Mikäli lukijoissani on muka vielä joku, joka ei tiedä, että olen esimerkillinen jo useamman avioliiton antaman kokemuksen perustella ensiluokkaista vaimoainesta uhkuva kodinhengetär, korjaan tämän puutteen pikimmiten. Asetan aina korkeat standardit kodilleni, omaan vahvan visuaalisen silmän ja olen armottoman uuttera, enkä koskaan anna yhdenkään maton hapsun sojottaa minne sattuu vaan ryntään välittömästi oikomaan mattojen hapsurivistön moitteettomaksi. Myöskin värisilmäni on pistämätön. Sisustukseni on aina trendikäs ja puhtaan harmooninen niin asettelun kuin värimaailmankin suhteen.
Koska maalausprojektini, joka alkoi viime syksynä, on edelleen pahasti kesken, olen joutunut hieman tinkimään armottoman tiukoista ehdoistani, joita sisustukselleni asetan, mm levällään olevien maalipurkkien suhteen, jotka täyttävät tuulikaappini ja tukkivat sisääntuloni. On totta, että myös kylpyhuoneessa, joka normaalioloissa muistuttaa zen-henkistä kylpylää, tai ainakin sellaista olen joskus suunnitellut, on ollut marraskuusta asti kuivamassa joitakin pensseleitä, teloja sekä muuta maalaukseen tarkoitettua välineistöä. Olen valitettavasti myös tahrinut joitakin kangaspäällyysteisiä ruokatilan tuoleja roosan värisellä maalilla. Jokatapauksessa näistä mitättömistä ja lähes huomaamattomista pikkuseikoista huolimatta, olen taas innostunut sisustamisesta ja aion saattaa maalausprojektini valmiiksi vielä tämän vuoden aikana. Sen vuoksi rupesin tutkimaan innokkaasti sisustuslehtiä.
En olekaan vähään aikaan selaillut suomalaisia sisustuslehtiä ja tutustuin mielenkiinnolla elämäntapakonsultointia muistuttaviin artikkeleihin. Vallalla näyttää olevan trendi, jossa ihmiset löytävät kuin ihmeen kaupalla maaseudulta vanhan juna-aseman, jonka he peruskorjaavat, jättävät ulkoseinät alkuperäiseksi kunnioittaen rakennuksen henkeä ja työstävät sisäseinät muistuttamaan andalusialaista kalkkikiveä. Toinen suuntaus on kaupunkiasunto, jossa näkyy skandinaavinen pelkkistetty linja ja jossa suositaan Aaltoa, Kukkapuroa ja Marimekkoa ja johon on kekseliäästi sekoitettu hauskoja vintage-löytöjä. Seinät ovat joko valkoiset tai vintagetapetilla päällystetyt.
Trendikästä elämäntapaa painotetaan. Jos vaikka sattuu asumaan pariisilaishenkisen kadun varrella, voi piipahtaa usein kotiintullessaan kivijalassa olevissa pikkuputiikeissa ostamassa illaksi ihania erikoisherkkuja. Samoin mukaan saattaa tarttua joku kiinnostava vaatelöytö. Koska asunto on yleensä pieni, on tärkeää, että se on peruskorjattu vaaleaksi ja lattiat ovat kiiltävää parkettia, jolloin siihen tulee tilan tuntua. Koska olohuonetta hallitsee sänky, voi sisustusta helposti vaihtaa valitsemalla vuodevaatteet tunnelman mukaan. Esimerkiksi Missonin päiväpeittellä, mikä on löytö Pariisista ja se luo hienostuneen vaikutelman omaperäiseen sinkkuyksiöön.
Vaikka olenkin sydämestäni iloinen siitä, että jotkut lähimmäisistäni voivat pitää yllä edellä kuvailtua elämäntapaa ja hihkua ilosta löytäessään juuri sisustukseen sopivia Missonin päiväpeitteitä ja Kartellin kynttilänjalkoja tekemällä työtä mitä ilmeisemmin urheiluvälineyrittäjänä, it-alalla tai free-lancer toimittajana, olen aika vakuuttunut siitä, että suurin osa kansalaisista ei siihen kykene. Vieno toiveeni olisi saada artikkeleihin edes hitusen arkirealismia.
Odotan hetkeä, jolloin sisustustoimittajat ryntäävät kotiini tekemään juttua uusimpaan Avotakkaan. Järkevää olisi heti tehdä samantien kokonainen teemanumero, koska yhteen artikkeliin eivät mahtuisi kaikki ne trendit, joita kodistani löytyy. Olen luonteeltani järkevä ja säästeliäs, joten kerään kaikenlaista tavaraa ja materiaalia, jota voi ehkä jonakin päivänä hyödyntää johonkin tuikitärkeään. Olen harrastanut sitä 80-luvulta alkaen, vaikka lukuisat muuttoni maanosasta toiseen ovatkin jonkinverran karsineet materiaalivarastojani. Tavarankeräämisestä aiheutuu vuosien varrella lieviä säilytyshaasteita ja olenkin joutunut tekemään joitakin kompromisseja muuten niin seesteiseen yleisvaikutelmaan kodissani mm.latomalla läpinäkyviä säilytyslaatikoita katonrajaan virittämlleni hyllylle, josta vaivatta löydän vuodesta -95 alkaen keräämäni tyhjät kahvipussit, rikkimenneistä sukista talteenleikkaamani varret sekä vanhat alushousut, jotka voi leikata soiroksi ja virkata niistä vessanmattoja.
Koska rakastan värejä, minulla on niitä runsaasti kodissani. Harkittuun kokonaisuuteen uppoaa tällä hetkellä sisustuksessani muunmuassa sininen, sinapinkeltainen, vaalea nude, voimakas punainen, kukkakuosit sekä graafinen mustavalkoisuus. Sisustustoimittajan suut loksahtavat taatusti ammolleen tässä barokkimaisessa runsaudessa. Sisustukseeni kuuluu oleellisesti myös alati kasvava laukku- ja vaatevarastoni, joka rönsyilee boheemisti walk-in closettini ulkopuolelle. Vaatteiden sääilytys on luvalla sanoen helvetillinen haaste tässä huushollissa. Tätä ei suinkaan helpota mallina työskentelevät lapseni, jotka ovat vaatteittensa ja kenkiensä kanssa lupaavasti menossa ohitseni hinta-laatu-määrä suhteessa.
Koska taloudessani asuu myös Adolf ja Sebastien, on tämä otettava jatkuvasti huomioon asumisen ratkaisuissa. Vaikka rakastankin huonekasveja, niin tekee myös Aatu, joten kasveja ei voi asetella pöydille, joista ne katoavat parempiin suihin. Lattioiden ja mattojen tulee myös olla oksennuksenkestävää materiaalia, varsinkuin kissojen karvanlähtöaikaan, jolloin niille tulee tarve tyhjentää vatsansa karvapalloista. Itämaiset matot tulee olla laadukkaita ja tiiviitä, jotta niissä on varaa hieman harventua kissojen teroittaessa niissä kynsiään. Suosin myös erilaisia virityksiä, joissa kissani voivat piiloutua, kiipeillä ja kujeilla. Tämä edellyttää sisalköyden kieputtamista pylväisiin sekä pahvilaatikoitten asettelua sievästi ympäriinsä. Kissojen hiekkalaatikko aiheuttaa myös joitakin yleissiisteyteen ja huoneiston raikkauteen liittyviä haasteita, joita peitän kekseliäästi mm. voimakkailla itämaisilla suitsukkeilla.
Käsityöharrastukseni näkyy ja saakin näkyä kodissain. Keskeneräisia käsitöitä varten olen asetellut lukuisia koreja lattioille. Tämä liittyy oleellisesti myös edellisen kappaleen teemaan "kissojen aktiviteetit". Lankakerät vilistävät iloisesti tuolinjalkojen ympärillä ja pöppöröistä purkulankaa esiintyy yllättävissä paikoissa.
Odotan pääsiäistä. Tänä vuonna pyhitän sen sisustukselle ja yritän saada ainakin osan maalausprojekstista päätökseen. Olen suunnitellut yhden seinän maalaamista raidalliseksi hieman rikkomaan kotini muuten niin tylsän rauhallista yleisilmettä. Viime vuonna tähän aikaan viiletin sisareni kanssa pitkin kylänraittia luudalla, mutta nyt olen selvinpäin ja käyttäydyn nykyään muutenkin niinkuin kunniallisen perheenäidin tulee.
Koska maalausprojektini, joka alkoi viime syksynä, on edelleen pahasti kesken, olen joutunut hieman tinkimään armottoman tiukoista ehdoistani, joita sisustukselleni asetan, mm levällään olevien maalipurkkien suhteen, jotka täyttävät tuulikaappini ja tukkivat sisääntuloni. On totta, että myös kylpyhuoneessa, joka normaalioloissa muistuttaa zen-henkistä kylpylää, tai ainakin sellaista olen joskus suunnitellut, on ollut marraskuusta asti kuivamassa joitakin pensseleitä, teloja sekä muuta maalaukseen tarkoitettua välineistöä. Olen valitettavasti myös tahrinut joitakin kangaspäällyysteisiä ruokatilan tuoleja roosan värisellä maalilla. Jokatapauksessa näistä mitättömistä ja lähes huomaamattomista pikkuseikoista huolimatta, olen taas innostunut sisustamisesta ja aion saattaa maalausprojektini valmiiksi vielä tämän vuoden aikana. Sen vuoksi rupesin tutkimaan innokkaasti sisustuslehtiä.
En olekaan vähään aikaan selaillut suomalaisia sisustuslehtiä ja tutustuin mielenkiinnolla elämäntapakonsultointia muistuttaviin artikkeleihin. Vallalla näyttää olevan trendi, jossa ihmiset löytävät kuin ihmeen kaupalla maaseudulta vanhan juna-aseman, jonka he peruskorjaavat, jättävät ulkoseinät alkuperäiseksi kunnioittaen rakennuksen henkeä ja työstävät sisäseinät muistuttamaan andalusialaista kalkkikiveä. Toinen suuntaus on kaupunkiasunto, jossa näkyy skandinaavinen pelkkistetty linja ja jossa suositaan Aaltoa, Kukkapuroa ja Marimekkoa ja johon on kekseliäästi sekoitettu hauskoja vintage-löytöjä. Seinät ovat joko valkoiset tai vintagetapetilla päällystetyt.
Trendikästä elämäntapaa painotetaan. Jos vaikka sattuu asumaan pariisilaishenkisen kadun varrella, voi piipahtaa usein kotiintullessaan kivijalassa olevissa pikkuputiikeissa ostamassa illaksi ihania erikoisherkkuja. Samoin mukaan saattaa tarttua joku kiinnostava vaatelöytö. Koska asunto on yleensä pieni, on tärkeää, että se on peruskorjattu vaaleaksi ja lattiat ovat kiiltävää parkettia, jolloin siihen tulee tilan tuntua. Koska olohuonetta hallitsee sänky, voi sisustusta helposti vaihtaa valitsemalla vuodevaatteet tunnelman mukaan. Esimerkiksi Missonin päiväpeittellä, mikä on löytö Pariisista ja se luo hienostuneen vaikutelman omaperäiseen sinkkuyksiöön.
Vaikka olenkin sydämestäni iloinen siitä, että jotkut lähimmäisistäni voivat pitää yllä edellä kuvailtua elämäntapaa ja hihkua ilosta löytäessään juuri sisustukseen sopivia Missonin päiväpeitteitä ja Kartellin kynttilänjalkoja tekemällä työtä mitä ilmeisemmin urheiluvälineyrittäjänä, it-alalla tai free-lancer toimittajana, olen aika vakuuttunut siitä, että suurin osa kansalaisista ei siihen kykene. Vieno toiveeni olisi saada artikkeleihin edes hitusen arkirealismia.
Odotan hetkeä, jolloin sisustustoimittajat ryntäävät kotiini tekemään juttua uusimpaan Avotakkaan. Järkevää olisi heti tehdä samantien kokonainen teemanumero, koska yhteen artikkeliin eivät mahtuisi kaikki ne trendit, joita kodistani löytyy. Olen luonteeltani järkevä ja säästeliäs, joten kerään kaikenlaista tavaraa ja materiaalia, jota voi ehkä jonakin päivänä hyödyntää johonkin tuikitärkeään. Olen harrastanut sitä 80-luvulta alkaen, vaikka lukuisat muuttoni maanosasta toiseen ovatkin jonkinverran karsineet materiaalivarastojani. Tavarankeräämisestä aiheutuu vuosien varrella lieviä säilytyshaasteita ja olenkin joutunut tekemään joitakin kompromisseja muuten niin seesteiseen yleisvaikutelmaan kodissani mm.latomalla läpinäkyviä säilytyslaatikoita katonrajaan virittämlleni hyllylle, josta vaivatta löydän vuodesta -95 alkaen keräämäni tyhjät kahvipussit, rikkimenneistä sukista talteenleikkaamani varret sekä vanhat alushousut, jotka voi leikata soiroksi ja virkata niistä vessanmattoja.
Koska rakastan värejä, minulla on niitä runsaasti kodissani. Harkittuun kokonaisuuteen uppoaa tällä hetkellä sisustuksessani muunmuassa sininen, sinapinkeltainen, vaalea nude, voimakas punainen, kukkakuosit sekä graafinen mustavalkoisuus. Sisustustoimittajan suut loksahtavat taatusti ammolleen tässä barokkimaisessa runsaudessa. Sisustukseeni kuuluu oleellisesti myös alati kasvava laukku- ja vaatevarastoni, joka rönsyilee boheemisti walk-in closettini ulkopuolelle. Vaatteiden sääilytys on luvalla sanoen helvetillinen haaste tässä huushollissa. Tätä ei suinkaan helpota mallina työskentelevät lapseni, jotka ovat vaatteittensa ja kenkiensä kanssa lupaavasti menossa ohitseni hinta-laatu-määrä suhteessa.
Koska taloudessani asuu myös Adolf ja Sebastien, on tämä otettava jatkuvasti huomioon asumisen ratkaisuissa. Vaikka rakastankin huonekasveja, niin tekee myös Aatu, joten kasveja ei voi asetella pöydille, joista ne katoavat parempiin suihin. Lattioiden ja mattojen tulee myös olla oksennuksenkestävää materiaalia, varsinkuin kissojen karvanlähtöaikaan, jolloin niille tulee tarve tyhjentää vatsansa karvapalloista. Itämaiset matot tulee olla laadukkaita ja tiiviitä, jotta niissä on varaa hieman harventua kissojen teroittaessa niissä kynsiään. Suosin myös erilaisia virityksiä, joissa kissani voivat piiloutua, kiipeillä ja kujeilla. Tämä edellyttää sisalköyden kieputtamista pylväisiin sekä pahvilaatikoitten asettelua sievästi ympäriinsä. Kissojen hiekkalaatikko aiheuttaa myös joitakin yleissiisteyteen ja huoneiston raikkauteen liittyviä haasteita, joita peitän kekseliäästi mm. voimakkailla itämaisilla suitsukkeilla.
Käsityöharrastukseni näkyy ja saakin näkyä kodissain. Keskeneräisia käsitöitä varten olen asetellut lukuisia koreja lattioille. Tämä liittyy oleellisesti myös edellisen kappaleen teemaan "kissojen aktiviteetit". Lankakerät vilistävät iloisesti tuolinjalkojen ympärillä ja pöppöröistä purkulankaa esiintyy yllättävissä paikoissa.
Odotan pääsiäistä. Tänä vuonna pyhitän sen sisustukselle ja yritän saada ainakin osan maalausprojekstista päätökseen. Olen suunnitellut yhden seinän maalaamista raidalliseksi hieman rikkomaan kotini muuten niin tylsän rauhallista yleisilmettä. Viime vuonna tähän aikaan viiletin sisareni kanssa pitkin kylänraittia luudalla, mutta nyt olen selvinpäin ja käyttäydyn nykyään muutenkin niinkuin kunniallisen perheenäidin tulee.
