Tervetuloo! Kay sisaan toki! Kysees' ei oo neuleblogi.



perjantai 17. heinäkuuta 2015

Nakuilua

Joskus on hyvä miettiä kuinka asiat olivat vuosi sitten.

Oli helteisen kuuma kesä. Olin hyvin sairas ja minulla oli anemia. Olin myös hieman angstinen tulevaisuuden vuoksi. Olin vakuuttunut, että kuolen yksinäisenä ja onnettomana. Siksi suunnittelin ruveta harrastamaan nettideittailua. Minua siis viirasi myös päästäni.

Nyt on myös kesä. Aurinko paistaa harvakseltaan eikä ole liian kuuma. Terveyteni luulisi olevan kunnossa, koska koko vuoden ajan olen juossut lääkärissä harva se viikko milloin mistäkin syystä. Anemiaa ei ole. Päästä viiraa edelleen. Totesin onneksi hyvissä ajoin, että nettideittailu ei ole minun juttuni. Eikä rehellisyyden nimissä enää tarpeenkaan.

Parisuhteen muodostamisen luulisi olevan helppoa nykyään. Sen oikean löytämistä varten on keksitty kaikenlaisia keinoja. Nettipalstat ovat kaikkien ulottuvilla. Rekisteröityminen on helppoa ja houkuttelevaa ainakin tv-mainonnasta päätellen. Löydät mielenkiintoisen kummppaniehdokkaan keskella rentouttavaa joogahetkeä kotonasi ja pääset jo samana iltana komean, hyvinpukeutuneen herran kanssa illalliselle hienoon ravintolaan. Teillä synkkaa silminnähden hienosti ja ilmassa on sähköä.

Olen epäillyt aina sitä, löytyykö baarista koskaan ketään varteenotettavaa seuralaista. En ole siksi edes yrittänyt. Nyt ilmeisesti muutkin ovat tulleet samaan tulokseen, koska seuralaisten hakeminen on siirtynyt nettiin ja autioille saarille. Kuinka helppoa. Ei enää savuisia baareja, pöhnäistä olotilaa ja alituista pohtimista siitä, mitä laittaisi päällensä. Nykyään seuralaista voi hakea ilman rihman kiertämää kaukoidän saarelta. Mahtava homma. Tarvitsee vain uida saarelle, kuljeskella takapuoli paljaana rantahiekalla ja kohta merestä nousee sopiva uros kulkuset kilkattaen. Siinä voi heti todeta kuinka rehellisiä sitä ollaankaan toisillensa. Ei mitään salattavaa. Ei tukisukkahousuja eikä push uppeja. Saa rauhassa tutustua toiseen niin luonnollisesti. Paikalla ei ole kuin viidenkymmenen hengen kuvausryhmä. Ja tilannetta seuraa kotisohvalla miljoona katsojaa.

Tai sitten mennään kumppanin kanssa toiselle saarelle, jonne tuodaan toisia pareja. Ei olla alasti. On sentään säädyllisesti stringit jalassa. Sitten kumppani pistetään paljuun, jossa on yläosattomia typyköitä, jotka hierovat itseään häneen. Sitten itku kurkussa jännitetään, kestääkö tää meidän parisuhde.

Tai sitten ollaan lemmenlomalla rantsussa ihanasti suukottelemassa. Merestä rupeaa nousemaan kumppanin exiä, joilla on ruskettunut fitnessvartalo. Leuathan siinä auki loksahtaa ja seuraa vastoinkäymisiä kuulkaa ihan tosissaan. Tulee väkisin mieleen, että olisi kantsinut vaan jaksaa tehdä niitä reisirutistuksia vähän reippaammin männätalvena niin olisi enemmän mahiksia säilyttää tää syvällinen parisuhde.

Ei ole helppoa rakkauden löytäminen ja ylläpito.

Omalta kohdaltani totean, että en ehkä pääsisi juuri nyt castingista läpi, vaikka kuinka hakisin nakutreffiohjelmaan. Tämä johtuu siitä, että maastopyöräilyn takia minulla on varsin näyttäviä mustelmia reisissäni, muutama patti sääriluuni kohdalla sekä polvissani märkiviä rupia. Tiiviin pyöräilyaikataulun vuoksi en sitäpaitsi mihinkään ehtisikään. Budjettinikin hupeni poikani ylioppilasjuhlien järjestämiseen, eikä siitä enää riittanyt uusien tissien asennukseen. Joudun siis viettämään lomani etelänmeren saaren sijasta kotimaassa kissojen kanssa sukkia kutoen.

Mikä helpotus.