Tervetuloo! Kay sisaan toki! Kysees' ei oo neuleblogi.



perjantai 19. lokakuuta 2012

Laiffii & stailii

Dubaissa asuessa törmää jatkuvasti ilmiöön nimeltä "lifestyle". Edellisen kanta-asukasrupeamani alkuaikoina luin lievästi järkyttyneenä lehdestä juttua kahdesta brittirouvasta. Toinen oli sinkku, joka oli onnistunut luomaan itselleen uskomattoman hulppeat elinolosuhteet kiinteistökauppojen avulla. Toinen oli kotirouva, joka nautti ylellisestä elämänmenostaan miehensä anteliaan luonteen, mutta ennenkaikkea tämän ylenpalttisten työsopimusehtojen ansiosta. Jälkimmäisen arkirutiineihin kuului mm. että hän soitti luksusautostaan kantapaikkansa spa-klubin pojille, jotta he osaisivat panna shamppanjan viilenemâän sopivasti ennen saapumistaan. Kumpikin rouva kertoi, että olosuhteet, joista he olivat lähteneet, olivat huomattavasti vaatimattomammat ja eräänä päivänä paluu kotiin ja todelliseen elämän olisi edessä. Muutaman vuoden takainen talouskriisi kosketti myös Dubaita ja täältä lähti aikamoinen määrä expat-perheitä kotiin varsin lyhyellä varoitusajalla totuttelemaan jälleen todelliseen elämään. Lievätkö nämäkään rouvat enää täällä.

Vaikka minulla onkin valtavasti luontaista glamouria, en kuitenkaan pysty näkemään itseäni päivästä toiseen roikkumassa shampanjahuuruissani jossain liftinghoidoissa. Juuri siksi tämän aiheen läheisyys pistää ajattelemaan omaa lifestylea. Minulla ei totisesti ole mitaan manikyyria tai spata vastaan. Eikä todentotta sitäkään, että joku muu kuin minä luuttuaa välillä lattiani ja silittää mieheni kauluspaidat. Valmiiseen ruokapöytäänkin istun mielellani, mutta en kuitenkaan aina. En voisi kuvitellakaan luovuttavani keittiöni avaimia jollekin toiselle naiselle omassa kodissani. Inkiväärin kuorimisessa ja sipulin silppuamisessa otan kyllä kernaasti vastaan apua.

Koska meillä on taloksi asettuminen edelleen vähän vaiheessa, niinkuin meillä yleensä kaikki asiat ovat, eli olemme edelleen väliaikaismajoituksessa lifestylen ollessa uima-altaasta huolimatta varsin vaatimatonta luokkaa, on minulla ollut aikaa miettiä, minkälaisen laiffin itselleni pyrin täällä tällä kertaa järjestämään. Koska en halua myöhemmin pudota kovin korkealta, heiluttelen säännöllisesti itse moppia ja soppakauhaa ja olen kallistumassa vakavasti sen kannalle, etta hakeudun töihin. Viime viikolla aloitin varovasti seuraamaan työpaikkailmoituksia vain todetakseni, että mikäli haluan jotenkin  asiassa tukeutua vaivalla tehtyihin opintoihini, hyödyntää hieman ruosteista ammattitaitoani ja päästä leivänsyrjästä kiinni loppututkintoani tukeutuen, ovat mahdollisuuteni verrattaen kapea-alaiset. Tästä maasta nimittäin puuttuu sosiaalisektori lähes kokonaan.  Yhteiskunnassa on vallalla ajatus, että kaikki pärjätköön miten parhaaksi katsovat ja mikäli eivät pärjää, menkööt kotiinsa. Minulla on siis kaksi mahdollisuutta: joko ryhdyn pioneeriksi ja luon maan sosiaalijärjestelmän uudestaan tai sitten teen suuria kompromisseja odotusteni suhteen ja poukkoilen työnhakijana jossain administratiivisten tehtävien ja kiinteistönvälityksen välisessä sekalaisessa maastossa. Tämä on tosin hieman konstikasta. Mikäli joku on vahingossa lukenut aikaisempia tekstejäni, mm. " Hukkaputkessa- tallentajan monologi" tai "Vaarallinen tehtävä", voi helposti ymmärtää, miksi minun on työhaastattelussa vaikeaa väittää naama peruslukemilla , etta " järjestyksenpitotaitoni ovat erinomaiset" tai " tietoteknikan osaamiseni on ensiluokkaista" . Niin törkeitä emävalheita en edes minä kykene suustani suoltamaan. Koska olen onneksi yltiöpositiivinen ja uskomattoman ratkaisukeskeinen, uskon vakaasti löytäväni pian keinon, jolla pääsen taas yhteiskunnan arvostetuksi jäseneksi. Sitten voin hyvällä omallatunnolla mennä joskus manikyyriin tai dayspahan.

En kuitenkaan haluaisi uhrata kaikkea aikaani vain aamuruuhkassa istumiseen. Koska elamani tärkein missio on edelleen lankakerillä leikkiminen kissojen kanssa, kuvallisen ilmaisun haasteelliset etsintäretket sekä korkeatasoiset musikaaliset ekspressioryöpyt, olisi toivottavaa, että näille kansanterveydellisestikin merkittäville kehitystoimille voisi jäädä viikottain kohtuudella toiminta-aikaa. Tästä järjestelystä olisi monenlaista pysyvää hyötyä niin itseni kuin kissojenikin elämänsisällöllisyyden suhteen.

Uraputkeni jatkokehittelyn kannalta katson nyt parhaaksi mennä tekemään viikkosiivousta.

8 kommenttia:

  1. Hmmm. Kuulostaa kyllä mutkikkaalta mahdollisuus työllistyä siellä saati opiskella. En kylläkään yhtään tiedä Dubaista mitään, tai mitään muuta, kuin että hiekkaa ja öljyä siellä on, ja paljon rikkaita immeisiä..Näin sosiaalialan toimistohiirenä minua aina kiinnostaa muiden maailman maiden sosiaaliturva, ja kiinnostuin heti, kun sanoit, että se puuttuu sieltä lähes kokonaan, eli sitä siis on? Kerro toki lisää. Sosiaalisektorin luojana, voisit hyvinkin päästä siellä pitkälle tai tulla karkoitetuksi, riippuu sitten poliittisesta tahdosta...

    Mielestäni on kuitenkin erittäin tärkeää työtä pitää kissojen elämä mielekkäänä ja virkkuukoukku heilumassa. Mukavaa siivouspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällähän on kaikenlaista, mm hiihtokeskus. Sosiaaliturvasta sen verran, että valtio huolehtii omistaan, mutta ei vieraista. Toisaalta, verojakaan ei tarvitse maksaa, joten on täälläolemisesta jotain hyötyä.

      Poista
  2. Mukavaa siivouspäivää sinulle...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, ja samoin mustallekissalle! Ipadillä työskentelystä ei tahdo tulla mitään. Jos tulee joku virhe tässä kommentoinnin yhteydessä, en pääse korjaamaan, jos esiinnyn tökerösti, se johtuu siitä. En myöskään voi itse kommentoida toisten blogeja. Pitäisi vissiin käyttää mobiiliversiota, mutta se on niin hankala. Mukavaa, kun jaksatte seurata höpinöitäni!

      Poista
  3. Tsemppiä asettumiseen ja oman kolon (kotoasalla / yhteisössä / kulttuurissa / työmarkkinoilla) löytämiseen! Kuulostaa aivan erilaiselta yhteiskuntarakenne - perheet pitävät huolta työttömistä / vanhuksista ym jos sosiaalihuolto puuttuu? Sinulla on sana hallussa, jotta kun arabiankieli alkaa soljua, niin silloinhan vaikka kolumneja kirjoittamaan (se voisi olla kyllä räjähdyksenvaarallistakin jos Suomalaisen tasa-arvoisen ja feministisen näkökulman omaava nainen kirjoittaisi herisevän humoristisia tekstejä?! )
    P.s. Sitä taidat myös kissojen kielen ja jonkinlainen tervehdyttävän terapinen lähestymiskyky sinulla siihen jaloon eläinlajiin ilmiselvästi on - olisiko siellä mahdollista / tarvetta lemmikeille jonkinlaisen yrityshomman aloittamista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin: perheet huolehtivat toisistaan - ja yhteiskunt kansalaisistaan, joita me vieraat emme ole. Vierailla on toki etuja, mm verovapaat tulot, mutta niillä saa sitten pärjätä.
      Täällä on jo lemmikkialan yrityksiä ihan riittävästi, lemmikkejä on yllättävän monissa perheissä. Se onkin varmasti hyvä bisnes, mutta minä keskityn vain omiini ja hoidan ohimennen kulkukissoja, joita omanikin olivat ennenkuin ne adoptoin.
      Kyllä varmaan voisin tarinoida täälläkin, tuskin siitä mitäaän seuraisi. Mikään muu kieli ei minulta kuitenkaan suju niin kuin oma rakas suomenkieli, joten jätän kolumnit fiksuimmille.

      Poista
  4. Mites se ammattibloggaajan pesti?

    VastaaPoista
  5. Kissain ja muiden karvakorvain huoltoyritys...(eihän niillä Samppakaljaspa-rouvilla ole aikaa kuskata omia koiruuksian manikyyreihin ja lentokentälle ja riidellä kissujensa papereista kenttähenkilökunnan kanssa). Kokemustakin sinulla on.

    VastaaPoista