Tervetuloo! Kay sisaan toki! Kysees' ei oo neuleblogi.



keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Kissojen suusta

-No pyoriiko se nauha? Ei tassa koko paivaa ole aikaa hopista itsestaanselvyyksista! Mulla on jo kiire parvekkeelle paivystamaan ettei se naapurin Oskari tunge taas sita arsyttavaa kuonoaan meidan puolelle. Aion myos pollyttaa muutamaa linturaukkaa, joiden rotua mamma ei kyennyt minulle kertomaan, se on naes lapeensa surkea tunnistamaan lintuja. Ainoa lintu, jonka se tuntee on strutsi.
-Lopeta nyt herra varjele tuo hossotys! Ota iisisti alaka aina kohkaa! Voidaanhan me nyt kertoa jotain kivaa mammasta, kun sekin aina kehuu meita kaikille niin, etta mua ihan nolottaa.
-No, okei, mutta nopeesti sitten. Muuten linnut paskovat jokapaikkaan ja ottavat sen pian tavaksi! Meikapojan parvekkeella ei linnut kukkoile!
-Rauhoitu nyt, Leopold! Muistatsa mita mulle kavi kun silloin talvella jahtasit niita lintuja? Ma menin ihan paniikkiin ja hyppasin parvekkeen kaiteelle ja putosin! Oli aika ihme etten kuollut. Mamma onneksi halytti laakarin, vaikka olikin sunnuntai. Mamma itki niin kamalasti, etta mua ihan pelotti, etta se saa sytarin tai jotain. Kun ma toivuin leikkauksesta, se juoksi parin tunnin valein klinikalla mua ruokkimassa ja hoitamassa. On se vahan hassu! Ensin se maksoi itsensa kipeeksi taysihoidosta ja sitten kuitenkin kavi itse tekemassa kaiken! Kotona viela monta viikkoa se jaksoi syottaa mua ja juottaa, kun en itse halunnut, kun mun vatsaan sattui. Se herasi yollakin pitamaan mulle seuraa ja silitteli mua ja jutteli. Pakkohan mun oli siita toipua. Ei se olisi kestanyt sita, jos olisin kuollut.
-No okei, jos ei lasketa sita, etta se laulaa aina kovaa jotain Ultra Braata tai kommunistilauluja juuri silloin kun ma haluaisin ottaa paivaunet, niin kylla se meista aika paljon tykkaa. Ma oon nukkunut ihan pennusta asti sen vieressa! Se ei koskaan aja mua pois sen sylista! Mut se tosin pussailee vahan liikaa. Mulla on joskus poskikarvat ihan huulipunassa. Aika noloa.
-Minut se joskus ajaa yolla pois tyynylta, kun innostun oikein tamputtamaan tassuilla sen hiuksia. Se heraa siihen, kun osun vahingossa paanahkaan. Ma tuun kylla heti takasin, kun se taas nukahtaa. Aamulla se sitten kiroilee kylpparissa kun nakee peilikuvansa, kun tukka sojottaa jokasuuntaan niinkun olisi sahkoiskun saanut. Silla menee kamalan kauan etta saa tukkansa kammattua.
-Mammassa on kuitenkin parasta ne sen kasityot! Mikaan ei ole parempaa, kun se levittaa ne kaikki miljoona lankakeraa sangylle vareittain ja rupeaa suunnittelemaan taas jotain jamalankasysteemeita. Onnistun aina piilottamaan muutaman pikkukeran, joiden kanssa sitten melskaan ja pidan hauskaa. Ootsa, Sebastien tullu vanhaks, vai miksi et koskaan osallistu lankabileisiin?
-Tohon vastaan samalla tavalla kun meidan 16-vuotias isoveli: en tieda mitaan tyhmempaa kun se, etta isot miehet juoksevat pallon perassa.
-Tulisit nyt joskus mukaan hauskanpitoon! Mamma on cool! Se antaa mun kavella keittiossakin tiskipoydalla. Siina ma yleensa katselen, kun se tekee ruokaa. Pappa ei siita kylla tykkaa, mutta se on onneksi melkein aina matkoilla eika hairitse kovin paljon meidan omalaatuisia arkikuvioita. Leipakorista mamma kylla ajaa mut pois. Se jopa soittaa pianoa niin, etta ma olen sen sylissa. Joskus ma kavelen koskettimien paalla, just kun silla on joku tarkea sessio. Jos Vallankumousetydi jaa kesken,  se yleensa vahan mua nuhtelee. Yleensa ma sitten asetun pianon paalle, etta voin ihailla sita taukoamatta.
-Mamma on kylla ihan paras. Ajattele, Leo, me oltais nytkin jossain Dubaissa roskiksia tonkimassa, jos mamma ei olis adoptoinnut meita.
-Miten niin adoptoinnut? Ma on ihan vakuuttunut etta se on meidan biologinen aitimme!

14 kommenttia:

  1. Näin kissaihmisenä, en voi kuin ihailla tarinointiasi. Noin ne meilläkin (4 kissaa)elelevät, vievät meidän huomion vuorokauden jokaisena hetkenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla kissaihminen toista kissaihmista ymmartaa!

      Poista
  2. Sieltä se totuus kuuluu, ja hauskasti ja hyvin tuntuu kuuluvankin. Tottakai mamma on teidä biologinen mamma, miten muuten voisi olla :-D

    VastaaPoista
  3. Hellyyttävän lämmin teksti muuten kylmään ja tuuliseen päivään.

    VastaaPoista
  4. Noiden sulottarien äitinä on mukava olla. Ihana tarina.

    VastaaPoista
  5. On ne vaan niin suloisia, sekä kuvassa että jutuissaan.

    VastaaPoista
  6. Hei Tarja!
    Löysin juuri blogiisi,ihania runoja olet kirjoittanut!
    Olen niitä aamupäivän lueskellut einä ole kotitöihin meinannut ehtiä kun ne on niin mainioita!!
    -ja nuo Kissa(-herrat?) Eivätkös he olekin poikia?
    Miten suloisia,oikeita hurmureita!

    -meillä on Kissa-siskokset
    Melissa-Baby ja Namine ,pian Tytöt täyttävät 2v.
    He ovat Norjalaisen Metsäkissan ja
    koti/siperiankissan "rakkauslapsia" ,mutta ulkonäöltään ihan kuin Norjalaisia M.kissoja .

    Siis puolipitkä todella silkinhieno turkki,jättipitkät viikset,"ilvestupsut" suipoissa korvissa ja hauska hiukan takakorkea pitkä kroppa.
    Väriltään neidit ovat hopea/shaded eli kyyhkynharmaa jossa tummat karvanpäät.
    Typykät tulivat meille "rescue" tapauksina samasta pentueesta siis ja liian pieninä emosta erotettuina.
    Pikkusisko Melissa-Baby = Melli on jäänyt hiukan "vauvaksi" eli kulkee mun perässä ihan koko ajan..kun menen hakemaan postia laatikolta Melli parkuu ja itkee ihan niin kovaa kuin pystyy mun perään niin että moukuminen kuuluu ulos asti.
    Parasta on kun saa nukkua sohvalla oman rakkaan äitin vieressä ja imeskellä samalla leipoen peitonkulmaa...lups,lups.
    On raukka jäänyt emoa -vaille pienenä..

    Namine on tytöistä johtaja ,kooltaankin puolet isompi,hoivaa siskoaan ja ulkoilee mielelään valjaissa.

    Minun blogissani on ristipistöitä ja juttua rakkaista Kisu-Neideistä joiden biologinen Äiti olen ihan 100% varmasti.
    Kysy vaikka melissa-babyltä?! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat ovat niin hellyttavia siksi, kun ne omivat ihmisen. Tuntuu todella silta, etta niiden kanssa elaa symbioosissa! Juu, meidan kisut ovat poikia. Kiva kun loysit tanne, pistaydyn toki katsomassa sinunkin toitasi ja kissaneiteja!

      Poista
  7. Taitavat kissasi jumaloida sinua. Kuvassakin ovat niin pohtivan näköisiä ajatustenvaihdossaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissani kiittavat kaikkia ylistyksistanne! On ihanaa olla palvottu vaikka en ole edes kuuluisa.

      Poista
  8. Aivan mahtava tuo alin kuva! Kiva kun kävit kylässä, tervetuloa toistekin! Siellä olisi nyt myös menossa pieni äänestys...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyva kun muistutit! Kavin aanestamassa! Kivoja juttuja touhuat!

      Poista
  9. Aih, kuinka ihanaa!!!

    (ja melkein tuli poru kun katsoin tuota kuvaa... mun on niin ikävä kissojani :D)

    VastaaPoista