Tervetuloo! Kay sisaan toki! Kysees' ei oo neuleblogi.



maanantai 11. maaliskuuta 2013

Suhteellisen sekavaa

Kun on liian monta rautaa tulessa, ovat seuraukset yleensa katastrofaaliset. Olisi tietysti hyva, jos voisi yhden tapahtuman/projektin/kriisin puhjettua purkaa se heti paperille. Silloin syntyisi runoja roppakaupalla tai jotain itkuvirsia ainakin. Koska minun on kuitenkin myos kerettava leikkimaan patevaa perheenemantaa ruoanlaittoineen ja toteuttaa muutenkin itseani erilaisten aktiviteettien parissa, joista zumba ei ole vahaisin, on vain todettava, etta moni mainitsemisen arvoinen asia tuppaa unohtumaan, ennenkuin se ehtii oikein edes alkaa.

Esimerkkina lievasta mentaalihajonnasta kertoo se, etta minulla ei ole pienintakaan kasitysta, mihin tallakaan kirjoituksella pyrin. Nyt on irvileukojen siella aivan turha letkautella, etta se nyt ollaan ennenkin huomattu. Tassa on nyt niin kuolemanvakavia teemoja tallakin viikolla ohitettu, ettei ole ihme, jos punainen lanka on vahan hukassa.

Langoista puheenollen, olen paattanyt ruveta todenteolla produktiiviseksi. Nyt marmatus ja laiskottelu saa kertakaikkiaan loppua! Koska mieheni, joka kuvittelee edelleen olevansa perheenpaa, vaikka asia on osoitettu aikoja sitten paikkaansapitamattomaksi, on kieltanyt minua tekemasta enaa yhtaan helkkarin neulepuseroa tahan huusholliin vedoten pateettisesti mm. hyllytilan puutteeseen, on minun taytynyt kehitella uusia menetelmia produktiivisuuden nostamista silmallapitaen. Koska arsytan hanta liikaa jo muutenkin lankavarastoni alituisen myllaamisen lisaksi taukoamattomilla ihmissuhdeanalyyseillani, tottelen naennaisesti hanen typeria vaatimuksiaan. Olen katsellut luovin silmin lanka, neule ja kangasvarastoani ja kokeillut uuden suomenkielisen verbin "tuunata" kaytantoonpanoa. Tuorein verbintestaustulos on hihatin, jonka ompelin syksylla neulomastani verkkomaisesta huivista. Siina sivussa yritan neuloa salaa uutta neuletoppia valmiiksi. Jos karahdan, sanon aloittaneeni sen ennen kieltolain voimaantuloa.

Aktiivisuuden lisaantyminen, minka katson olevan seurausta pitkaanjatkuneesta zumbaharrastuksestani, rupeaa nakymaan ymparillani. Lukuunottamatta muutamaa kommahdysta, olen aika tyytyvainen aikaansaannoksiini. Kommahdys oli mm. se, etta ohimenevan deliriumtilan vuoksi ostin espressokeittimen kokoisen leivanpaahtimen, vaikka se ei vahimmassakaan maarin ollut tarkoitukseni. Toivon, etten seuraavaksi osta vahingossa riisinkeitinta.

Roolini paatoimisesta perheenemannasta on yllattaen laajentunut sivutoimiseksi kansankynttilaksi. Tama tarkoittaa suurinpiirtein sita, etta minulla on kunnia opettaa esikouluikaisille suomalaislapsille lukemisen alkeita ja yllapitaa suomalaista kulttuuria kerran viikossa. Ensimmainen tyorupeamani alkoi haastavissa merkeissa Kalevalan paivan kynnyksella. Olin hyvassa vauhdissa  kehittaa itselleni sairasloman, koska Kalevala ei ole kuulunut viime vuosikymmenten aikana vapaa-ajanlukemistooni. Yritin urheasti viritella mieleeni Kalevalan henkilogalleriaa, mutta mieleeni tullaputkahteli vain vakuutusyhtioita ja pankkeja ja tiesin, ettei niilla pitkalle potkita. Muistin onneksi silloin, etta kirjahyllyssani lepaa Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala ja viela omistuskirjoituksella, jonka hankin Helsingin kirjamessuilta vuonna 1999. Sen turvin opetustyo lahti kayntiin liukkaasti ja valtyin tankkaamasta toivottoman tylsaa runokerrontaa, jota ei Iku-Tursokaan ymmarra.

Menneen viikon ohjelmassa on ollut myos kaksi elainlaakarikayntia ja saattaa olla kohta kolmas edessa. Leopold saa kertoa tasta jupakasta aivan itse, koska kysehan on loppujenlopuksi hanen intimiteettisuojastaan. Tulkisen nain hanen tahtoaan, koska han makaa parhaillaan pitkin pituuttaan mahani paalla ja yrittaa kasillaan ja jaloillaan tehokkaasti estaa minua kirjoittamasta itsestaan mitaan. Kirjoittakoot sitten itse seikkailuistaan, kunhan siihen kykenee.

Alussa mainitsemani katastrofaaliset seuraukset avautuvat teille pian, kunhan saan selontekoni valmiiksi aiheesta: "Miksi helkkarissa meninkaan naimisiin?"

2 kommenttia:

  1. Siis, suhteettoman sekavaa:-) Zumbaa, lankaa, lapsia, huh,huh!!
    Itkuvirsi naimisiinmenosta? Kuulostaa niin tutulta.
    Tarja L

    VastaaPoista
  2. Aivan hengästyttää sinun rooliesi runsaus. Kaikkea mahdollista salaneulojasta kansankynttilään. Sitä se zumbaaminen saa aikaan ja varsinkin nautittavaa tekstiä, kiitos!

    VastaaPoista