Tervetuloo! Kay sisaan toki! Kysees' ei oo neuleblogi.



keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Tiedan paikan armahan

Jotenkin heti heratessa oli sellainen olo, etta tasta ei tule hyva paiva.

Lahdin hampaat irvessa zumbatunnille, koska ajattelin sen olevan jarkevaa mielentilani huomioiden. Zumban tahdit veisivat ajatukseni hetkeksi muualle ja tulisin kuntoklubilta mieli virkeana ja olo kuin uudestisyntyneella. Nain ei asianlaita kuitenkaan vahimmassakaan maarin ollut.

Kaiken kiireen keskella olin unohtanut, etta kuukausi vaihtui noin kaksi viikkoa sitten ja ryhmaliikuntatuntien aikataulut siina ohessa. Kauhukseni huomasin olevani jalleen joogaamassa. Puhisin punaisena raivosta, rojahtelin lattialle ja revaytin tavoilleni uskollisena reisilihakseni, mutta tein ohjelman sisukkaasti loppuun, koska olen suomalainen.

Onhan toki niin, etta uusien aluevaltauksien kannalta tarkeita ratkaisuja on kautta aikojen tehty suomalaisessa saunassa. Niin tapahtui tanaankin. Koska olen aina vihaisena hyvin aikaansaava ja toimeenpanen helposti suursiivouksen tai poraan kiviporalla silmittomasti reikia seiniin, sain nytkin mittavan projekti-idean Harvia-merkkisen kiukaan suhistessa taustalla. Asia on muhinnut mielessani jo pitkaan saatuani kannustavia kehoituksia seka lukijoiltani etta erailta lahisukulaisiltani, jotka tietavat minun olevan yllytyshullun. Olen paattanyt vihdoin kirjoittaa kirjan.

Tiedan 20 vuoden avioelaman jalkeen tarkalleen, mika on vahvuuteni ja milla keinon kirjani paasee maailmanlaajuiseksi bestselleriksi. Yopoydallani on tallakin hetkella "Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta", kirja, jonka ostin muutama vuosi sitten miehelleni toivoen hanen loytavan siita edes jotain kayttokelpoisia ajatuksia oman kaytoksensa korjaamiseksi. Ajattelin, etta saisin hanet avomielisesti lukemaan teosta, jonka on kirjoittanut toinen mies. Han luki ehka noin 10 sivua ja ylpeana muistaa sen mainita joka kaanteessa suositellen kirjaa myos ystavilleen, joille nain jaa virheellisesti kasitys, etta han on ihailtavan kiinnostunut avioliittonsa paantamisesta jopa 20 vuoden jalkeen. (Kirjan kirjoittaja John Gray oli muuten pari viikkoa sitten taalla Dubaissa pitamassa joutavanpaivaista ihmissuhdeseminaaria. Mikali seminaari ei olisi ollut ylihinnoiteltu, olisin ostanut tikettini vain paastakseni kertomaan hanelle henkilokohtaisesti, mita mielta olen hanen kirjastaan.)

Olen itse yrittanyt noudattaa herra Grayn ohjeita ja epaonnistunut joka kerta surkeasti. Hanen viestinsahan on se, etta miehet ja naiset puhuvat eri kielta ja heidan kayttaytymiskoodistonsa poikkeavat toisistaan suuresti sen aiheuttaessa ikavia ja turhia vaarinkasityksia. Minulla on asiasta oma mielipiteeni.

Minun ja mieheni 20 vuotta kestaneessa kommunikoinnissa on voitu kayttaa surutta ainakin kolmea eri kielta. Ei siis voi olla kielimuurin vika, jos mies ei ymmarra. Analyysini mukaan syy ei ole koskaan naisessa vaan aina miehessa. Tama puolestaan johtuu siita, etta mies
a) ei kuule
b) ei kuuntele
c) ei ymmarra kuulemaansa
d) ei valita, vaikka kuulisi ja ymmartaisi
Korostan edelleen, etta viestinaikaansaajassa, naisessa, ei ole koskaan vikaa, syy on aina vastaanottajan, miehen, vaarassa asennoitumisessa viestintatilanteeseen. Annan asiasta esimerkin:

Vaimo: -Kultaseni, haluaisin vain muistuttaa, etta kun haluat ruokaa, laitoin kaikki poydalle valmiiksi, otat vain salaatin jaakaapista ja paistat pihvin pannulla, valitettavasti majoneesi on loppu, enka jaksanut ruveta uutta tekemaan, mutta salaattikastiketta loytyy jaakaapista.

Mies: -Mita sa puhut? Etko nae, etta teen toita?

Vaimo: (arsyyntyneena siita, etta hanen havaintokykyaan epaillaan) -Naen, ja siksi juuri halusinkin kertoa, kuinka loydat ruokaa, kun olet valmis. Olen nyt menossa nukkumaan ja kerroin vain, etta majoneesi on loppunut...

Mies: (raivona) -Etko sina juuri tanaan kaynyt kaupassa? Mita ihmetta sielta oikein ostit?

Vaimo: (enemman arsyyntyneena, penkoen kassista kauppakuittia) -No en ainakaan majoneesia, unohdin, saatana, anteeksi! Etko pysty elamaan yhta iltaa ilman majoneesia?!

Mies: (huitoo kasillaan nayttavasti ilmaan satuttaen sen poydan reunaan, ulvoo kivusta) -No laheta poika kauppaan ostamaan majoneesia!

Vaimo: (taysin raivona hankin) -No, jos tama on taas yhdesta majoneesista kiinni, niin mina TEENSITAMAJONEESIA!!!!! (menee keittioon, jonglooraa kananmunien kanssa, paiskoo kaapin ovia ja pudottaa kova-aanisesti kattilankannen, vaikkei sita majoneesin tekemiseen tarvitakaan)

Mies: (seuraa vaimoaa keittioon) -Mita helkkaria sina taalla mesoat? Ei tarvitse tehda sita majoneesia! Minulla ei ole edes nalka, en sita kuitenkaan syo!

Vaimo: -Ja muuten VARMALLA SYOT! Syotan vaikka lusikalla!!!!

Kyseessa on eraan perheen tyypillinen tuhoontuomittu keskusteluyritys. Tassa on aivan turha hakea mitaan mars-venus -asetelmaa, vaan syyta taytyy hakea miehen asenteesta. Koska han ei tapojensa mukaan taas halua kuunnella mita huolehtivaisella vaimolla on asiaa, vaikka tama tekeekin parhaansa, etta tiivistaisi asiansa ytimekkaaksi ja puolisolleenkin helppotajuiseksi, tekee mies asiasta omia johtopaatoksiaan, jotka ovat tyypillisesti vaaria. Mies kuvittelee vaimon pyytavan hanelta jotain puuttuvan majoneesin suhteen, kuten rahaa tai pahimmassa tapauksessa kauppaanlahtoa. Koska vaimo on taysin pyyteeton ja ajattelee aina ensisijaisesti miehensa hyvinvointia ja sattumoisin on myos aarettoman kateva, tallainen negatiivinen suhtautuminen saa luonnollisesti ja taysin perustellusti aikaan suuren pettymyksen tunteen ja vaimon itkuraivarin partaalle. Tasta seuraa vaimon taytantoonpanema juridisesti taysin pateva viikon mykkakoulu. Koska edella kuvattu ala-arvoinen kohkaaminen on miehelle taysin normikaytosta, han on jo seuraavana aamuna unohtanut koko asian eika voi ymmartaa miksi vaimo nayttaa vihaiselta.

Vapise John Gray! Kirjani nimeksi olen kaavaillut: "Naiset ovat Tellukselta, miehet hanurista!"

12 kommenttia:

  1. Mitäpä tähän lisäisi, loppukaneettisi sen tiivisti! :D

    Paitsi että lisäänpä, että meidän yläkerran naapurit ovat käyneet kovaäänistä keskustelua lauantaisin ja sunnuntaisin kolmen viikon ajan. Tai nainen keskustelee monisanaisesti ja kovaäänisesti ja mies vastaa, että "Arrête !". Paitsi sitten viime viikonloppuna sieltä ei kuulunut kuin Brian Adamsia, kovalla. Oliko tämä nyt merkki a) erosta vai b) että Brian Adamsilla yritettiin peittää sopimisen ääniä?

    VastaaPoista
  2. Veikkaan vaihtoehtoa b. Mikali Brian Adams jatkaa viela ensi viikonloppuna, on kuitenkin kyseessa vaihtoehto a. Eihan kukaan jaksa niin kauan sopia!

    VastaaPoista
  3. Jääkaappini ovessa on Viivi ja Wagner -postikortti, jossa Viivi kehottaa Wagneria syömään päänsä, kun Wagner tiedustelee mitä on illalliseksi.

    VastaaPoista
  4. Niin tuttuja tilanteita.
    Yrityksistä huolimatta en ole pärjännyt viikkoa mykkäkoulussa. Olen aika surkea oppilas kun jossakin vaiheessa alkaa naurattaa:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti on muuten jarkevaa antaa periksi ja ruveta nauramaan. Ei tasta elamasta oikein muuten selvia.

      Poista
  5. Upea analyysi vuorovaikutuksen umpikujista! Ja mahtava toteaminen joogatunnin päättämisestä - koska olen suomalainen - otan sen heti käyttöön kollegoiden keskuudessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta ennen kaikkea taysin puolueeton analyysi. :)

      Poista
  6. Miehen valikoiva kuulo pelastaa monta avioliittoa, totesi mieheni luettuaan tämän viiltävän analyysisi. Eli, miehillä on oma kansainvälinen Yhtä köyttä-yhdistys:( Oppiiko niitä koskaa ymmärtämään?
    Tarja L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehet ovat aika ovelia kommenteissaan. Ei niista oikein ota selvaa!

      Poista
  7. Onnea tulevalle kirjallesi! Sen oikea mittakaava näyttäytyy jo tässä kirjoituksessasi.

    Mun oli pakko käydä lukemassa tämä miehelleni, joka on tullut hetkeksi nauttimaan "pyhäaamun rauhasta". Istuu ja katselee ikkunasta lintuelämää omenapuussa ikkunan takana mahtavien lumikinosten keskellä auringon paistaessa ja kuuntelee samalla Bachia, jota tulee radiosta.

    Miehestäkin tämä on hauska! Hän kuunteli, vaikka Bach kaikui moniäänisesti taustalla, nauroi jopa! Hän tiesi kuunnellessaan olevansa samaa heimoa miehesi kanssa, sillä erolla, että hän useimmin itse valmistaa ruuan, kun mitään ei ole valmiina, kun hän nälkäisenä tulee paikalle, jossa vaimo istuu työskennellen ja ajantajun menettäneeenä. Ehkä hän ymmärtää sinua, vaikka kyllä minäkin ymmärrän, sillä minua suututtaa, kun hän aina välillä luulee minun ajattelevan täsmälleen samoin, kuin hän itse ajattelee, ja minä ajattelenkin jotain ihan muuta. :)

    Sinun itseironiasi viehättää, ja tapasi katsella maailmaa ympärilläsi on kyllä kirjan väärti. Varmana saisit lukijoita ja siitä (kirjastasi) tulisi bestselleri! Usko tai älä. Erotan hyvän kirjoittajan tuhannen kirjan joukosta. Minulla on ns. kirja-aisti! :)

    VastaaPoista