Tervetuloo! Kay sisaan toki! Kysees' ei oo neuleblogi.



lauantai 26. toukokuuta 2012

Mamma Mia!

Sisaltaa ammattimaista musiikkiesitysten arviointia seka muutaman varteenotettavan vinkin.


Tapahtumapaikka Kreikka.
Se on ainut hyva seikka
elokuvas' kuumas' tassa.
Onneks' lapset nakemassa
ei oo, kun sen katson vaan
aina yha uudestaan.

Juttu kertoo eraast' naisest'
maineeltansa huononlaisest'.
Tyttarelleen haita laittaa.
Kanavaa nyt taytyy vaihtaa,
mulle liian rohkeaa:
isast' ei oo tietookaan!

Kuka saattaa alttarille?
Tilanne on taysin dille.
Aiti nuorena ol' hurja,
muisto siita jai nyt kurja:
kuukausi tuo vailla vertaa
miesta vaihtoi kolme kertaa!

Maiseman naan tosi hienon!
Benny soittaa aares' pianon.
Laiturii' kun lahestytaan
hurjemmin vaan vaki jytaa,
pysy eivat nahoissansa,
veteen hyppaa juhlakansa!

Kolme ukkoo seisoo rannal'
eivat tieda milla kannal'
pitais olla kutsust' tasta
morsiamen heittamasta.
Aitinsa kun tasta kuulee
hulluks tulevansa luulee!

Sulhanenkin tytol' suuttuu.
Sehan tasta viela puuttuu!
Jarjestelyt sekaisin.
Ukot haluu takaisin.
Donna-aiti pimahtaa,
itku silta tirahtaa.

Kuitenkaan ei yksin jaa:
kaks' on hyvaa ystavaa.
Lohduttaa ne Donnaa haluu,
vaikka poskel' raka valuu
eivat kamut siita piittaa
halle laulaa Chiquititaa!

Nyt jo kiire paalle pakkaa
monta ukkoa ja akkaa
kappelille kiipeaa.
Morsianta etsitaan.
Siella makaa merenrannas'
sulhon alla, tukka sannas'!

Donna matkal' vetelehtii,
vihdoin viimein paikal' ehtii.
Eipa tama tullut mieleen:
vihkikaava meni pieleen!
Haipyy nuoret kipinkapin
kuulematta aament' papin!

Kylma hiki Donnan paassa.
Jarkikulta aivan jaassa.
"Turhaan vaki tanne tullu!"
Esiin astuu puolihullu
mies, se onneks' komee onkin
ulkonako jamesbondin!

Yllattava juonenkaanne:
ei oo mikaan muinaisjaanne!
Virittaa han lemmenpaulaa
-valitettavast' myos laulaa!
Viisun, kaksi aija heittaa
silloin taytyy korvat peittaa!

Bileet jatkuu yohon asti,
kansa hilluu raivokkaasti!
Rietasta on katseltavaa!
Afrodite lahteen avaa.
Silmakulmast' vilkuilen,
paita marka jokaisen!

Onnellinen loppu on.
Donna on jo rahaton.
Eipa se oo hanen vikans'!
Onneks ukko onkin rikas.
Vaimon roolin Donna jaksaa
kunhan ukko viulut maksaa!

(Todella jos nauraa haluu,
niin et' vedet silmist' valuu
jaksa lopputekstiin asti!
Laulu jatkuu railakkaasti.
Meerin verhoo tiukka trikoo,
Pierce nahkahousuis' hikoo!)

tiistai 22. toukokuuta 2012

Titanic 3D

Suosittelen lukemaan tummat lasit paassa autenttisen tunnelman saavuttamiseksi.



Kerran kaksikymmenluvul'
kaunis neito hienol' suvul',
jolla haave holmo paassa:
Amerikkaan talvisaassa
paattaa lahtee kera mutsin.
Jaatyy hatus' sulat strutsin!

Lentokonett' tuohon aikaan
keksitty ei ollut lainkaan.
Hoyrylaiva keino ainoo.
Tiennyt ei, et' heita vainoo
tuuri huono. Vikatikki
oli ottaa Titanikki!

Matkanteko hyvin alkaa:
Roosa-neito juoksujalkaa
kiitaa kohti laivan keulaa
tehdaksensa kaloil' seuraa.
Hyinen meri puistattaa,
kohta jalka lipsahtaa!

Kohtaus taa aivan paras!
Roikkuu tytto sormen varas'!
Jakke pian senkin pilaa:
Roosan takas' kannel' hilaa.
Helpotuksest' tytto huokaa,
saaneet eivat kalat ruokaa.

Roosan sulho tast' saa tietaa.
Jakkee ei han saata sietaa.
Itsestansa luulee liikaa.
Kantsis' vahan peiliin tsiigaa!
Sielta loytyis' sekin syy
miks' Roosa mereen heittaytyy!

Alkaa Roosa Jakest' tykkaa.
Ei oo ennen pystynykkaan
koskaan kunnol' hauskaa pitaa.
Ajatus nyt alkaa itaa:
vaihdanko tan sulhon uljaan
tyhjataskuun, renttuun kurjaan?

Roosa kelaamaan jaa tata.
Silloin syntyy hirvee' hata!
Huomaa kansa monipainen:
suoraan eessa vuori jainen!
Kapteeni pian jarkee vailla,
tahystaja untenmailla!

Rei'an repii laivan kylkeen
vetta sisaan rupee sylkeen.
Paniikin se kansaan lykkaa,
ensimmaiset veteen hyppaa.
Loppu ei oo kovin kuiva!
Eivat kaikki osaa uida.

Paattiin pyrkii liikaa vetta.
Niinhan siina kaypi, etta
veden varaan kansa joutuu.
Liian harva paatyy soutuu-
veneeseen, saa sielta suojan.
Loput turvaa tahtoon luojan!

Roosa lauttaans' rupee ohjaan.
Jakke vajosi jo pohjaan.
Uskokaa! Taa ihan totta!
Roosa seka laivarotta
pelastuu kuin ihmeen kautta!
Hyvin toimi hatalautta!

Orkesterin soiton kuulen...
Opetus on tassa, luulen:
Lahestyyhan pian joulu,
muista kayda uimakoulu
ennenkuin meet maaratylle
pikkujouluristeilylle!

lauantai 19. toukokuuta 2012

Haasteena vastaus

Olen joutunut yllattaen suuren huomion keskipisteeksi. Lukuisat blogikolleegani ovat osoittaneet kiinnostusta sielunelamaani kohtaan. Valtavan otettu olen erityisesti siita, etta kuuluisat intellektuellit lukevat blogiani. Sain tunnustuksen Riinalta, jonka journalistitaitoja jaksan ihailla yha uudestaan! Kiitos ja kumarrus! 



1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi jolla on alle 200 lukijaa, ja kerro se heille jättämällä kommentti
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen



Laitan taman tunnustuksen eteenpain seuraaville bloggaajille, joilla on kasittaakseni alle 200 lukijaa ja joiden aikaansaannoksia syysta tai toisesta ihailen. 


Niinkuin tassa ei olisi kaikki! Sen lisaksi Marleena asetti seuraavat 11 kysymysta, joihin on mahdottoman vaikeita vastata. Yritan parhaani.

1. Missä haluaisit asua? Meren rannalla, kaupungissa, Lapissa, Hawajilla etc?
2. Mikä viikonpäivä on paras, mikä hankalin?
3. Mikä ärsyttää sinua?
4. Mitkä asiat ovat etusijalla elämässäsi?
5. Mikä piristää, jos alakulo meinaa saada vallan?
6. Mikä kouluaine on/oli sinusta kivoin?
7. Miksi halusit tulla pienenä? Toteutuiko unelmasi?
8. Pidätkö eläimistä? Onko sinulla lemmikkiä?
9. Mihin maahan haluaisit seuraavaksi matkustaa?
10. Mitkä ovat ihanteesi?
11. Mitä toivot lahjaksi

  1. Kysymys on minulle hakalampi kuin moni uskookaan. Meren laheisyys on tarkea elementti, vaikkei kuitenkaan ehdoton edellytys. Jarvikin kelpaa, sanoo Saimaan rannalla kasvanut. Kierreltyani asumisenkin merkeissa ympariinsa viime vuodet, olen tullut siihen tulokseen, ettei ylimaaraisia maita enaa tahan akseliin mahdu, joten vastaus loytyy kuviosta Ranska, Suomi, Arabiemiraatit. Kesalla taas muutan. Lopputulos ei valttamatta ole loppuian kestava.
  2. Minulla ei ole preferenssia viikonpaivien suhteen. Suhtautuminen riippuu aina siita, mita on odotettavissa alkavalta viikolta tai viikonlopulta. Joskus maanantai on ihan paras paiva. Sen tietaa oikeastaan jalkeenpain.
  3. Voi, liian moni asia arsyttaa. Oikeastaan se, etta arsyyntyy helposti, arsyttaa. Talla hetkella vakiarsytyksen aiheeni on se, etta lasten kanssa on vaikeaa saada aikaan normaalia kommunikaatiota, kun niilla on aina kannykan raplaaminen kaynnissa tai nappikuulokkeet korvissa. Monet hienot elamanohjeeni ovat menneet harakoille, kun niita ei kukaan kuule.
  4. Tahan voi vastata niin monella tasolla. Jos mietin arjen kulkua, vastaus on arkirutiinit. Ruoanlaitto muunmuassa. Arjen viihdykkeina toimii kasityot. Ne valtaavat mieleni aina ja antavat suunnattomasti iloa. Uusien toiden suunnittelu ja lankakerien rapeltaminen ovat osa paivaohjelmaani. Kissojen lellittely. Kesan tulon aiheuttama lomafiilistely, auringon lammon tuomat vapauden tunteet. Taustalla omien tarpeitteni aktiivinen tunnustelu, yritys pyrkia rehellisyyteen siina mita todella elamaltani haluan.
  5. Joskus lenkkeily merenrannalla. Toimii yleensa aina. Musiikin kuuntelu ja musajuttujen suunnittelu, antautuminen niiden vietavaksi. Alkuvuoden masennukseni voitti se, etta rupesin kirjoittamaan. Varsinkin runojen rustaaminen saa minut hihittelemaan yksikseni ja kaikki huolet unohtuu edes hetkeksi.  Vaikka se onkin vaan sellaista kikkailua, tuo se itselleni iloa elamaan ja lisabonuksena saan iloa siita, etta se kuulemma saa toisillekin hymyn huulille.
  6. Taideaineet.
  7. Halusin taiteilijaksi. Konserttipianistiksi ja taidemaalariksi. Minulta puuttui kunnianhimo. Siksi minusta ei tullut kumpaakaan. En tietysti suostu ajattelemaan, etta lahjojen puutteella olisi mitaan osuutta asiaan.
  8. Kysymys on liian laimea. No, pidan. Suorastaan palvon omia kissojani. En voisi kuvitella elamaani ilman niita. Minua kiehtoo ihmisen ja elaimen yhteys. Elaimen riippuvaisuus ihmisesta on samalla raskasta ja palkitsevaa. Haluan antautua sen tunteen vietavaksi, vaikka menetykset ovatkin hirvittavia kestaa.
  9. Olen saanut matkustelusta oikeastaan tarpeekseni. Koen olevani koko ajan matkalla. Juuri nyt haluaisin matkustaa kuitenkin Suomeen siskolle maalle. Sitten kun tunnen olevani kotiutunut jonnekin, haluaisin matkustaa  Vietnamiin ja Malesiaan ja tehda sieltakasin reissun vaikkapa Balille.
  10. Ihanteeni on vapaus.
  11. Hyvia kirjoja. Uusimmat suomalaiset kasityolehdet. Salmiakkia. Reissumiesta. Rannekellon. Lehtisahan. Vesivarit. Vihrean kuplavolkkarin.

Ennenkun ehdin edes reagoida, sain jo Aina ja Hiltalta toiset 11 kysymysta. Vastaan niihinkin tassa.

1. Rakkain harrastuksesi?
2. Minka asian tahtoisin toteutuvan vuoden sisalla?
3. Annatko periksi mielihaluillesi (ruoka, juoma, shoppailu jne...)?
4. Minkatyyppisesta iltalukemisesta pidat?
5. Oletko aamu-, ilta- vai yoihminen?
6. Mita sinulle tasa-arvo merkitsee?
7. Oletko pitkavihainen, mokottaja vai akkitulistuja?
8. Mika olet horoskooppimerkiltasi, myoskin kiinalaisessa?
9. Onko ruoanlaitto sinusta taidetta?
10. Montako "oikeaa" ystavaa mielestasi kerralla mahtuu olemaan?
11. Pidatko formuloista?

1. Musiikki. Kuunteleminen, mutta erityisesti itseaiheutettu.

2.Jos nyt en rupea rasittamaan teita kaikenlaisilla syvallisilla kotiseututuntemusten puutteilla, johon toivon saavani jonkun tolkun taman vuoden aikana, vastaan etta liikuntarutiinin renesanssin omassa elamassani.
3. Voi kylla! Olen loppujenlopuksi nautiskelija. Tama puoleni paasee esiin varsinkin       otollisessa seurassa. Shoppailua harrastan mieluummin yksin. Mutta verraten usein. Osaan myos harjoittaa itsehillintaa, jos siihen on hyva syy.
4. Esimerkkina hyvasta iltalukemisesta olkoon viimeeksi sellaisen nautittuani Paolo Coelhon Portobellon noita. Se oli mielenkiintoinen, helppoa luettavaa illalla, mukavasti rakennettu, persoonallinen teos, jossa kasiteltiin vakavaa aihetta. Nyt on menossa Janiksen vuosi. Ulkomailla on suomalaisen kirjallisuuden saanti vaikeaa. Vaikka pystynkin lukemaan parilla muullakin kielella, kuin suomella, en nauti siita niin paljon. Luen mita kasiini saan, ja aina nukkumaanmennessa, en oikeastaan koskaan paivalla.
5. Iltaihminen. Heraan kylla kohtalaisen reippaasti aamuisin, mutta en jaksa ruveta mittaviin projekteihin heti herattyani. Nautin aamukahvit pitkan kaavan mukaan aina kun on mahdollista. Iltaan mennessa rupean aktiivisemmaksi. Varsinkin, jos on ehtinyt nauttia paivaunet.
6. Puhuisin mieluummin vapaudesta ja veljeydesta. Jos ne toteutuvat, toteutuu myos tasa-arvo, joka kasitteena on vahan hankala mm. voimakkaan kulttuurisidonnaisuutensa vuoksi. En aina koe kaikkia tapetilla olevia aiheita tasa-arvokysymyksiksi.
7. En ainakaan akkitulistuja. Saatan mokottaa, mutten kauan.
8. Vesimies. Kiinalaisessa hevonen. En ole horoskooppiorientoitunut.
9. Minulle se on arjen rutiini, jonka yritan hoitaa mahdollisimman hyvin.  Laitan ruoan kauniisti esille ja varit ovat siina tarkeita. Kutsun myos ruokavieraita mielellani ja suunnittelen aterioita. En seuraa trendeja vaan pidan oman linjani. En hallitse mitaan erityista keittiota, enka tunne perinneruokia. Maustemaailmani on hyvin intialainen. Luovaa, muttei erityisen taiteellista.
10. En halua rajata, mutta kaytanto osoittaa, ettei kovin monta. Ystavat ovat ripoteltu vahan ympariinsa. On hyva, etta jokapaikassa odottaa jokunen hyva ystava.
11. Kavin pari paivaa sitten Monacossa, johon rakennettiin kovaa vauhtia katsomoita tulevaa kilpailua varten. Pidan kyseista lajia turhana ja ekologisesti alyttomana. En seuraa urheilua muutenkaan. Paitsi jos suomalaiset ovat mitalitaistoissa.
Minun pitaisi nyt keksia kysymyksia ja ohjeen mukaan laittaa ne eteenpain vastattavaksi 11:sta bloggajalle. Kaytannossa se tarkoittaisi siis 22:lle, koska harteillani on tuplahaaste. Ymmartanette, etta se on hieman hankalaa. Kysymysten asettelussa aion toimia alhaisella tavalla ja hyvaksikaytan Sirokkoa, joka oli laatinut aivan mainioita kysymyksia! Ehdotankin, etta lukijani kavaisevat Sirokon sivulla tarkastelemassa mielenkiintoisia kysymyksia, joista voi valita itselleen sopivimmat.  

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Syvallinen kulttuurianalyysi

Kotiin olen tullut takas'
mielessani muisto rakas.
Olipa taas reissu moinen!
Tarinoida siita voinen
kuinka sujuu elo siella
mis' naat kameleita tiella.

Autoilusta puheen ollen:
kolaroinut oisin, jollen
oppinut ois ajotapaa
missa tuhatta ja sataa
kaikki kaahaa pitkin yota
-tietyst' ilman turvavyota!

Sekasorto aikamoinen
liikenne taa erikoinen!
Kun sa kaannyt vasemmalle
sielta rouva oikealle
ankee ilman varoitusta!
Kasvot peittaa huivi musta.

Ei se sielta mitaan nae!
Sitten kaikuu tuttu sae
minareetist' korkeasta.
Nyt se kaaos alkaa vasta!
Autot keskel' tieta jaa
moskeijaan kun rynnistaa!

Perheenaidin arki rankka.
Lompakko on silla vankka.
Ostoksille Jaguaaris'
kaahaa, naama sotamaalis'
olal' keikkuu kassi tyyris.
Aika kuluu manikyyris'.

Miehil' siel' on kurjaa vasta!
Monta vaimoo seka lasta.
Ei oo mikaan hantaheikki
kuitenkaan taa oljysheikki.
Limusiinil' tietyst' liikkuu,
illat polttaa vesipiippuu.

Kauppakeskus vetaa vakee
kaikenlaista siella nakee.
Keskenansa hyvaa pataa
kaikilla on asu vapaa:
rantamekko, minihame,
burkha, huivi, kultalame.

Outo rantaviivan kaari:
palmunmuotoinen on saari.
Siel' ei asu koyha poika
hienoja vaan huviloita.
Tekis' mieleni mun kysyy
kuinka kauan pinnal' pysyy?

Lampotila siella kuuma
siita syntyi hieno tuuma:
lunta taytyy tanne tuoda
ihmisille talvi suoda.
Hassu taa on kompromissi:
aavikolla hiihtohissi!

Arkkitehti luova on
mielikuva rajaton.
Tornin tekee korkean
paratiisii' hipovan.
Katolle kun kiipeaa
Koti-Suomi haamottaa!

Basaarissa kaikenlaista
omituista tuliaista:
kultaketjuu, sahramia,
mekkoo, huivii, sandaalia,
aitoo merkkilaukkuu, vyota
kiinalaista kasityota!

Asuin tuolla viisi vuotta
aikain' kulunut ei suotta.
Keinoemoks' rupesin
kaksi kissaa pelastin.
Tuossa kehraa untuvaiset
Dubain parhaat tuliaiset!

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Aamunkoi, osat 1,2,3 ja 4 a



Maanosien valisesta matkailusta johtuvista syista olen ollut pakotettu pitamaan ylla normaalia matalampaa profiilia viimeisen parin viikon aikana varsinkin media-alalla. Koska olen nyt kotiutunut, rikon hiljaisuuden ja ilmoitan taten paatoksestani ryhtya elokuva-arvostelijaksi.

Tallaista jalkea syntyy, kun joutuu roikkumaan tuntikausia Dohan lentokentalla. Jatkoa on luvassa. Valitettavasti.




Oli kerran tytto nuori,
kaunis halla ulkokuori.
Poikamainen vahan tosin,
huono juttu silta osin.
Kuinka ihmees' sita kestaa:
asuu keskel' umpimetsaa?!

Vetta koko ajan sataa.
Eraan kans' on hyvaa pataa.
Kehtaanko ees tarinoida?
Kaveri on susikoira,
Jaakoppi tuo inkkari,
mika lienee punkkari!

Jaakoppi kyl' Bellast' tykkaa.
Aikeitaan han joutuu lykkaa:
Eetu viekin huomion.
Han se vasta outo on!
Oravana kiipee puussa,
verenmaku silla suussa.

Silmansa on punainen,
naama neliskulmainen,
tukka aina sekaisin,
iho niinkuin pakastin.
Bellaa kuskaa Volvon kyydis',
elintapa silla tyyris.

Ei oo tyhjantoimittaja:
metsan keskel' hirsimaja!
Siella asuu kanssa toisten
persoonien erikoisten.
Hartain toive taman seuran
hampaat iskee pyllyyn peuran!

Lukaalissa onkin hienoo!
Eetvartti myos soittaa pianoo!
Bellan ottaa reppuselkaan,
silloin tytto rupee pelkaan!
Vauhdikas on tama katras:
keikkuu pian mannynlatvas'!

Vaanii pian suuri vaara:
aivan toinen sukuhaara
seudulle nyt ilmestyy.
Eetvartti siit' pelastyy!
Lahtee Bellaa viemaan turvaan.
Volvoon tunkee, karkuun kurvaa!

Pahan pojan loppu nolo.
Tanssisalil' tulipalo:
liekkiin heppu leimahtaa,
Eetu Bellan pelastaa.
Metodi on tosin pimee:
Bellan melkein kuiviin imee!

Touhuistansa hammentyy,
Bellasta nyt peraantyy.
Matkal' lahtee kauas kovin.
Bella itkeskelee tovin.
Jaakkoo alkaa mieles' hautoo
hyppaa sitten romuautoon.

Ajellessaan tieta kaitaa
Jaakoppi siel' ilman paitaa
hauiksiaan esittelee
Bellaa alkaa kosiskeleen.
Ei voi toki vastustaa
lihasta noin pulleaa!

Eetvartti kun kuulee tasta
Jaakopista torkeasta
loman paattaa lopettaa
Jaakoppia opettaa!
Kaytosta ei tata sieda!
Morsiant' ei halta vieda!

Mita tasta ajatella
pitais: Eetvartti ja Bella
alttarille yhdes' astuu
vamppyyrinkin silma kastuu.
Juhlavieraat herkistyy,
kulmahampaat kiristyy.

Juhlan jalkeen riemuloma.
Eetvartil' on saari oma!
Odotettu hetki saapuu
sanky ryskyy, seina kaatuu.
Jutulla on tuttu sointi:
alkaa aamupahoinvointi.

Kotiin mennaan paatapahkaa
pian on kuin luuta, nahkaa
tuore aiti poloinen.
Piltti reilun kokoinen
kohta esiin putkahtaa.
Eetvarttia naurattaa.

Kun jo vaavi sylis' satkii
Bellan sydan alkaa patkii.
Eetuun tulee vipinaa:
antaa uutta kipinaa,
puree hanta kaulaan, jalkaan.
tilaisuushan tekee varkaan.

Tassa kaikki tahan asti.
Eipa tasta hullummaksi
juoni voi nyt muuttua!
Loppuosa puuttuva
pakko menna katsomaan
vaikken teini olekaan!



perjantai 4. toukokuuta 2012

Viherpeukalon muistelmat

Kanssanne taan muiston jaan
-painajaisen oikeestaan!
Piha mulla oli oma
lepopaikka oikein soma,
paratiisin kaltainen.
Lentokentan kokoinen!

Taisi olla ukkoin armaan
idea taa hieno varmaan:
silloin kun han matkustaa
puutarhaa ma hoitaa saan.
Unohtui taa tarkea:
ei peukaloin' oo vihrea!

Luulin, kun ma tyhma olin,
etta vietan monen tovin
kahvilla vain istuskellen
alla puun tuon omenaisen.
Naamani mun kalpeni,
kun totuus mulle valkeni!

Leikkurii en osaa kayttaa,
kuokka mulle vieraalt' nayttaa!
Ei oo mulla yhtaan haraa!
Virkkuukoukul' maankamaraa
tongin! Pensaan muotoilen
kera kynsisaksien!

Siemenia monenmonta,
taimia, voi tavatonta!
Mita niille tehda pitaa?
Ymmarra en yhtaan mitaan!
Kaiken lisaks' mulla on
pelko kauhee sammakon!

Kukkamultaa kotiin hilaan,
manikyyrin silla pilaan.
Monta kuoppaa pihal' kaivan
vuoksi herneen naen vaivan.
Munakoisoo, porkkanoita
naenkohan koskaan noita?

Nurmikkoa leikkaamaan
paitsi saada mahtumaan
leikkuukone suunnaton.
Liian pieni portti on!
Ruoho siella rehottaa.
Naapureita naurattaa.

Jalkeen tyoni hikisen
tulos ei oo kummoinen:
ilme mulla tietyst' nuiva
kukkapenkki rutikuiva.
Variloisto taysin puuttuu.
Leikkuukone porttiin juuttuu.

Eipa silti, kuitenkaan
voisi alkaa leikkaamaan
nurmikenttaa kuoppaisaa.
Myyrat siel' vain mellastaa!
Sama tulos, uskoisin,
rajahdys on kraanatin!

Siementenkin viljelys
oli aika esitys!
Saikytti mut hamahakki
silloin kaatui siemensakki!
Puolet niista tuuli vie,
versovat nyt missa lie!

Satokauden alkaessa
naapureiden ilkkuessa
ryytimaani muistuttaa
enemmankin Saharaa.
Kangastus se vain on harha.
Pikemminkin elaintarha!

Missa naen mintun, kaalin?
Ihmetellen paatain' raavin.
Armeija kai hyonteisten
lopun teki sadost' sen.
Eipa runsauden oo' sarvi!
Paivystaa mua varisparvi.

Vihannekset takapihan
jaksaneet ei kasvaa ihan.
Rikkaruoho, niin ma pelkaan,
kukisti ne. Sattuu selkaan
kitkeminen ainainen!
Kohta olen vaivainen!

Kunnes saapuu elokuu
jotain silloin tapahtuu:
nousee lapi viidakon
uljas kukka auringon.
Yksi vain, mut kuitenkin,
hienoin koko korttelin!