Tervetuloo! Kay sisaan toki! Kysees' ei oo neuleblogi.



sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Vesi kielella

Koska(1.) olen ihastunut ikihyviksi uusiin varpaisiini ja keventyneeseen ulkomuotooni, mika ei valitettavasti kuitenkaan nay vaa'assa, ja syyn ymmartanette pian lukiessanne kirjoitukseni loppuun asti, ajattelin jatkaa samaa linjaa ja kertoa lisaa yksityiskohtia glamuurinhohtoisesta elamastani, koska(2.) olen taysin vakuuttunut, etta se kiinnostaa mita suurimmassa maarin tarinanjanoisia lukijoitani.

Huomaan muuten niin tasapainoisen lifestyle-blogini aihepiirista puuttuvan persoonani kulinaristisen puolen esittely. Mika kauhea kommahdys onkaan etten ole viela alynnyt julkaista ainuttakaan reseptia! En tee sita nytkaan, mutta sen sijaan kuvailen viime vuorokauden tapahtumia vedet kielelletuovin yksityiskohdin.

Koen ruokaostoksilla kaymisen erittain raskaaksi ja aikaavievaksi aktiviteetiksi, koska minulla ei ole sen kummemmin voimia kuin ylimaaraista aikaakaan. Siirran kaupassakaynnin aina viime tippaan eli siihen asti, kunnes perheeni on jalleen kerran naantymaisillaan nalkaan. Tassa vaiheessa jaakaappi on niin tyhja, etta sen voi katevasti siivota siirtelematta yhtaan tavaraa edesta. Eilen aamulla kaappiin kurkatessani totesin siella olevan jaljella vahan maitoa, nuivettunut porkkana, yksi tomaatti, nuukahtanutta minttua, valkosipulisosetta seka jarkyttavan suuri laatikollinen algerialaisia taateleita, joita meilla on melkein aina, vaikka toivoisin todella, etta ne valilla loppuisivat, koska taatelilaatikon sailytykseen menee kokonainen hylly. Taatelit eivat kuitenkaan missaan tapauksessa koskaan paase loppumaan, koska mieheni on ns. "taatelintallaaja" eli kotoisin alueelta, jossa taateleita tyonnetaan jo vastasyntyneiden suuhun kaksin kasin heti sen jalkeen kun ollaan tarkistettu, etta hengitys pelaa. Todettuani taman karmean tosiasian, jota olin jo viikkojen ajan pelkannyt, rupesin verkkaisesti laatimaan ostoslistaa, josta tiesin tulevan pitkan perjantain kunniaksi kiduttavan pitkan. Kun olin paassyt listassani noin puoleen valiin, ilmoitti taatelintallaajamieheni auton toisen eturenkaan olevan tyhja ja autolla ajamisen mahdotonta. Esitin kiireesti ylistyslauluja kiitokseksi tilanteesta, koska kuvittelin vihdoinkin paasevani uima-altaalle rentoutumaan. En ole viela kertaakaan ehtinyt kohta 3 kk sitten tapahtuneen muuttomme jalkeen nauttia tasta ylellisyydesta, vaikka olen tosin kerran kaynyt altaassa kastautumassa. Talla kertaa tarkoitin kuitenkin meditatiivista auringonottamista ja vedessa tapahtuvaa syvaliotusta, enka mitaan kevytmielista pikapulahdusta, joka muistuttaa enemmankin avantouintia. Paatin kuitenkin sita ennen hieman jynssata hellaa, jossa oli joitakin hairitsevia oljyroiskeita poikani jaljilta, kun han oli paistanut tapansa mukaan pikkutunneilla itselleen gourmeepihvia, kun olin jo nukkumassa, fixata keittion oviverhotangon irronnutta kannatinta ja siivota masterbedroomia, joka toimii makuuhuoneenamme, ateljeenani ja jossa on myos kissojen lintubongauserkkeri. Huomasin kuitenkin, etta lounasaika lahestyi uhkaavasti eika minulla ollut jaakapissani juuri mitaan, mista olisin lounasta valmistanut ja totesin, etta uima-altaalla roikkuminen jaisi taas kerran huomiseen.

Toimeliaana emantana, jolla on joka tilanteeseen oivallinen niksi, avasin jaakaappi-pakastin-yhdistelmakaapin pakastimenpuoleisen oven ja katso! Melkein taysinainen hatavara-nakkipaketti! Koska totesin, etta nyt jos koskaan oli hata kasissa, laadin omaperaisen lounassuunnitelman, jonka toteutin tuotapikaa. Onneksi loysin viela kaksi kappaletta egyptilaista perunaa pyorimasta nurkasta, jonne Leopold oli ne ilmeisesti leikkisasti piilottanut. Niista napparasti leikkasin viipaleita, uppoyljyssa ne paistelin rapeiksi ranskanperunoiksi ja toisella pannulla taidokkaasti kuumensin ja samalla kevyesti ruskistin puolikohmeiset nakit. Sitten oli enaa salaatin vuoro. Ainesvalikoiman ollessa rajoitetun, jouduin tyytymaan niihin mintunlehtiin, jotka eivat olleet mustuneet pilalle, nahistuneeseen kurkkuun, josta vuolin kuoret pois raskaalla kadella, seka ainoaan tomaattiin, jonka loysin. Porkkanasta ei ollut enaa mihinkaan. Soimme aromikkaan lounaan kahdestaan taatelintaallaajamieheni kanssa, koska lapseni olivat alykkaasti ennakoinneet tilanteen ja haipyneet aikoja sitten kavereittensa kanssa hampurilaiselle. Eivat tieda, mista jaivatkaan paitsi!

Oli paikallisen tavan mukaan vapaapaiva ja mahdollisuutemme saada auton pyora hoidettua suhteellisen epatoivoinen. Rupesin siksi suunnittelemaan illalliseksi pizzahutin kaltaista ratkaisua. Mieheni kuitenkin lahti ystavansa kanssa toiveikkaasti etsimaan avoinnaolevaa autokorjaamoa, vain jotta paasisin ruokakauppaan. Ehdin silla aikaa juoda hataisesti kupillisen pikakahvia, koska myos suodatinpussit olivat loppuneet. Mies palasi pian naama virneessa ja oli siis selvaa, etta perjantai-iltani ei kuluisi sohvalla pizza toisessa ja kaukosaadin toisessa kadessani.

Koska olen neuvokas ja esimerkillinen emanta, lahdin suureen supermarkettiin, jossa kayn vain harvoin, vaikka se onkin lahella lintukotoani. Paatin talla kertaa kuitenkin hyodyntaa joitakin houkuttelevia tarjouksia, joista mainoslehtisesta olin lukenut. Tyontaessani tayteen ahdattuja karryjani suklaaosastolla, olin lentaa hammastyksesta selalleni. Olisin myos hieraissut silmiani ellei niissa olisi ollut kahta kerrosta vesiliukoista maskaraa, koska en voinut uskoa nakemaani! Apulainen oli juuri tyontamassa hyllyyn Marabou'n suklaatuotteita! Sain jarkytykseltani kysyttya, mista lahtien kyseisesta kaupasta on saanut ostaa Dajm suklaata, ja neiti vastasi, etta tasta hetkesta lahtien. He olivat siis juuri ottaneet ruotsalaiset suklaat myyntilistoilleen ja olin siis taatusti ensimmainen, joka sai Dajm suklaalevyn itselleen tuosta kaupasta. Voi kuinka onnelliseksi se minut tekikaan! Erityisesti minua ilahdutti se, etta poikani ei tulisi kotiin viela pariin tuntiin ja tyttareni vahtii tarmokkaasti kaloreita, joten saisin keskittya suklaan mussuttamiseen aivan rauhassa. Perjantai-iltani olisi siis kaikesta huolimatta pelastettu! Onnistuneen ostosreissun kruunasi viela ystavallinen gentlemanni, joka tarjosi minulle ohikulkiessani ilmaisen naytteen, purkillisen ihastuttavantuoksuista kehovoidetta!

Kotiuduttuani potkin ensitoikseni mieheni ja hanen laiskan ystavansa lattialta makoilemasta ja kantamaan ostokseni suoraan keittioon. Sen jalkeen jarjestin pikaisesti itsepalvelubuffetin, joka koostui leivasta, leikkeleista ja kasviksista, koska minulla oli kiire paasta suklaalevyn kimppuun.

Kerailtyani lapseni kylilta myohemmin illalla, kuunnellessani heidan kulinaristisia kokemuksiaan hampurilaisravintoloisen antimista, myhailin samalla salaperaisesti kertomatta heille suklaa-aarteistani seka siita, etta olin myos ostanut rasiallisen tuoreita chilelaisia mustikoita, joista seuraavana paivana valmistaisin aidon kahdeksankymmentaluvunmustikkapiirakan!

2 kommenttia:

  1. Kyllä kätevä emäntä löytyy näköjään siitä huushollista! Olisi itselläni mennyt kyllä sormi suuhun, paitsi tuossa Dajm kohdassa - siitä olisin suoriutunut varmasti yhtä hyvin;)
    Mukavaa pääsiäispäivää!

    VastaaPoista
  2. Heh, ihana juttu! Hyviä suklaahetkiä :)

    VastaaPoista