bikinit on vanha juttu.
Tissiliivit pois jo heita,
eivat stringit mitaan peita.

Naky taa on painajainen:
ei oo mikaan kaunokainen
tuokaan rouva. Ei voi kiistaa:
tissit melkein maata viistaa.
Voinpa tasta vitsin heittaa:
alapaan ne edes peittaa!

En ma mummoo haluu rienaa.
Liian vahan kansa tienaa.
Eroon paaset pian tosta
kasilaukust', lompakosta.
Paikka taa on aivan paras,
jos ammatti on taskuvaras.

maanantai 13. elokuuta 2012

`A table!


Ranskalaisten yliarvostettu maailmanmaine perustuu jostain kummallisesta syysta heidan ylistettyyn keittioonsa. Paikan paalla asuneena olen kuitenkin katsonut parhaaksi olla hyvin varovainen,  jotta saisin mahdollisimman rajoitetusti henkilokohtaisia kokemuksia omituisuuksista, jotka liittyvat  heidan kuuluisaan ruokakulttuuriinsa. Tyttareni kauhukokemusten kautta olen valitettavasti kuitenkin joutunut kosketuksiin heidan kummallisten tapojensa kanssa ja kiitan luojaani, ettei minun ole tarvinnut olla kyseisissa tilanteissa henkilokohtaisesti lasna. En olisi ikina pystynyt peittelemaan jarkytystani tai syvaa paheksuntaani. Koska haluan olla kohtelias ja tuottaa aina lahimmaisilleni vain iloa, olen paattanyt pysya kaukana ranskalaisten ruokapoydasta.
Olenkin jo aiemmin kuvaillut tarkeimpia takalaisen ruokailukulttuurin kasittamattomyyksia, kuten myrkkyjuustojen suurkulutusta ja yleista taipuvaisuutta alkoholismiin. Asia, johon en ole varsinaisesti viela puuttunut, ovat poytatavat. Korjaan siksi taman harmillisen puutteen valittomasti muuten niin monipuolisessa ruokakulttuurianalyysissani.
Ruokailuajat ovat pyhitetyt. Koko yhteiskunta pysahtyy iltapaivalla 13-15 valisena aikana, koska silloin Ranskassa on pakko syoda lounasta. Turistiraukkojenkin on noudatettava orjallisesti tata aikataulua, koska ravintoloista ei saa ruokaa klo 15 jalkeen ennen kuin illallisaikaan. Kotioloissakin pakonomaista syomisaikataulua noudatetaan hartaasti. Iltapaivakahveiltakaan ei saa myohastya, muuten ne on pakko jattaa valiin. Se nyt ei jarin suuri menetys ole, koska entisissa siirtomaissa tuotetun pahanmakuisen kahvin kanssa tarjoillaan yleensa kuivia kekseja, jotka eivat ole kelvanneet perheen lemmikkikoiralle.
Tyttareni on taas visiteerannut nain loma-aikana ahkerasti paikallisilla ystavillaan. Kasitykseni ranskalaisten omalaatuisista elintavoista on siksi entisestaan vahvistunut eika sita edes poikkeustapaukset voi enaa heikentaa. Kuluneen vuoden aikana olen tullut taysin vakuuttuneeksi siita, etta patonginpurijoiden keskeisin ja tavoiteltavin henkinen ominaisuus on itsensakorostaminen. Mutta tamankin jalon luonteenpiirteen on vaistyttava perinteisten ja arvokkaiden poytatapojen tielta, joihin kuuluu mm. kankaiset lautasliinat ja joitakin muita yhta turhanpaivaisia yksityiskohtia,  joihin suhtaudutaan edelleen kuolemanvakavuudella. Valaisen asiaa oivallisella ja tuoreella esimerkilla:
Tyttareni kylaili jalleen eraalla ystavallaan, jonka tapana on esiintya kotonaan rennossa oloasussa eli pelkissa alusvaatteissa. Siveana ja muutenkin kunnon ihmisena tyttareni ajattelee sen olevan vahintaankin hieman erikoista, mutta ranskalaisille moinen kaytos on aivan normaalia. Tama puolestaan johtuu siita, etta heilla on perustuslaissa maaratty oikeus tuntea itsensa vapaiksi ja toteuttaa itseaan tilanteessa kuin tilanteessa muista kansalaisista tippaakaan valittamatta. Vaikka edellamainittu kaytos vaikuttaisikin monen normaalin ihmisen, kuten tyttarestani, mielesta lahinna itsensapaljastelulta, ei tallaiseen esitykseen tule koskaan suhtautua negatiivisesti, koska kyseessa on pyha toimitus. Fransmanni voi aina halutessaan ilmaista itseaan vapaasti ja sita han toki tekeekin aina kun voi ja viela mahdollisimman huomiotaherattavasti. Lounasaikaa lahestyttaessa aiti kutsuu tytot syomaan ravitsevaa pasta-annosta, koska sen valmistamiseen ei kulu aikaa juuri ollenkaan ja sita jaa nain mahdollisimman paljon itsensatoteuttamiseen. Aiti ehdottaa pastan kyytipojaksi juustoja, koska kastikkeen tekemiseen tuhraantuisi liikaa aikaa ja silloin itsensatoteuttaminen jaisi puolestaan vahemmalle. Han resitoi kuuluvalla aanella tusinan verran outoja juustolajeja, joista tyttareni ei ole koskaan kuullutkaan ja han paattaa hadissaan valita ensimmaiseksi mainitun. Tama sattuu tietysti tyttoparkani huonoksi onneksi olemaan kaikkein navetanhajuisinta kutunjuustoa mita markkinoilta loytyy. Pyyhkiessaan sievasti kankaisella ruokaliinallaan hikea otsaltaan ja kyyneleita silmakulmistaan, jotka heruvat osin silkasta raivosta, mutta myos vakevien aromien ansiosta, joita syntyy, kun kammottavanhajuinen juusto sulaa kuumaan pastaan, varoen samalla keskittyneesti, ettei nenan niistamisesta aiheudu ikavia sivuaania, lapseni ryhtyy urheasti selka suorana maistelemaan epamaaraisen nakoista annostaan.
Tassa vaiheessa nayttavan entreen tekee peilin edessa itseaantoteuttamisrituaalipuuhissa ollut vartaloonsa rakastunut ystavansa pitsisissa lapikuultavissa aluspoksyissaan ja rintaliiveissaan ja tupsahtaa ruokapoytaan aidin silmankaan varahtamatta. Han latoo tottuneesti tyttarensa lautaselle kasan pastaa ja viela isomman kasan loyhkaavaa juustoa, joka puolestaan on variltaan kuvottavan vihreaa. Hyvinkasvatettu ja aina toiset huomioonottava neitokaiseni odottaa kiinnostuneena, koska aiti ilmaisee tyttarelleen syvan paheksuntansa hanen lounaspoytaan sopimatonta asuvalintaa kohtaan. Han avaakin jo lupaavasti suunsa, mutta vain sanoakseen:  ” Chloe, oletko niin ystavallinen ja otat kyynarpaasi pois poydalta, tai jaat ilman jalkiruokaa.”
Jalkiruoatta jattamisella uhkailu tuntuu muuten olevan taallapain tehokas kasvatuksen apuvaline. Kova-aanisesti itseaantoteuttavat ja julkisilla paikoilla ihmisia rienaavat vekarat hiljenevat tehokkaasti, kun viisas kasvattaja hoksaa muistuttaa heita siita, etta mikali remuaminen jatkuu tuohon malliin, homeisten juustojen jalkeen ei seuraisikaan suussasulavaa suklaamoussea.
Kuinkahan tata metodia voisi soveltaa Suomen olosuhteissa?