Tervetuloo! Kay sisaan toki! Kysees' ei oo neuleblogi.



sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Rietastelua ja rabiesta


Vuorokausi on ollut tapahtumien tayteinen. Ennalta-aavistamattomien tapahtumien jalkeen totean olevani jos en nyt aivan rampa, niin ainakin toimintarajoitteinen. Taman vuoksi kasitoiden tekeminen on mahdotonta, joten joudun keksimaan muuta ajanvietetta. Hyodynnan viela toistaiseksi kaytettavissaolevaa motoriikkaani ja kevennan mieltani kirjoittamalla. Neulon tunikaani jonain muuna iltana, kun siihen kykenen.

Koska elamani ensisijainen tehtavani on huolehtia kissojeni henkisesta ja fyysisesta tilasta, harjoitan heidan kanssaan ruumiinkulttuuria saannollisesti. Toisten kissojen reviirille holtittomasti riehumaan paastaminen voisi olla niille kohtalokasta ja olen siksi viime aikoina joutunut kayttaytymaan kuten koirien omistajat ja viemaan kissani ulos lenkille talutushihnassa. Leopold, joka on luonteeltaan vaikkakin joskus hieman arvaamaton, kuitenkin perusluonteeltaan hyvin arka, haluaa ulkoilla vain suojatulla sisapihalla, jossa han tapaa joka ilta uusia kavereitaan, kuten FedEx'in, Lolan, Tabbies'n, Ministrel'in ja Whiskies'in vain muutamia mainitakseni. Kuten ehka teravasti panittekin merkille, olen itsekin siina samassa tutustunut jo kaikkiin kulmakunnan kissoihin. Irlantilainen Dee, joka asuu naapurinani, on seitseman kissan aiti ja meilla riittaa paljon juteltavaa jalkikasvustamme. Han varoitteli minua Tabbiesin arvaamattomuudesta, kun silittelin sita innoissani toissailtana. Eilisiltana Tabbies tuli ikkunani taakse naukumaan ja etsimaan minua. Menin ulos sita kissuttelemaan, mutta jostain syysta Tabbies sai raivarit ja hyokkasi kateni kimppuun sita aikani siliteltyani. Se iski hampaansa syvalle kasivarteeni niin, etta rusahti ja lisaksi teki vaantavan raateluliikkeen, jolloin rusahdus tuntui erityisen mukavalta. Olin niin allistynyt, etten edes tajunnut huutaa.

Jarkytyksesta selvittyani lahdin Sebastienin kanssa ulos lenkille. Sebastienilla on ilmennyt paljon koiramaisia ominaisuuksia. Hanen kanssaan teen joka ilta pitkan lenkin, jolloin han juosta jolkottelee vieressani, kuin pystykorva konsanaan. Toisaalta han tosin paattaa pysahtya makaamaan puoleksi tunniksi sopivan strategiseen maastoon, josta voi helposti seurata mahdollisesti lahestyvia kohteita, kuten toisia kissoja. Nain tapahtui eilisiltanakin. Seisoin em syysta tyhjanpanttina hiljaisen ja pimean kadun varrella shortseihin ja toppiin sonnustautuneena, jota myohemmin kaduin, ensinnakin siita syysta, etta ilma rupesi olemaan hyytavan kylma, eli noin 20 astetta. ( Palaan tahan myohemmin aiheessa "Olet ollut liian kauan Dubaissa, kun 20 astetta on mielestasi hyytavan kylma"). Toinen syy oli se, etta kohdalleni pysahtyi nelivetomaasturi, josta kuului:
-Ma'am, eras kysymys!
-Niin?
-Paljonko maksaa?
-Anteeksi??
-Paljonko maksaa?
-Paljonko maksaa mika?
-Kissa. (naurua)
-Oletko hullu?! Luuletko tosiaan, etta myyn sinulle kissani, idiootti?!

Tassa vaiheessa kuljettaja ja hanen alykkaat ystavansa huomasivat vetaneensa vesiperan ja haipyivat onneksi matkoihinsa hyvan saan aikana. Fiksuimmat lukijani ehka tajusivatkin, etta herrat eivat oikeastaan olleet kiinnostuneita kissastani. Vaikkei tuollaisille sivistymattomille kantauroksille kannattaisi uhrata ajatustakaan, mieleeni kuitenkin viela tanaan nousi varsin perusteltuja kysymyksia siita, mita nama herrahenkilot oikeastaan ajattelivat? Miksi he halusivat viestittaa minulle, tuntemattomalle, sivealle naisihmiselle, joka oli selvasti liikkeella hyveellisissa toimissa, etta he uskoivat minun olevan valmis lahtemaan heidan mukaansa, kunhan vain kysyisivat? Siksiko, etta olin eurooppalaisen nakoinen? Vaikka olin varustautunut aika kevyeen asuun, se ei ollut kuitenkaan vahimmassakaan maarin kyseenalainen. Armeijan shortsit ja tumma asiallinen toppi, jonka kaula-aukko ei ole erityisen antelias, ei mielestani pitaisi tuoda mieleen eroottisia mielleyhtymia. Lisaksi kissani oli kakalla. Harmittaa, etta oli niin pimeaa, etten saanut auton rekisterinumeroa muistiin. Olisin tehnyt poliisille ilmoituksen. Siina hommassa sain paljon kokemusta Nizzassa.



Yolla herailin siihen, etta kattani pakotti. Aamulla se oli selvasti turvonnut. Lahdin kuitenkin ystavani avuksi huonekaluliikkeeseen sangyn ja muutaman sisustustarvikkeen ostoon silla seurauksella, etta ymparillamme pyori koko ajan myyjia kun normaalisti heita saa huudella tuntikausia. Kapala pystyssa nimittain oli ainoa asento, jossa kaden kanssa jotenkin parjasi, mutta myyjat luulivat vinkkaavan heita luokseni. Kahvilassakin kannettiin menyyta poytaan useampaan kertaan. Laskunkin jouduin maksamaan kun minulla oli kestotilaus kaynnissa.

Iltapaivalla totesin, etta ruoanlaitosta ei tule mitaan ja lapsiparat naantyvat nalkaan ja se on kuulkaa sellainen syy, etta minutkin saa lahtemaan laakariin. Mieheni lietsutessa ympari kylaa pyysin iranilaista ystavaani viemaan minut kunnansairaalan paivystykseen. Han puolestaan soitti ko. lasaretissa tyoskentelevalle maamiehelleen, joka jarjesti meidat jonon ohi suoraan laakarinvastaanotolle. Omaatuntoani hieman pisteli, kun menin muutaman tunnin pituisen jonon ohi. Jouduin odottamaan vain hieman kaytavalla, jossa olisin totta viekoon odotellut mielellani vahan lisaakin, koska paivystyksen ruuhkatunnit ovat aika mielenkiintoista katseltavaa. Kaikkein mieluisinta katsottavaa olivat salskeat ja savunhajuiset palomiehet, joita laahusteli kaytavilla monta kappaletta. Mielikuvitukseni rupesi laukkaamaan, kun kuvittelin heidan juuri syoksyneen liekeista pelastamaan pulassaolevia ihmisraukkoja ja harmittelin, ettei Tabbies ollut raadellut minua pahemmin. Mikaan ei voi olla hekumallisempaa, kuin palomies, jonka takin selkamyksessa lukee "Civil defence, Dubai". Muutaman sormensa katkoneen rakennusmiehen ja oksentelevan keuhkotautisen jalkeen sain kuitenkin intravenaalisesti antirabiesta ja tetanusta, seka antibioottikuurin ja jouduin lahtemaan kotiin ja jattamaan kyynel silmassa palomiehet taakseni. Liikutuksen tilaani helpotti hiemat lasarettiystavan kiinnostavat kertomukset eilisen paivystyksen tapahtumista. Ensiapuun oli mm. tuotu mies, joka oli yrittanyt tehda itsemurhaa sahkojohtoleikeilla, kun oli saanut tietaa, etta oli havinnyt porssikurssien romahtaessa yhdessa yossa 4 miljoonaa dollaria. Porssiromahdus johtaa siis loogisesti hermoromahdukseen.

Nyt ajattelin ottaa pienen sairasloman. Ensitoikseni tilaan valmista ruokaa, menen sohvalle makaamaan, pistan lapset kissojen ulkoiluttajaksi ja miehen kotiorjaksi. Ajattelin pukea hanet palvelusvaelle sopivaan pusakkaan, jossa lukee selassa "Civil defence".


Ps. Kyseinen valokuva ei valitettavasti esita miestani.

9 kommenttia:

  1. Kuin jännitysromaania lukisi.
    Toivottavasti olet toipunut kissan raatelemista vammoista. Niin soma, suloinen ja salakavala saa aikaan pahaa jälkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen hirvittavan sairas, mutta kylla tama tasta. Kaikkein kipeinta tekee talla hetkella rokotuskohtiin kasivarren lihaksiin. Kuin olisi tehnyt sata punnerrusta (niinkuin muka pystyisin tekemaan edes yhta...) Liikun kuin pingviini.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. No kyllä on törkiää sakkia, kun tulee kissun kakkihetkeä härittemään, ei vetele.

    Toivotaan, että käpäläs tervehtyy nopsiin. Palomiehet on aina hyvä tekosyy käydä lasaretissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmarsit oikein! Joudun onneksi ottamaan buusterin!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitan tytteli! Pikku sairasloma tekee hyvaa!

      Poista
  4. Komia otsikko! :D Meillä on lähes naapurissa paloasema, sieltä voi ohikulkeissaan kätevästi bongailla palohenkilöitä, kesäisin jopa punaisissa shortseissa. Ja kaikkein kätevintä on, että paloaseman vieressä on brasserie terasseineen. Oikein mainio illanistuskeluun. Kunhan osaa asettautua oikein päin istumaan, ettei niska niksahda.

    VastaaPoista
  5. Hitto! Taidan tulla kesalla Pariisiin! Palohenkilo punaisissa shortseissa!!! se on nahtava!

    VastaaPoista