Tervetuloo! Kay sisaan toki! Kysees' ei oo neuleblogi.



maanantai 29. lokakuuta 2012

Talomusiikin tahdissa

Jotta en kirjoittaisi yksipuolisesti yhteiskuntakriittisista aiheista ja antaisi siten itsestani virheellista kuvaa pitkastyttavasta analyytikko-alykosta, paatin talla kertaa yllattaa lukijani kevyehkolla ja viihdyttavalla kirjoituksella, jossa keskityn myonteisella otteella viihdemusiikin nykytilaan.

Koska asumme taas Dubaissa, arkirutiineihin kuuluu totuuttuun tapaan saannollinen ja tiivis aamuruuhkassa istuminen kuljettaessani lapsiani muutaman muun kymmenen tuhannen ihmisen kanssa kouluun. Taman ruuhkasta tai saaolosuhteista riippuen noin 20-45 minuuttia kestavan rupeaman aikana soitamme teini-ikaisten nuorteni kanssa hereilla pysyaksemme radion musiikkikanavia tarykalvoja koettelevalla vlolyymilla. Olenkin jo viimeisen parin kuukauden aikana kiitettavasti paassyt ajan hermolle talla hetkella suosituimmista viihdemusiikin merkkiteoksista. Aion siksi kasitella tuoreita huomioitani ammattimaisella ottella.

Jotta minun ei tarvitsisi puuttua yksittaisten lauluntekijoiden toheryksiin, olen katevasti muodostanut kategorioita, jolloin arvostelu onnistuu kollegiaalisesti. Kategoriat, joihin mielestani nykymusiikki voidaan loogisesti jakaa ovat seuraavat:

1. Vakavalla otteella, lahes otsa rypyssa tehty poikkeuksetta melankolis-savytteinen tiukkatempoinen housemusiikki, joka yleensa osoittautuu turhanpaivaiseksi ja helpostiunohdettavaksi itseaantoistavaksi tusinatuotokseksi. Tahan kategoriaan on kuitenkin poikkeuksellisesti laskettava suosikkihippini David Guettan duetot Sia'n kanssa aggressiivisen rytmiikan takia, joka saa minunkin tajuntani rajahtamaan palasiksi, kuten tarkoitu onkin ("Falling to pieces"), seka myos twilight-tyyppisen mystiikan takia, joka saa naiivista mielenlaadustani johtuen aina napakan otteen. Lasken vasten tahtoani myos tahan ryhmaan Swedish Housemafian, koska en voi koskaan vastustaa miellyttava-aanista miesta hanen laulaessaan notkean vetoavasti kaihoisaa melodiaa skandinaavisvaikutteisen koripallon pomppiessa taustalla.

2. Huumorimielella tuotettu hassunhauska musiikkityyli, jossa esiintyjat eivat ota habitustaan liian vakavasti, vetoaa minuun poikkeuksetta. Tassa tyylilajissa onnistuu mielestani parhaiten, jos mukaan on angetty mahdollisimman paljon epaseksikkaita intrumentteja, kuten trumpetteja tai muita puhallinsoittimia, joista aiheutuu epailyttavia sivuaania, ilmavaivoja muistuttavia torahdyksia tai muita narisevia aaniefekteja. Lisabonuksena taman musiikkitaiteen nauttimisesta saattaa kuin itsestaan oppia hauskoja liikesarjoja tai koreografisia kokonaisuuksia, joita ei voi olla toistamatta julkisillakaan paikoilla. Henkilokohtaiseksi kestosuosikikseni on noussut LMFAO, eika suinkaan vahiten heidan varikkaan kalsarimuotinsa ansiosta. Vahvaa kakkossijaa pitaa Psy'n Gangnam Style, jonka korealainen rodeotanssi on jo tarttunut poikaanikin nopeammin kuin trigonometrian laskukaavojen olisi pitanyt.

3. Teinitytoille suunnattu letkearytminen reality-poppi, jossa paaroolia nayttelee tositapahtumiin perustuva opettavainen sanoitus. Katu-uskottavuuden saavuttamiseksi kelpuutan tahan osastoon vain teini-ikaisia nuoria naisia, kuten Taylor Swiftin ja Justin Bieberin.

4. Juntti-poppi on valitettavasti ainoa ilmaisu, joka mielestani voi kuvata neljatta ala-ryhmaa nykypopin kategorisoinissani. Taman ryhman edustajat ovat poikkeuksetta miehia, jotka uskovat liikuttavan yksimielisesti aiheuttavansa naispuolisissa kuuntelijoissaan voimakkaita seksuaalisviritteisia reaktioita olettamuksen pitaen harvoin paikkaansa. Ryhman kiistaton edustaja on tietysti Enrique Julion poika Iglesias.

5. Kaytetyn materiaalin kierratys-tekniikka on tyypillista taman osion tuotoksille. Erityisen luonteenomaista on turhanpaivainen sanoitus, joka on koottu kaytetyimpien fraasien listalta ja aseteltu umpimahkaan perakkain. Tallaisia tyypillisia imperatiivisluonteisia kehotushuudahduksia ovat vapaasti suomennettuina mm.

-Liikuta ruumistasi!
-Polta tanssilattia!
-Laita katesi ilmaan!
-Anna mulle lisaa!
-Lantioni ei valehtele.
-Tehdaan se lattialla.
-Anna mulle kaikki tana iltana!
-Vauva, oi, vauva!

Naista aineksista koottu kokonaisuus konerytmin saestyksella takaa hyvan sijoituksen top10 listalla. Melodiaa ei varsinaisesti tarvita.

Merkillepantavaa on voimakas tiskijukkien ammattiliiton lobbaus, joka paljastuu ko. ammattiryhman varauksettomasta ylistyksesta useissa eri yhteyksissa. Tiskijukkien kerrotaan mm.
a) pelastaneen elamani
b) olevan henkivartijani
c) saaneen meidat rakastumaan toisiimme uudelleen

Kuten huomaatte, aikani ei kulu hukkaan vaan haluan aina tayttaa aikani hyodyllisella ja intelligentilla ajatustoiminnalla. Tamankin yhteenvedon perusteella voi kuka tahansa paattaa, millaista musiikkia hanen kannattaa kuunnella. Analyysini ansiosta voin kertoa, etta kykyni riittaisivat helposti hittitehtaan perustamiseen. Vain studiotekniset haasteen estavat ryhtymiseni maailmankuuluksi hittimiljonaariksi.



2 kommenttia:

  1. Hei, Tarja!

    Tuo tilkkutäkki tekee blogisi pehmeäksi ja lämpimäksi. Täällä olisi hyvä vaikka asua!

    Lajittelet kivasti nykyisiä musiikkityylejä, jotka ovat todennäköisesti maailmanlaajuisia. Minulle ne ovat ihan vieraita, ja hyvin vähän joudun niitä edes kuuntelemaan, mutta muuten kyllä tykkään musiikista.

    Enimmäkseen meillä kuunnellaan klassista. Se on semmoinen oma maailmansa, jossa on myös eri lajeja. Vähiten olen perillä jazzista, vaikka siinäkin on joitakin helmiä, joita en väsy kuuntelemaan. Gospel on kaunista, mutta mieluisimpia minulle ovat piano- ja viulukonsertot. Ne tempaisevat ilmaan, joskus hyvinkin korkealle. Ja kun sieltä sitten mätkähtää maahan, on se aika tärsky!

    VastaaPoista