Tervetuloo! Kay sisaan toki! Kysees' ei oo neuleblogi.



torstai 23. marraskuuta 2017

Pyöräilijän muija

On tietysti hyvin kyseenalaista esiintyä merkittävänä mediapersoonana edelleen, vaikka viimeisestä päivityksestäni onkin vierähtänyt laskujeni mukaan lähes kaksi vuotta. Muistutin mieleeni tilanteeni luettuani sekavaa selontekoani noin kahden vuoden takaa. Totesin herrasiunaajavarjele olleeni lähes henkihieverissä tai siltä se ainakin tuntui. Palauduin koettelemuksestani kuitenkin kohtalaisesti normaalielämään, mikäli tätä jatkuvaa kaaosta nyt ylipäätään sellaiseksi voi kutsua.

Minun on ehkä syytä tehdä pieni läpileikkaus viime aikojen tapahtumiin, koska muuten kiinnostavat yksityiskohdat kirjoituksistani eivät ehkä tule aukeamaan lukijoilleni riittävästi. Eräs suurimmista muutoksista liittyy ruokakuntani kokoonpanoon. Ihastuin maastopyöräilyyn siinä määrin, että totesin olevan yksinkertaisesti kaikkien kannalta parempi, että hankkiudun pidempiaikaiseen suhteeseen henkilökohtaisen valmentajani kanssa ja laadin hänelle toistaiseksi voimassaolevan sopimuksen. Tätä ratkaisua puolsi voimakkaasti se, että katsoin harrastamisen olevan helpompaa, kun välineitä ei tarvitse kuskata paikasta toiseen eikä minua tarvitse säännöllisin väliajoin etsintäkuuluttaa Sipoon korvesta, vaan pääsen harjoittelumaastoon jo kotiovelta alkaen opastettuna.

Pyöräilyharrastukseni on tosin hieman takkuillut valmentajani loukkaantumisien takia. Hänelle on tullut suorastaan tavaksi säännöllisin väliajoin hankkiutua sairaalahoitoon milloin revenneiden lihaskiinnikkeiden, milloin puolestaan sijoiltaan menneiden peukaloiden takia. Nämä pakolliset tauot ovat tuoneet minulle hartaasti odotetun tilaisuuden kissojen kanssa sohvalla makaamiseen ja virkkaamiseen. Viimeisen reisilihaksen irtoamisen kuntoutusjaksolla hän valitettavasti kuitenkin innostui sauvakävelystä, jotta pääsisi mahdollisimman pian ajokuntoon. Tästä syystä en voi enää harrastaa sohvalla makaamista kuin äärimmäisessä myrskyssä. Ainoastaan tällaisia ääriolosuhteita valmentajani pitää hyväksyttävänä syynä olla pois päivittäisestä treenistä. Yleensä hänellä on kuitenkin tapana silloinkin retuuttaa minut hiuksista uimahalliin tai kuntosalille.

Kuntoilusta on seurannut muutamia ikäviä sivuvaikutuksia. Olen huomannut painoni nousseen, mikä saattaa johtua runsaasta ravinnontarpeesta jota jatkuva fyysinen rääkki aiheuttaa. Ruokahaluni ovat kolminkertaistuneet ja ahminkin kaiken valveillaoloaikani aivan mitä tahansa, jolla voisin tyydyttää jatkuvan nälkäni. Lisäksi lihasmassani on kasvanut esimerkiksi hauiksen kohdalla ja tämä on tietysti hyvin epätoivottava asia. Olen joutunut tästä syystä mmm. luopumaan useista sievistä leningeistä, jotka eivät enää mahdu päälleni. Tai jos mahtuvat, niitä on mahdoton saada riisuttua pois, koska en voi nostaa käsiäni ilmaan hihan repeämättä. Olen kieltämättä joutunut miettimään, mitä hyötyä liikunnasta on, jos ulkomuotoni ei odotuksistani huolimatta olekaan muuttunut sirommaksi.

Minun on tosin myönnettävä, että olen ollut viime aikoina aika terve. Kroonisen aneemisuuteni aiheuttama voimakas koleerisuus, mikä oli ennen minulle suorastaan luonteenomaista, on lähes kokonaan kaikonnut. En ole kärsinyt oikeastaan mistään terveydellisistä ongelmista lähes kahteen vuoteen, mikäli lukuun ei oteta ajoittaista ummetusta. On merkillepantavaa, että ajanjakso on tismalleen sama, kuin valmentajani kuuluminen ruokakuntaani. Asioilla voi olla löyhä yhteys toisiinsa.

Valmennussuhteesta parisuhteeseen siirtyminen ei ole tietenkään sujunut aivan ongelmitta. Kuten epäilemättä muistanette taustastani, että olen kotoisin Karjalan laulumailta. Tämä on useiden tuntemieni ihmisten mielestä eräänlainen vitsaus, jonka kanssa on vaan yritettävä tulla toimeen. Kumppanini puolestaan polveutuu jo monien sukupolvien ajalta syvältä Kainuusta, joten joitakin merkittäviä kulttuurieroja on ollut havaittavissa, toisinaan jopa enemmin kuin lasteni isän kanssa, joka sentään oli kotoisin aivan eri maanosasta. Näkisin kuitenkin, että mitään ylitsepääsemätöntä ei ole tullut esiin. Kun murresanojen ymmärtämisestä ja joistakin tunnereaktioiden erilaisuudesta ollaan päästy yhteisymmärrykseen, voidaan sanoa, että yhteiselo on muodostumassa kohtalaisen harmoniseksi, mikäli sellaisesta voidaan koskaan kohdallani puhua. Aion palata joihinkin yksityiskohtaisempiin selvityksiin asiaan liittyvistä välivaiheista hieman myöhemmin.

En ehkä ole vielä ehtinyt kertomaan, että olen innostunut uudelleen opiskelusta ja tämä onkin yksi tärkein syy bloggauksen hidastumiselle. Opintoni rupeavat häämöttämään jo loppuaan, joten minulla on tulevaisuudessa taas enemmin aikaa analysoida terävästi lähietäisyydellä tapahtuvia tärkeitä ilmiöitä.

Tällaisia kiinnostavia ilmiöitä on valitettavasti ehtinyt valua ohitseni varsin runsaasti. Olisin halunnut osallistua intensiivisesti sellaisten tärkeiden yhteiskunnallisten aiheiden käsittelyyn, kuten USA:n presidentinvaalit, lomarahojen leikkaaminen ja Konmari  -ilmiö. Kieltämättä yhteiskunnassamme on esillä jatkuvasti mielenkiintoisia ilmiöitä, joiden kommentointia pidän kiinnostavana ja tiedostan myös sen olevan vastuuni lukijoitani ajatellen. En tosin tiedä, onko heitä kovin monta enää jäljellä. Ainakin mainostuloni ovat romahtaneet, josta voi ehkä päätellä jotain.

Eräät suositut bloggarit itseni lisäksi ovat laillani huomanneet mahdollisuutensa lukijakuntansa kasvattamiseen miehensä maineella ratsastamisen avulla. En vielä ole varma onko nyt syytä muuttaa blogini nimeä johonkin maastopyöräilyyn viittavaksi. Jostain syystä ainakin kalastajan vaimona oleminen koetaan hyvin kiinnostavaksi. Miksei sitten maastopyöräilijän?



 

5 kommenttia:

  1. Kiva lukea taas kuulumisiasi, elämästäsi pyöräilijän muijana. Parhainta onnea sekä pyöräilijälle, että muijalle.

    VastaaPoista
  2. Minustakin kiva lukea blogiasi. Oikeastaan syy siihen ei ole asioissa vaan tavassasi kirjoittaa hauskasti. Osaat kääntää asiat kuin asiat näyttämään mukavilta, vaikka ne olisivat mitä ikävää tahansa. Itsekin haluaisin omistaa sellaisen taidon, se helpottaisi kovasti elämistä yleensä.

    Mukava kuulla että miehesi on Kainuusta. Se on plussaa, sillä tunnen kainuulaisen ihmisen elintavat ja suhtautumisen asioihin aika hyvin. On hyvä muistaa, että kainuulaisille ihmisille asiat ovat jo tärkeysjärjestyksessä erilailla asemoituja kuin muista pilttuista kotoisin oleville. Heissä kannattaa huomio kiinnittää enemmän tekemisiin kuin puheisiin. Ueimmiten. Ja heillä on useimmiten tarve näyttää että kaikki on hyvin, vaikka kuoren alla olisi kaikki huonosi. Mutta reiluja ihmisiä he ovat. Joskus suorastaan tulee kateelliseksi heidän taidoistaan ja suhtautumisestaan toisiin ihmisiin.

    VastaaPoista
  3. Tarja on taas täällä! Milloin uusi runo?

    VastaaPoista
  4. Oli kiva huomata sinun palanneet, itsekin aloittelen uudelleen bloggaamistani.
    Yhdyn tuohon mielipiteeseen, että se on tapasi kirjoittaa, miksi tätä blogia luetaan. Meille on ihan sama oletko virkkaava maastopyöräilijä vai leipurin muija tms. mutta kunhan pidät kiinni kirjoitustyylistäsi, niin lukijakuntasi pysyy kyllä:)

    VastaaPoista