Tervetuloo! Kay sisaan toki! Kysees' ei oo neuleblogi.



perjantai 4. toukokuuta 2012

Viherpeukalon muistelmat

Kanssanne taan muiston jaan
-painajaisen oikeestaan!
Piha mulla oli oma
lepopaikka oikein soma,
paratiisin kaltainen.
Lentokentan kokoinen!

Taisi olla ukkoin armaan
idea taa hieno varmaan:
silloin kun han matkustaa
puutarhaa ma hoitaa saan.
Unohtui taa tarkea:
ei peukaloin' oo vihrea!

Luulin, kun ma tyhma olin,
etta vietan monen tovin
kahvilla vain istuskellen
alla puun tuon omenaisen.
Naamani mun kalpeni,
kun totuus mulle valkeni!

Leikkurii en osaa kayttaa,
kuokka mulle vieraalt' nayttaa!
Ei oo mulla yhtaan haraa!
Virkkuukoukul' maankamaraa
tongin! Pensaan muotoilen
kera kynsisaksien!

Siemenia monenmonta,
taimia, voi tavatonta!
Mita niille tehda pitaa?
Ymmarra en yhtaan mitaan!
Kaiken lisaks' mulla on
pelko kauhee sammakon!

Kukkamultaa kotiin hilaan,
manikyyrin silla pilaan.
Monta kuoppaa pihal' kaivan
vuoksi herneen naen vaivan.
Munakoisoo, porkkanoita
naenkohan koskaan noita?

Nurmikkoa leikkaamaan
paitsi saada mahtumaan
leikkuukone suunnaton.
Liian pieni portti on!
Ruoho siella rehottaa.
Naapureita naurattaa.

Jalkeen tyoni hikisen
tulos ei oo kummoinen:
ilme mulla tietyst' nuiva
kukkapenkki rutikuiva.
Variloisto taysin puuttuu.
Leikkuukone porttiin juuttuu.

Eipa silti, kuitenkaan
voisi alkaa leikkaamaan
nurmikenttaa kuoppaisaa.
Myyrat siel' vain mellastaa!
Sama tulos, uskoisin,
rajahdys on kraanatin!

Siementenkin viljelys
oli aika esitys!
Saikytti mut hamahakki
silloin kaatui siemensakki!
Puolet niista tuuli vie,
versovat nyt missa lie!

Satokauden alkaessa
naapureiden ilkkuessa
ryytimaani muistuttaa
enemmankin Saharaa.
Kangastus se vain on harha.
Pikemminkin elaintarha!

Missa naen mintun, kaalin?
Ihmetellen paatain' raavin.
Armeija kai hyonteisten
lopun teki sadost' sen.
Eipa runsauden oo' sarvi!
Paivystaa mua varisparvi.

Vihannekset takapihan
jaksaneet ei kasvaa ihan.
Rikkaruoho, niin ma pelkaan,
kukisti ne. Sattuu selkaan
kitkeminen ainainen!
Kohta olen vaivainen!

Kunnes saapuu elokuu
jotain silloin tapahtuu:
nousee lapi viidakon
uljas kukka auringon.
Yksi vain, mut kuitenkin,
hienoin koko korttelin!

7 kommenttia:

  1. Minulla on myös peukalo enemmän keskellä kämmentä kuin vihreä. Mikä lannoite? Miksi kastella? Talvi on siitä kiva, että pääsee pakoon puutarhaa.

    VastaaPoista
  2. Ihana, ihana runo...:D

    Olen sanonut, että minulla ei ole viherpeukaloa, mutta multasormen omistan ja hirveästi intoa, aina näin keväällä....kummasti se into vain sitten kesän mittaan lopahtaa...:)

    VastaaPoista
  3. Mulle tulee aina sellainen olo, että pitäisi kommentoida näitä sun kirjoituksia runomitassa, mutta kun en kykene... :D

    VastaaPoista
  4. Olipa taas mainio runo.
    Lähdenkin tästä kukkapenkkiä kitkemään, tasapuolisesti kiskon maasta kukat ja rikkaruohot.

    VastaaPoista
  5. Olet onnellinen, kaikki puutarhurit ovat.
    Minun puutarhani on kutistunut melkein olemattomiin. Mutta nautin siitä ja muiden puutarhoista.

    VastaaPoista
  6. Minulla kivet ja kalliot kukoistavat kauniisti. Mies niittää "ruohon" painepesurilla. Nyt mokoma hankin kasvihuoneen, mutta se on onneksi pieni ja tomaatit kasvavat hienosti, vaikka ulkona on yöllä pakkasta.

    Mitä jos alkaisit kerätä kiviä puutarhaasi. Joka kerta kun tulet kotiin, tuot kiven tullessasi, ehkä kahdenkymmen vuoden päästä sinulla on hieno kivikkotarha. Se ei kaipaa kuin pari maksaruohoa ja kissatkin tykkäävät kiipeillä siellä.
    Odotellessasi kiviä, voit kirjoittaa lisää runoja :-D

    VastaaPoista
  7. Sait kuitenkin auringonkukan ja komean! Kiinalaiset sanoo, että se joka istuttaa kasvin, istuttaa onnellisuutta.
    Riimittely rönsyilee kivasti.

    VastaaPoista