Tervetuloo! Kay sisaan toki! Kysees' ei oo neuleblogi.



keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Operaatio Lompakko

Jouduin tanaan alhaisen rikollisen toiminnan kohteeksi ja sain taysin ymmarrettavasti kauheat itkuraivarit keskella kauppakeskusta. Koska tarinalla on huomenna odotettavissa onnellinen loppu, haluan jakaa taman veretseisauttavan kokemukseni ja kertoa asiaan liittyvan pikantin yksityiskohdan keskustelustani vastaanottovirkailijapoliisin kanssa.
-Paivaa
-Paivaa. Haluaisin tehda ilmoituksen minulta hetki sitten anastetusta lompakosta.
-Missa ja milloin tama tapahtui?
- Noin tunti sitten viereisessa kauppakeskuksessa.
-Mita kielta puhutte?
(Huomautan, etta keskustelua kaytiin paraikaa sujuvasti ranskaksi.)
- oooo... ranskaa...?
-Mita muuta kielta puhutte?
-No, suomea, englantia, vahan kai ruotsiakin  .... miten niin? Olen suorittanut myos arabian peruskurssin Helsingin kesayliopistossa. Haluatteko myos tietaa arvosanani??????
- Kysyin siksi, etta tietaisin, minne teidat ohjaan.
-Ohjaa nyt esimerkiksi jollekin poliisille, etta saan tehtya ilmoituksen luvattomasta lompakon haltuunotosta!!!
-Kun meilla on myos englantia puhuvia virkailijoita...
- Onko minulla mukamas niin paha aksentti, ettette ymmarra mita sanon?
-Ymmarran oikein hyvin, madame.
-No mita helvettia siina sitten kyselet?! Ohjaa minut nyt saatana soikoon johonkin huoneeseen tekemaan se rikosilmoitus. Ei mulla ole koko iltaa aikaa tassa rupatella kielitaidostani!

Myonnan, etta olin tassa vaiheessa asioidenkulkua hieman kireassa mielentilassa. Todellisuudessa en  harrastanut edellakuvattua karkeaa kielenkayttoa, vaan esiinnyin korrektin rennosti saaden nuoren poliisiherran hymahtamaan tiedustellessani vastaavasti hanelta puhuuko han suomea. Paasin vihdoin tekemaan rikosilmoituksen, jossa ilmoitin, etta kasilaukustani oli viety lupaa kysymatta lompakkoni. Tassa ikavassa tapahtumassa menetin kaikki kolme luottokorttiani, titre de sejour’ in (oleskelulupa-kortti), carte vitale’n (kela-kortti) ja ajokorttini suomalaisen etta arabiemiraatti version. Suureksi harmikseni kadotin myos liudan eri kauppojen vaivalla hankittuja kanta-asiakkuuskortteja, joihin oli jo keraantynyt suuri maara arvokkaita bonuspisteita seka kaksi euron kolikkoa ja yhden bleiserin napin. Luottokortit kuoletin vahingoniloisesti kihertaen jo puolen tunnin sisalla anastuksen tapahduttua kuvitellen mielessani tata saalittavaa ihmisparkaa, joka parhaillaan turhaan yritti naputella nettiostostensa paatteeksi luottokorttini numerosarjaa vain todetakseen, etta olin paihittanyt hanet nopeudessa. Toivoin kuitenkin sydameni pohjasta, etta anastuksen olisi suorittanut joku tavallinen typera taskuvaras, joka halusi vain kateista ja todettuaan lompakkoani laheisemmin poyhittyaan vetaneensa surkean vesiperan, heittavansa vihapaissaan lompakkoni roskikseen tai potkaisevan sen raivoissaan kaupan hyllyn alle, josta siivoojatati sen illalla mopatessaan loytaisi.
Kotiin paastyani soitin ystavalleni, jolle vuodatin edellamainitun kokemukseni.  Han lupasi rientaa hatiin tuomaan minulle kateista, etta parjaisin siihen asti kunnes saisin uudet kortit kayttooni. Kun olin hieman huojentunut tiedosta, etten tarvitsisikaan nahda lahipaivina lasteni kanssa nalkaa ja ruvennut myos opettelemaan ajatukseen elaa ilman konjakinvarista Aigner-lompakkoani seka niistanyt kuuluvasti nenani, soi puhelin.
-Haloo.
-Poliisista iltaa! Ilmoitan vaan, etta lompakkonne on loytynyt. Voitte hakea sen vaikka heti asemalta.
-Ihanko totta! Herranpieksut! Mista se loytyi?
-Eras nainen toi sen meille.
-Jaa, sita ei siis ollutkaan varastettu! Olin siis pudottanut sen!
-Ei, madame. Kylla se oli varastettu. Rouva, joka sen toi, loysi sen postilaatikostaan. Kaikki kortit ovat tallella.

En huomannut kysya, onko myos kahden euron kolikko tallella.
Huomenaamuna kiidan iloisesti poliisiasemalle, haen lompakkoni ja kiitan Nizzan poliisin eliittiryhmaa onnistuneesta ja erittain nopeasti suoritetusta rikoksenratkaisuoperaatiostaan.
Lahtiessa kayn heittamassa jotain alykasta vastaanottovirkailijapoliisille. Suomeksi.

12 kommenttia:

  1. Uskomaton juttu...lompakko vieraassa postilaatikossa...

    VastaaPoista
  2. No huh onneksi löytyi, ja vielä nopeasti. Ja muistoksi jäi tuo hillitön vastaanotto-keskustelu.

    VastaaPoista
  3. Kaikenkaikkiaan tama oli varsin hyva opetus. Hain juuri lompakkoni, jossa olivat todellakin kaikki kortit tallella. Kahden euron kolikko oli havinnyt. Suon sen talle varkaalle, koska han toimi inhimillisesti ja laittoi sen postilaatikkoon, josta rouva sen sitten loysi ja toimitti poliisille. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ranskaanmatkailijoita ja jo taalla asuvia muistutan siita, etta kasilaukku kannattaa sulkea munalukolla.

    VastaaPoista
  4. Tarina ei kerro, miksi täti oli avannut postilaatikkonsa noin illemmalla!

    VastaaPoista
  5. Jo oli lompakolla seikkailu ja sinulla myös. Ei voi kuin kadehtia kielitaitoasi, vaikka poliisilaitoksella sitä ei oikein tehtykään.
    Jos avaat kortit, onko mahdollista, että niitä voisi jotenkin pelkkien numeroiden perusteella käyttää? Esim tilisiirtona tai jotain...ei kai..tämä on tällaista pelkurin epävarmuutta...

    VastaaPoista
  6. Salla: kuulin tanaan, etta lahistolla asuvat asukkaat ovat varsin tottuneita loytamaan lompakoita postilaatikoistaan ja puutarhoistaan jonne ne heitetaan, kun rahat on otettu. Ilmeisesti rouva on tehnyt vain rutiinitarkastuksen.
    Uuna: kun kortit on kerran varastamisen perustella suljettu, niita ei enaa voi avata. Uudet kortit ovat jo tulossa! Ei hataa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... Tässähän nyt herää epäilys, että tämä rouva itse aikansa kuluksi nyysii ihmisten lompakoita lähiostarissa, ja sitten muka aina löytää niitä postilaatikostaan. Tai vielä parempaa, juonessahan saattaa olla mukana koko naapurusto! Jakavat voitot ja sitten vuorotellen "löytävät" näitä lompakoita. Ja kukaan ei osaa epäillä mitään. No, onneksi minä nyt paljastin liigan olemassaolon. ;)

      t: salapoliisi

      Poista
    2. Tassa ringissa mukana on todennakoisesti viela myos poliisivoimat. Pistavat naapuruston kanssa potin tasan. Niinkun nytkin: saalis kokonaista kaksi euroa! Siksi se niin nopeasti loytyi! Kiitos vinkista, Riina!!!

      Poista
  7. Opettavainen tarina ja onnellinen loppu!

    VastaaPoista
  8. Hyvä, ettei pahemmin käynyt. Suomessa lompakkoa ei olisi postilaatikosta löytynut. Täälläkin lompakkoja ja laukkuja varastetaan yhä useammin. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  9. Sinulla oli hyvä tuuri, kun sait lompakon ja ennenkaikkea ne kortit (bonus yms) takaisin.
    Joskus ikävillä asioilla on onnellinen loppu.

    VastaaPoista
  10. Aivan mahtavaa, että maailmassa on rehellisiä ihmisiä. Aina ei meinaa usko rehellisyyteen kyllä piisata.

    VastaaPoista