Ihana valo

Kesäaikaan siirtyminen on aiheuttanut entistä pahempaa kohmeloa nykyisessä olotilassani. Elämä tuntuu kertakaikkiaan olevan jatkuvan muutoksen kourissa kellojen siirtelyineen, siitä johtuvine unirytmin häiriintymisineen, porukoitten jatkuvaan ja arvaamattomaan liikehdintään ovesta sisään ja ulos sekä, kirsikkana kakussa, pääsiäiseen liittyvine suunnitelmineen.

Olen toki iloinen siitä, etta sisarentyttäreni ja hänen hippipoikaystavansa ravaavat meillä alvariinsa. Tämä helpottaa huomattavasti neitosen etujen valvontaa sekä yleistilanteen tarkkailua. Tilanne näyttää, kiitos ja ylistys, hieman lupaavammalta. Hippipoikaystävä on joutunut karsimaan omituista hamppuviljelmäänsä, jota hän sinnikkäästi kutsuu "chilinkasvatusharrastuksekseen". Reippaan tyttöystävänsä painostamana hän on myös joutunut tekemaan aivan rehellistä palkkatyötä. Pariskunta esiintyykin nyt tv:ssa harva se ilta mainostamassa grillimakkaraa.

Sisarentyttäreni vei Sebastienin mennessään hampaanpoistoon ja jälkihoitoon sekä samalla pienelle kevätbreikille, josta he sitten saapuvat sisarelleni maaseudun rauhaan, jonne minun on tarkoitus ilmaantua sopivasti ennen pääsiäistä ja silloin ilonpito voikin alkaa. Suunnittelimme jo toissaviikolla iloista yhteisoloamme, jota juhlistamme tietysti pääsiäisen, mutta erityisesti sisareni eläkkeellejäämisen vuoksi. Pidättelen sisälläni tähän littyvää, sisälläni kuplivaa salaista erityisiloani, koska oletan, että ensi kesäksi siskoni ehtii nyt tekemään kitkemisoperaation ennenkuin tulen kylään, jolloin voisin esimerkiksi ottaa aurinkoa. Päätin, että valitsemme teeman, jonka varaan suunnittelemme koko viikonlopun ohjelman. Käytyämme läpi puolisen tusinaa vaihtoehtoa, päädyimme mielestani kaikkein omaperäisimpaan: pääsiäiseen. Innostuin suunnittelemaan mitä erinomaisempia tapahtumia, jotka aion takuuvarmasti vaatia toteutettavaksi. Viikonlopun ohjelmakaartiin kuuluu ainakin munien etsintää, maalausta ja syömista, raeruohon kasvatusta (Sebastienin syötäväksi), luudalla ajelua sekä virpomista. Ajattelin, että maisteltuamme hieman sisareni ja hänen iloisen naapuriystävänsä yhdessä valmistamaa omenaviiniä, josta saa helposti juomakelpoista, kun sitä lantraa kivennäisvedellä, sonnustaudumme iloisiksi pikkunoidiksi ja viiletämme pannuinemme ja luutinemme  punaposkisina pitkin kylänraittia laulaen kovaäänisesti kommunistilauluja. Jos siitä ei muka heru muutamaan lanttia tai karamelleja niin ei voi muuta kuin ihmetellä!