Laulaen sateessa. Pilipilipom. ( Poikkileikkaus poikkeuksellisista saaolosuhteista)

Ilmio taa harvinainen
ukkosmyrsky varsinainen.
Kohokohta on se vuoden
vilvoitusta vahan tuoden.
Palmunlehdet puhdistaa
-yhteiskunnan seisauttaa!

Ongelma on naet tassa:
arkkitehdin piirtamassa
metropolis' hulppeassa,
modernissa, upeassa,
taidonnayte insinoorin:
unohti se viemar' roorin!

Esteri kun hanat avaa
kansa arrapaita tavaa.
Hauskaa koko rahan edest'.
Tayttyy jokapaikka vedest'.
Auton talliin visust' laitan
soutuuveneel' matkaa taitan.

Pikatie on veden vallas'.
Risteykses' uima-allas.
Kastuu helma limusiinin,
paattyy matka Lamborghinin.
Sheikil' kuka suojan tarjoo?
Omista ei sateen varjoo!

Lapsil' riemu ihan oma:
kohtalonsa pakkoloma!
Sade koulutyota haittaa
taytyy ovet kiinni laittaa.
Katto vuotaa, ope suuttuu,
autot parkkipaikal' juuttuu.

Vanhemmilla huolet samat:
kiinni menee rahahanat.
Vesikuuuroo liian monta,
toihin paasy mahdotonta.
Jos sul' ei helikopterii'
jaat kotiin viettaa rokulii.

Katastrofii ei voi estaa!
Paivan kaksi sita kestaa.
Sade aikanansa loppuu.
Toihin ei viel' mitaan hoppuu!
Koulutie kay tukalaksi.
Tiet on poikki viikon, kaksi.

Vaikka vetta taivaast' valuu
kritisoida en ma haluu.
Kohta sadekausi loppu,
helle alkaa, palaa proppu!
Valita en sadesaasta!
Nahdaan jalleen vuoden paasta!

Koko pieni nallepuh
on nyt marka huhhuhhuhuh.

 

Aamunkoi 4 b (odotettu jatko-osa)

Leffaan tuli mulla hoppu!
Viime jakso tahan loppu:
nukkui Bella pitkan tovin
riutunut kun oli kovin.
Olo siita tuli raukee.
Silma punainen nyt aukee...

Vahva Bella on kuin harka!
Nyt on silla hirvee nalka.
Metsaan rientaa muonan hakuun,
paassyt on jo veren makuun.
Paallaan sil' on mekko kuuma.
Aamiaiseks' joutuu puuma.

Eetu tuskin peras' pysyy!
Bella muistaa jotain kysyy:
"Nukuinkohan kovin kauan?
Voisinks' nahda pikkuvauvan?"
Bellalla on hyva tuuri:
vaavi onkin tosi suuri!

Joku kaaron syliins' lykkaa.
Paljon Bella vaavist' tykkaa.
Kaikki ymparilla hyorii,
Jaakoppikin jalois' pyorii.
Jotain silla ompi mieles'
istuu vaan se vaavin vieres'.

Vaavin nimi Esmee-Renee,
lausuminen pieleen menee.
Nimesta nyt tulee stressi.
Jaakon ehdotus on Nessi.
Bella siita halle suuttuu,
raivopaaksi aivan muuttuu.

Jaakoppi jo puuhun lentaa,
henkiriepu saastyy sentaan!
Eetu koittaa nauruuns' peittaa.
Bella ilmaan Jaakon heittaa.
Riepottelee hanta tovin.
Yllattyy nyt Bella kovin.

Puiden siimeksessa maja,
Aliisa sen sisustaja.
Mokki oma, Bella tajuu!
Eetvartilta kuola valuu.
Vaatteet riuhtoo paaltaan heti,
testattava nyt on peti!

Vaaviparan maine kiirii
pitkin vampyyrien piirii.
Kuulee tasta goottiryhma.
Pomonsa tuo vahan tyhma
vaavin henkee tietyst' vaatii,
sotasuunnitelman laatii.

Bellan mielta alkaa hyytaa...
Eetu kamut hatiin pyytaa.
Mokis' pian hurjan monta
vampyyria hulvatonta.
Ekosysteemin saa kieroon:
loppuu peurat lahitienoon!

Vihdoin paiva suuri koittaa.
Kaikki tahtoo matsin voittaa.
Mustaviitat yhtajalkaa
lahestymaan vaavii alkaa.
Niilla voimat suuret noidan.
Vaavi reppuselkaan koiran!

Aliisa tuo todistajan
Amatsooni-edustajan.
Puhua se kylla taitaa
vaikkei omistakaan paitaa.
Aliisakin juttuu vaantaa,
goottipomon paan se kaantaa.

Tappelu ois ollu hurja,
monen loppu aika kurja.
Vampyyria vaikee tappaa,
turha sita kivel' nakkaa!
Onneks' alkanut ei matsi.
Kotiin lahtee koko satsi.

Tarinalla loppu oiva:
Jaakoppi, tuo susikoira,
syntymansa jalkeen heti
vaavist' varauksen teki.
Eipa tyyppi ihan nuija!
Siita halle hyva muija!

Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Suru mulla silti syvin.
Kyynel' silmas' leffasta lahden,
itkettaa mua Bellan tahden.
Eetvarttia, sen han tietaa,
joutuu ikuisesti sietaa!

Pojasta polvi paranee - ja tytosta kaksi.

Koska olen valtavan herkkatunteinen ja kuvittelen omaavani jonkinverran luontaisia telepaattisia kykyja, olen antanut mieleeni tulvahtaa ajatuksia, jotka eivat suostu jattamaan minua rauhaan. Pelkaan pahoin, etta olen saattanut antaa virheellisia kasityksia lukijoilleni siita, etta elamani ainoat tarkeat henkilot olisivat kissani Leopold ja Sebastien. Tama ei kuitenkaan pida vahimmassakaan maarin paikkaansa. Selvennykseksi mainittakoon, etta merkkihenkiloiden kokoonpano ja arvojarjestys elamassani on seuraava:
-Ensin tulee kissat. (tietysti)
-Sitten on lasten vuoro.
-Sitten seuraa piiiiitka vali, jonka jalkeen mieheni taistelee verissapain kolmossijasta George Clooneyn kanssa.

Tasapuolisuuden ja rakkaudellisen aidinroolini nimissa ajattelin siis talla kertaa kirjoittaa jotain lapsistani. Esittelen nyt sattumanvaraisessa jarjestyksessa joitakin heidan minulta perittyja jaloja luonteenpiirteitaan.

Omppu, 16-vuotta: Saanut pituusgeenit molemmilta vanhemmiltaan niiden yhteenlasketun lopputuloksen ollessa 2 metria. Korostunein luonteenpiirre on huomionhakuisuus. Toiveammatti on viela hamaran peitossa, mutta varmaa on, etta se liittyy jotenkin tahteyteen. Koulunkayntimotivaation ollessa verrattaen heikko, kompensoi kohtalainen alykkyytensa alati vainoavaa feilausmahdollisuutta. Inhoaa joukkuelajeja, mutta on erinomainen uimari. Musiikillisesti aarimmaisen lahjakas, mutta liian laiska harjoitellakseen jotain instrumenttia. Omaa maailmanluokan draamatajun ikimuistettavin seurauksin. Armoitettu organisaattori, jos ei oteta lukuun huoneen siivoamista. Ekaluokkalaisena kielipuolena Ranskassa mobilisoi koko ala-asteen tanssimaan valitunneilla Star Academyn tunnusmelodiaa toimiessaan itse paakoreografina. Voitti 3,5 vuotiaana "Pasilan Paras Pelle" -kilpailun aitinsa laatiman puvustuksen, mutta erityisesti viehattavan "Leipuri Hiiva" laulusoolonsa ansiosta. Harvinaisen huonomuistinen. Keskittymisrajoitteinen. Hahmottaa kuitenkin tarkasti maailmanlaajuisen lentoliikenteen reitteineen ja aikatauluineen. Sosiaalisen median erikoisasiantuntija. Estoton ja kokeilunhaluinen. Aitin poika.

Lilleri, 14-vuotta: Pitkanhuiskea brunetti, jonka tamanhetkisena paahuolenaiheena on pitaisiko varjata tukka vai ei. Aarimmaisen feminiininen, muttei missaan tapauksessa herranpieksut mikaan prinsessa. Lahjakas balleriina, joka kyllastyi teknisiin harjoituksiin ja lopetti lajin. Haluaa tanssia. Haluaa joogatunneille. Haluaa soittaa ja laulaa. Ei kerkea kaikkea. Puurtaja. Ihailtavan voimakas paatoksentekokyky. Selvaa terapeutti- tai aktivistiainesta. Ankara oikeustaju. Puolustaa aina heikompia. Ei anna kenenkaan hyppia silmille, varsinkaan opettajan. Voittaa pojat juoksussa ja uinnissa mennentullen. Puhuu kielilla. Tulistuu verrattaen nopeasti, mutta aikansa mietittyaan pyytaa anteeksi, jos on syypaa. Inhoaa sita, etta tukkaansa kosketaan. Tekee arsyttavan napparia luonneanalyyseja toisista, kuten vanhemmistaan. SmartPhone-addikti. Oman tiensa kulkija. Velin paras kaveri.

Kissojeni jaloja, myoskin minulta perittyja luonteenpiirteita jo monesti esiteltyani toteankin, etta seuraava haasteellinen tehtavani on - syvan oikeustajuni mukaisesti - antaa huomiota perheeni heikommalle astialle, miehelleni, valaisevan ja perusteellisen biografian muodossa. 20 vuotta kestaneen taustatutkimuksen kuitenkin ollessa edelleen pahasti kesken, julkaisen analyysini, kunhan olen saanut siita ensin itse jotain tolkkua.

Rietastelua ja rabiesta

Vuorokausi on ollut tapahtumien tayteinen. Ennalta-aavistamattomien tapahtumien jalkeen totean olevani jos en nyt aivan rampa, niin ainakin toimintarajoitteinen. Taman vuoksi kasitoiden tekeminen on mahdotonta, joten joudun keksimaan muuta ajanvietetta. Hyodynnan viela toistaiseksi kaytettavissaolevaa motoriikkaani ja kevennan mieltani kirjoittamalla. Neulon tunikaani jonain muuna iltana, kun siihen kykenen.

Koska elamani ensisijainen tehtavani on huolehtia kissojeni henkisesta ja fyysisesta tilasta, harjoitan heidan kanssaan ruumiinkulttuuria saannollisesti. Toisten kissojen reviirille holtittomasti riehumaan paastaminen voisi olla niille kohtalokasta ja olen siksi viime aikoina joutunut kayttaytymaan kuten koirien omistajat ja viemaan kissani ulos lenkille talutushihnassa. Leopold, joka on luonteeltaan vaikkakin joskus hieman arvaamaton, kuitenkin perusluonteeltaan hyvin arka, haluaa ulkoilla vain suojatulla sisapihalla, jossa han tapaa joka ilta uusia kavereitaan, kuten FedEx'in, Lolan, Tabbies'n, Ministrel'in ja Whiskies'in vain muutamia mainitakseni. Kuten ehka teravasti panittekin merkille, olen itsekin siina samassa tutustunut jo kaikkiin kulmakunnan kissoihin. Irlantilainen Dee, joka asuu naapurinani, on seitseman kissan aiti ja meilla riittaa paljon juteltavaa jalkikasvustamme. Han varoitteli minua Tabbiesin arvaamattomuudesta, kun silittelin sita innoissani toissailtana. Eilisiltana Tabbies tuli ikkunani taakse naukumaan ja etsimaan minua. Menin ulos sita kissuttelemaan, mutta jostain syysta Tabbies sai raivarit ja hyokkasi kateni kimppuun sita aikani siliteltyani. Se iski hampaansa syvalle kasivarteeni niin, etta rusahti ja lisaksi teki vaantavan raateluliikkeen, jolloin rusahdus tuntui erityisen mukavalta. Olin niin allistynyt, etten edes tajunnut huutaa.

Jarkytyksesta selvittyani lahdin Sebastienin kanssa ulos lenkille. Sebastienilla on ilmennyt paljon koiramaisia ominaisuuksia. Hanen kanssaan teen joka ilta pitkan lenkin, jolloin han juosta jolkottelee vieressani, kuin pystykorva konsanaan. Toisaalta han tosin paattaa pysahtya makaamaan puoleksi tunniksi sopivan strategiseen maastoon, josta voi helposti seurata mahdollisesti lahestyvia kohteita, kuten toisia kissoja. Nain tapahtui eilisiltanakin. Seisoin em syysta tyhjanpanttina hiljaisen ja pimean kadun varrella shortseihin ja toppiin sonnustautuneena, jota myohemmin kaduin, ensinnakin siita syysta, etta ilma rupesi olemaan hyytavan kylma, eli noin 20 astetta. ( Palaan tahan myohemmin aiheessa "Olet ollut liian kauan Dubaissa, kun 20 astetta on mielestasi hyytavan kylma"). Toinen syy oli se, etta kohdalleni pysahtyi nelivetomaasturi, josta kuului:
-Ma'am, eras kysymys!
-Niin?
-Paljonko maksaa?
-Anteeksi??
-Paljonko maksaa?
-Paljonko maksaa mika?
-Kissa. (naurua)
-Oletko hullu?! Luuletko tosiaan, etta myyn sinulle kissani, idiootti?!

Tassa vaiheessa kuljettaja ja hanen alykkaat ystavansa huomasivat vetaneensa vesiperan ja haipyivat onneksi matkoihinsa hyvan saan aikana. Fiksuimmat lukijani ehka tajusivatkin, etta herrat eivat oikeastaan olleet kiinnostuneita kissastani. Vaikkei tuollaisille sivistymattomille kantauroksille kannattaisi uhrata ajatustakaan, mieleeni kuitenkin viela tanaan nousi varsin perusteltuja kysymyksia siita, mita nama herrahenkilot oikeastaan ajattelivat? Miksi he halusivat viestittaa minulle, tuntemattomalle, sivealle naisihmiselle, joka oli selvasti liikkeella hyveellisissa toimissa, etta he uskoivat minun olevan valmis lahtemaan heidan mukaansa, kunhan vain kysyisivat? Siksiko, etta olin eurooppalaisen nakoinen? Vaikka olin varustautunut aika kevyeen asuun, se ei ollut kuitenkaan vahimmassakaan maarin kyseenalainen. Armeijan shortsit ja tumma asiallinen toppi, jonka kaula-aukko ei ole erityisen antelias, ei mielestani pitaisi tuoda mieleen eroottisia mielleyhtymia. Lisaksi kissani oli kakalla. Harmittaa, etta oli niin pimeaa, etten saanut auton rekisterinumeroa muistiin. Olisin tehnyt poliisille ilmoituksen. Siina hommassa sain paljon kokemusta Nizzassa.

Yolla herailin siihen, etta kattani pakotti. Aamulla se oli selvasti turvonnut. Lahdin kuitenkin ystavani avuksi huonekaluliikkeeseen sangyn ja muutaman sisustustarvikkeen ostoon silla seurauksella, etta ymparillamme pyori koko ajan myyjia kun normaalisti heita saa huudella tuntikausia. Kapala pystyssa nimittain oli ainoa asento, jossa kaden kanssa jotenkin parjasi, mutta myyjat luulivat vinkkaavan heita luokseni. Kahvilassakin kannettiin menyyta poytaan useampaan kertaan. Laskunkin jouduin maksamaan kun minulla oli kestotilaus kaynnissa.

Iltapaivalla totesin, etta ruoanlaitosta ei tule mitaan ja lapsiparat naantyvat nalkaan ja se on kuulkaa sellainen syy, etta minutkin saa lahtemaan laakariin. Mieheni lietsutessa ympari kylaa pyysin iranilaista ystavaani viemaan minut kunnansairaalan paivystykseen. Han puolestaan soitti ko. lasaretissa tyoskentelevalle maamiehelleen, joka jarjesti meidat jonon ohi suoraan laakarinvastaanotolle. Omaatuntoani hieman pisteli, kun menin muutaman tunnin pituisen jonon ohi. Jouduin odottamaan vain hieman kaytavalla, jossa olisin totta viekoon odotellut mielellani vahan lisaakin, koska paivystyksen ruuhkatunnit ovat aika mielenkiintoista katseltavaa. Kaikkein mieluisinta katsottavaa olivat salskeat ja savunhajuiset palomiehet, joita laahusteli kaytavilla monta kappaletta. Mielikuvitukseni rupesi laukkaamaan, kun kuvittelin heidan juuri syoksyneen liekeista pelastamaan pulassaolevia ihmisraukkoja ja harmittelin, ettei Tabbies ollut raadellut minua pahemmin. Mikaan ei voi olla hekumallisempaa, kuin palomies, jonka takin selkamyksessa lukee "Civil defence, Dubai". Muutaman sormensa katkoneen rakennusmiehen ja oksentelevan keuhkotautisen jalkeen sain kuitenkin intravenaalisesti antirabiesta ja tetanusta, seka antibioottikuurin ja jouduin lahtemaan kotiin ja jattamaan kyynel silmassa palomiehet taakseni. Liikutuksen tilaani helpotti hiemat lasarettiystavan kiinnostavat kertomukset eilisen paivystyksen tapahtumista. Ensiapuun oli mm. tuotu mies, joka oli yrittanyt tehda itsemurhaa sahkojohtoleikeilla, kun oli saanut tietaa, etta oli havinnyt porssikurssien romahtaessa yhdessa yossa 4 miljoonaa dollaria. Porssiromahdus johtaa siis loogisesti hermoromahdukseen.

Nyt ajattelin ottaa pienen sairasloman. Ensitoikseni tilaan valmista ruokaa, menen sohvalle makaamaan, pistan lapset kissojen ulkoiluttajaksi ja miehen kotiorjaksi. Ajattelin pukea hanet palvelusvaelle sopivaan pusakkaan, jossa lukee selassa "Civil defence".

Ps. Kyseinen valokuva ei valitettavasti esita miestani.

Paivan peili

Edellisen aiheeni oltua varsin kevyt ja taysin ihmisen ulkokuoreen keskittyva, halusin valittomasti korjata mahdollisesti lukijoiden mielissa syntyneita vaaria olettamuksia persoonallisuuteni pinnallisuudesta ja paatin siksi kiireesti ruveta ruotimaan reportaasimaisesti ajankohtaisia kysymyksia. Koska on varhainen vapaapaivan aamu ja muut perheenjasenet viela umpiunessa, kaytin tilaisuutta hyvakseni herattyani varhain kuopukseni loydettya lankavarastoni ja leviteltya kerat pitkin sangynalusia, siivottuani syntyneen jarkyttavan sotkun, suukoteltuani ja siliteltyani hyvan tovin kissakultaani, koska en tohdi hanta torua, kun on kertakaikkiaan niin ihanan suloinen, (no nyt vihdoin ja viimein paastaan kohta taman lauseen loppuun) poimin mukaani katevan action-kitini, joka sisaltaa: yhden keskeneraisen keltaisen pitsineulehuivin, joka pitaisi jaksaa pikaisesti loppuunsaattaa, yhden tunikan puolivalissa olevan takakappaleen, 6 keraa varikasta lankaa ko. tunikaa varten, 2 paria puikkoja numero 4, muistikirjan, kynan, kannykan ja silmalasit, laskeuduin alakerran rauhaan ja rupesin aikailematta uurastamaan taman journalistisen ilosanoman parissa. Esittelen taten iloksenne  paikallisen ilmaisjakelulehden kiinnostavia uutisotsikoita.

-Etusivun valloittaa ikava uutinen kadonneesta emiraattimiehesta, joka on kadonnut. Poliisi on kuulustellut kahta paikallista miesta tapaukseen liittyen ja saanut heista irti senverran, etta kolmikko oli yhdessa lahtenyt aavikolle tarkoituksenaan viettaa rattoisaa iltaa alkoholin ja lainvastaisten kipulaakkeiden nauttimistarkoituksessa naiden yhteisvaikutuksesta seuraavan huumaavan tilan aikaansaamiseksi. Tassa he onnistuivat yli odotusten ja kaverukset jattivat edelleen kadoksissa olevan miehen tiedottomana dyyneille lahelle Omanin rajaa, mutta eivat tarkalleen pystyneet muistamaan minne. Heita syytetaan miehen kuolemantuottamuksesta, hanen aavikolle hylkaamisestaan, alkoholin nauttimisesta seka ilmoittamatta jattamisesta poliisille. (Loytyisi nyt viela se ruumis.)

- Perhe taistelee kadonneen kilpikonnansa puolesta. Draama syntyi, kun perheen toinen jattilaiskilpikonna Blake varastettiin. Silloin hanen vaimonsa, Amy Winehouse, jattilaiskilpikonna hankin, vetaytyi kuoreensa eika suostunut tulemaan ulos. Poliisi etsii nyt mysteerista pick-up kuljettajaa, joka pakkasi Blaken luvatta autonsa lavalle ja haipyi. Omistajaperhe vetoaa nyt ihmisiin, etta Blake loydettaisiin ja jotta Amy ei vaipuisi liian syvalle depressioon. (Raportoin valittomasti Blaken loydyttya.)

- Poliisi varoittaa kansalaisia noituuudesta. Viime aikoina on tullut esille useita tapauksia, joissa yksityishenkilot ovat tarjonneet apua ihmisille ongelmiensa ratkaisuun mustan magian avulla. Eras nainen kertoo, etta hanen miehensa jatti hanet ja heidan 5 lastaan noituuden seurauksena. Nainen otti eron ja pian hanelle selvisi, etta mies olikin pikavauhtia mennyt naimisiin hanet noituneen noidan kanssa! Poliisi kertoo, etta noituuden harjoittamiseen kaytetaan mm. yrtteja, alkoholia, elainten luita ym. kyseenalaista materiaalia. Noitapalvelut ja mustamagia ovat kiskurihinnoissa, kukoistaa ja varoittaakin ihmisia, etteivat anna turhaan hoynayttaa itseaan. Ko. toimet ovat lisaksi Arabiemiraateissa lainvastaista toimintaa ja niiden harjoittamisesta seuraa ankarat oikeustoimenpiteet. (Noitavainoa?)

-Syyrialainen mies on tuomittu elinkautiseen skottilaisen naisen tappamisesta ja hanen korujensa varastamisesta. Nainen oli hanta huomattavasti vanhempi ja korviaan myoten rakastunut tahan onnenonkijaan, jonka tarkoituksena oli vain saada suhteesta rahallista hyotya. Tapetun naisen aiti kertoi, etta tama olisi halunnut jopa avioitua rakastamansa syyrialaishuijarin kanssa. Kaikesta paatellen tyyppi ei jaksanut odottaa haihin asti. (Gabriel, tule takaisin.)

- Mies joutuu vastaamaan touhuistaan oikeudessa videoituaan kannykallaan naisia 13 kertaa Dubain metrossa. Selitykseksi ei kelvannut se, etta materiaali oli tarkoitettu henkilokohtaiseen kayttoon. (No se tasta olisikin puuttunut.)

-Milloin I-Phone 5 tulee UAE:hen???!!! (Kansakunta odottaa karsimattomana.)

Yleisonosastokirjoituksissa paahuomion saa koulutarkastajien kaavailemat uudistukset koulujen tarjoamaan liikuntaopetukseen liittyen. Jotkut opinahjot eivat tarkastajien mukaan tarjoa tarpeeksi liikuntatunteja lapsille tai niiden ollessa vaihtoehtoisia. Tama huolestuttaa viranomaisia ja he ovat siksi kiristamassa liikuntatuntien jarjestamiseen liittyvaa saannostoa, jotta lapset ja nuoret saisivat edes koulunkaynnin puitteissa tarpeeksi fyysista harjoitusta. Talle ehdotukselle tuntuu kaikki lampenevan. (Bodia, sporttia ja tsemppista!)

Talvivaarasta ei uutisoitu mitaan.

Paatan uutisreportaasini yllattaen tahan. (Kiire laittaa lasagnea.)
Taalla Tarja Koukkupaa, Dubai.

Aatteita vaatteista

Paivani alkoi tanaan niin lupaavasti, etta hieman painuksissa ollut mieleni nousi korkealle saaden minut innostumaan kirjaamaan ylos joitakin huomioitani ymparoivasta yhteisostani. Koska kamelit ovat mielestani sympaattisimpia elaimia, mita kuvitella saattaa ja koska satuin suureksi ilokseni nakemaan aamuisella lasten kouluunvientireissulla niita kokonaisen karavaanillisen ohittaessani hiekkadyyneja, voimakkaasti visuaalinen mieleni rupesi heti tyoskentelmaan ahkerasti uuden kultturiartikkelin parissa. Ymparoivan yhteiskunnan asukkien ollessa kaikkea muuta kuin tylsaa, itseaantoistavaa massaa, kuten esimerkiksi synnyinmaani ilmasto-olosuhteista johtuen juuri talla hetkella siella asia on, haluan nyt ilahduttaa lukijoitani kertomalla siita, minkalaisen ulkoisen habituksen omaavien kanssaihmisten seassa tietani taivallan.

Paikalliset kansalaiset, jotka edustavat vain pienta fraktiota koko maan asukasluvusta, ovat kuitenkin nayttavasti esilla ulkoisen olemuksensa vuoksi. Miehet kayttavat kandooraa, jossa on pitkat hihat ja maahan asti ulottuva helma. Kandooran vari on hohtavan valkoinen ja sisakon taitavasti silittama. Paassaan heilla on virkattu pipo, jonka peittaa taidolla taiteltu huivi ja kokonaisuuden kruunaa musta panta. Kandooran alla he kayttavat aina aluspaitaa, ihokasta, seka leveita "salihousuja" muistuttavia pitkalahkeisia valkoisia alushousuja. Nain kandooran valkea vari ei anna mahdollisuuksia tirkistelyyn. Lisaksi aluskerrasto takaa sen, etta myoskaan mahdollinen hikoilu ei nay vaatteiden lapi. Vuosisatojen kokemuksella tallainen pukeutuminen on jarkevinta ankaran kuumuuden takia. Turistipojan heittaessa paalleen shortsit ja paidanretaleen hien valuessa norona pitkin selkaa paidan liimautuessa epaesteettisesti kiinni selkaan, esiintyy paikallinen konkari aina moitteettomana tietaen, etta paras tapa suojautua kuumuutta vastaan on pukeutua edellamainitulla tavalla.

Miesten kohdalla voidaan havaita paljon etnisia eroavaisuuksia pukeutumisessa. Paikallisten miesten lisaksi nakee paljon ns. normaalia miesten pukeutumista, eli housuja ja paitoja. Sen lisaksi on myos jonkinverran havaittavissa hakellyttavaa katumuotia, jota harrastavat varsinkin iranilaiset nuoret miehet. Heidan ulkoasunsa on useimmiten paatakaantavan varikas sen muistuttaessa uusimpien musiikkivideoiden esiintyjien asusetteja. Mielikuvitusrikkaat kampaukset puolestaan ovat kuin extra-hold hius-spray mainoksista. Vaikka naima pojat tuovatkin varikkyytta katukuvaan liikkuvat he usein hyvan maun rajoilla muuten niin maltillisessa ymparistossa.

Eksoottista savya tuovat niinikaan perinteisilla linjoissa liikkuvat afganistanilas- ja pakistanilaismiehet, joiden asu muistuttaa erehdyttavasti pyjamaa. Asuun kuuluu polviin asti ulottuva tunika ja samasta kankaasta valmistetut housut. Pidan tata kokonaisuutta, muuten, aarettoman tyylikkaana silla ehdolla, etta se on moitteettoman puhdas. Sanomattakin on selvaa, etta se on myos naissa saaoloissa aarettoman kaytannollinen. Joskus taman asukokonaisuuden haltijalla on 30 senttia pitka risuparta, joka on varjatty oranssiksi luonnonhennalla. Kun siihen viela yhdistetaan silmien sisaluomilla musta kohl-rajaus ja turbaanimainen paahine, on mielestani persoonallinen pukeutuminen huipussaan.

Paikalliset naiset noudattavat itsensa peittamisessa samaa linjaa asunsa ollessa poikkeuksetta musta. Ne naiset, jotka peittavat ohuella hunnulla myos kasvonsa, ovat yleensa Saudi-arabialaisia tai muita ulkomaalaisia. UAE:n naisten abaya on hyvin koristeellinen. Hihoissa ja helmoissa esiintyy runsaasti kirjailuja ja kimaltavia elemantteja, kuten swarovski-kristalleja. Huivi on uskonnonvastaisesti kiedottu korkean tupeeratun nutturakampauksen yli varsin viitteellisesti sen paljastaen lahes kokonaan taidokkaan kampauksen. Uniformuun kuuluu ehdottomasti 10 cm:n korkokengat ja tuhansia euroja maksava kasilaukku. Toisessa kadessa tulee pidella uusinta BlackBerrya tai I-Phonea, vaikkei silla mitaan tekisikaan. Ulkoasun viimeistelee veretseisauttava make-up, jonka laatimiseen taytyy kulua aikaa ainakin kaksi tuntia. Nama rouvat eivat tosin aikaa tarvitse mm. kotitoihin, koska kaikilla tyoskentelee kotonaan runsaasti palveluskuntaa, jotka huolehtivat siivouksesta ja lastenhoidosta rouvien harrastaessa sosiaalista elamaa ja shoppausta. Eika niin pitkilla kynsilla voisi mitaan kotitoita tehdakaan.

Huivipaisissa naisissa on paljon variaatioita kansallisuudesta riippuen. Esille nousee omaperainen omanilaisedustus. Heille on tyypillista mielenkiintoinen alaosaan sopiva keeppi-hilkkayhdistelma, joka on aina hempean pastellisavyinen, korostaa naisen luonteenomaista sulokkuutta ja lyo Punahilkan laudalta mennen tullen.

Pikantin yksityiskohdan tuovat katukuvaan aina yhta tyylikkaat libanonilaisnaiset. Heille on ominasta voimakas ulkonakokeskeisyys ja kokeilunhalu uusimpia vippaskonsteja kohtaan. Asunsa he valitsevat viimeisen nuorisomuodin mukaisesti ikavuosien antamatta tippaakaan hairita pukeutumisgenrea. Tyypillinen arkiasukokonaisuus koostuu pillifarkuista, jotka ovat mallia "super slim". Niihin yhdistetaan nuorekas t-paita, jonka kaula-aukko paljastaa viettelevasti kirurginveitsen luomukset. Paidan etumusta koristaa katseenvangitsijana kimaltavat paljetit ja hyvantuulinen teksti kuten "Hot Mama Tiger". Asuun kuuluu korkeakorkoiset strassikoristeiset sandaletit tai korokepohjaiset korkkarit, joiden varvasosa on avoin, sen jattaessa juuri pedikyyrista tulleet varpaankynnet sievasti esille. Hiukset ovat lahes aina vaalennettu hunajaisiksi ja foonattu suoriksi. Huoliteltu meikki on joko ylidramaattinen tai muodikkaasti nude sen aina korostaessa voimakkaasti turvonnutta huultenmuotoa. Nama rouvat puhuvat arabiaa hauskalla korostuksella sekoitellen tarkoituksellisesti mukaan englannin- tai ranskankielisia lausahduksia huulten iloisesti lepattaen aavikkotuulessa.

Turistit voitaisiin jakaa moniin erilaisiin alaryhmiin, ja kertoa naista sivukaupalla, mutta paadyn kuvaamaan vain yhta, surkuhupaisinta tyyppia. Kyseessa on lansimaalainen naishenkilo, joka menee sekaisin kuumuuden, mutta arvattavasti myos paikallisen atmosfaarin takia. Nahdessaan ymparillaan kultaa, kimallusta ja ylellista elamanmenoa, paattaa han kertalaakista lopettaa ianikuisten cargo-housujen, virttyneen t-paidan ja crocsien kayton ja sukeltaa mukaan muodin ihmemaahan. Seuraukset ovat yleensa katastrofaaliset. Kardinaalimunaus syntyy viimeistaan siita, kun maan avoin ja suvaitseva ilmapiiri ymmarretaan vaarin. Tasta aiheutuu voimakkaita ylilyonteja kokonaisuuden hallinnassa ja naisellisten avujen korostamisessa. Tallainen uhkarohkea pukeutuminen saa toki huomiota osakseen sen ollessa kuitenkin paaosin negatiivista. Esimerkkina mainittakoon usein esiintyvat mikroshortist, jotka ovat kokonsa puolesta pienemmat kuin alushousut ja nain ollen peittavat vain niukasti kriittiset alueet. Toinen tyypillinen tyylimoka on selan kokonaan paljastava mekontapainen, joka ei oikein istu ja joka taten paljastaa sivusta katsoen paljon muutakin, kuin mihin mekonkantaja on ollut valmistautunut. Oletettavasti tasta syysta kauppakeskuksiin on ilmestynyt pukeutumisohjeita, joissa toivotaan mekon helman ulottuvan polveen ja olkapaiden olevan peitetyt. Ohjeita noudatetaan varsin sattumanvaraisesti.

Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta pukeutumisessa noudatetaan taallapain kuitenkin hyvin maltillista ja sovinnaista linjaa. Suomen kesalomien aikana tormaan varsinkin paakaupunkiseudulla elakeikaisiin henkiloihin, jotka uskaltavat irrottella pukeutumisellaan. Yleensa tama ilmio on mielestani positiivinen, ja kertoo siita, etta ihminen ei alistu noudattamaan helppoja, enemmiston edellyttamia saantoja vaan uskaltaa toteuttaa itseaan vaikka se poikkeaisikin valtavirrasta. Hyva esimerkki tasta oli se, kun Helsingin rautatieasemalla tormasin elakeikaiseen harmaantuneeseen mieshenkiloon, jolla oli jalassaan kirkkaanpunaiset nahkahousut. Se sai hymyn huulilleni, koska herra kantoi asuaan taysin luontevasti. Hymyni hyytyi nopeasti seuraavaan herran tormatessani, joka kuului ikansa puolesta samaan ikaryhmaan. Hanella oli voimakkaan humalatilan lisaksi paassaan pipo ja jalassaan farmarihousut, joissa oli miehenmentava reika niin etu-kuin takamuksen kohdalla. Tallaista kansalaisrohkeutta ei taallapain tapaa varsinkaan elakelaisten keskuudessa.

Dubain matkaa suunnitteleville: tule sellaisena kuin olet! Et todennakoisesti erotu joukosta, vaikka yrittaisit.

Bensaa suonissa

Tiedan lukijakuntani odottavan kieli pitkalla alykkaita kulttuurikatsauksia uudesta asemapaikastani. Sellaisia itsekin odotellessani esittelen teille hieman Dubain liikennekulttuuria. Siihen liittyen olen laatinut hyodyksenne tyypillisen tiellaliikkujan luonneprofiilin.

Koska ihastuin itsekin suunnattomasti kykyyni tehda karkeita yleistyksia viihdemusiikin saralla, aion ehdottomasti jatkaa samaa linjaa ja jakaa paikalliset tiellaliikkujat torkeasti seuraavanlaisiin kategorioihin:

1) Tama arviolta 60% autoilijoista kattava ryhma koostuu expat-asukkaista, joilla on valkoinen katumaasturi ja ajokortti. He ovat oppineet maan tavoille liikennekayttaytymisessa ja parjaavat jo suhteellisen hyvin seitsenkaistaisella moottoritiella aamu- ja iltaruuhkassa. He tietavat jo, etta halutessaan vaihtaa kaistaa miljoonan auton seassa jonon liikkuessa mummovainaan kavelyvauhtia, voi sen tehda ainoastaan kiilaamalla kiinni viereiseen autoon, etsimalla katsekontaktia kuljettajaan, jonka toivoo tehokkuuden vuoksi olevan vastakkaisen sukupuolen edustajan, muttei kuitenkaan siviilipoliisin, seka valayttavan valloittavimman hymynsa. Ja katso - tilaa jarjestyy kuin taikasauvan iskusta! Ongelmallisinta on paattaa, kuinka toimia, jos viereisen auton ikkunat ovat lainvastaisesti mustat kuin huussin rei'at. Silloin valveutunut autoilija alyaa katevasti ujuttaa autonkeulansa poikittain kahden viereisen auton valiin. Ei valia, vaikka torvet soivat raivokkaasti ja kaksi kaistaa tukkeutuu valiaikaisesti. Tallaisissa tilanteissa valkoisen maasturin kuljettaja ei masennu, vaan muistaa, ettei han ole yhtaan huonompi ihminen kuin toisetkaan ja ymmartaa toimintansa olevan vain kansalaisoikeuksien hyodyntamista ja siita seuraavien lahimmaisten karsimysten vain ohimeneva haitta, joka loppujen lopuksi koituu kaikkien yhteiseksi hyodyksi.

2) Toisen ryhman, arviolta 30%, muodostavat autoilijat, jotka ovat alkuperaltaan intialaisia tai pakistanilaisia. Heidan ajokkinsa ovat poikkeuksetta koristeellisia kuorma-autoja tai pick-up -tyyppisia ajoneuvoja ja he ovat ratissa virantoimituksessa. Tyypillista heille on voimakkaasti hamartynyt kasitys liikennesaannoista. Tama koskee erityisesti arvaamatonta kaistanvaihtoa kovassa vauhdissa ja muutenkin vilkunkayton rajoittuneisuutta. Tarkeinta heille tuntuu olevan se, etta auton etu- ja takapuskureista roikkuu runsaasti koriste-esineita ja tuulilasi seka kojelauta on dekoreerattu lukuisin varikkain kukka-asetelmin. Mikali he sattuvat olemaan asioilla yksityisautoilun merkeissa, heidan kulkuneuvonsa erottuu silti voimakkaasti joukosta niiden ollessa ialtaan muuta autokantaa noin 30 vuotta vanhempaa tai ajokin varin ollessa kiinnostavasti kaksioasainen. Yksityisautoiluosaston tyypillinen edustaja on tiukasti rattia kiinnipiteleva ainakin 60-vuotias intialaistati, joka ajaa huivi silmillaan vasemmanpuoleisinta kaistaa 60 km/h. Katson parhaimmaksi kiertaa taman ryhman edustajat kaukaa heidan suuren onnettomuusriskinsa vuoksi.

3) Kolmannen ryhman jasenia nakee usein, mutta vain silmanrapayksen ajan. He edustavat arviolta 10% koko autoilijakunnasta, mutta aiheuttavat paljon keskustelua yleisonosastopalstoilla seka nostavat jyrkasti alueen liikenneonnettomuuskuolematilastoja. Kyseessa on lahes poikkeuksetta kantavaestoon kuuluva 18-vuotias mieshenkilo, joka on juuri saanut isukilta synnttarilahjaksi Maseratin tai Lamborghinin. He ovat nuoria idealisteja, jotka ajattelevat elaman olevan suuri seikkailu, josta selviaa aina voittajana. Sen vuoksi he eivat eparoi ajaa yli 200 km/h aina, kun se vain on mahdollista, haastaa viereiset autoilijat kiihdytyskilpailuun ja etevimmat harjoitella yleisilla moottoriteilla actionfilmeista tuttuja kohtauksia, kuten kahdella pyoralla ajoa. Herra heita hyvasti siunatkoon.

4) Tama paikallisista lapsiperheista koostuva ryhma lyo allikalla paatuneimmankin ruuhkassaistujan. Heille on luonteenomaista jalkikasvunsa palvominen ja viihdyttaminen keinoja kaihtamatta. Koska pulmuset ovat tottuneet saamaan aina kaiken halajamansa, joutuvat vanhemmat tekemaan runsaasti myonnytyksia lastensa tylsistymisen estamiseksi yksitoikkoisen ajomatkan aikana. Siita syysta he avaavat yleensa kaikki ikkunat, jotta auton sisalla vapaasti kirmaavat lapsukaiset voisivat roikkua vyotarostaan asti ulkona. Tama ei usein kuitenkaan riita lapsikultien tylsistymisen ehkaisemiseksi. Silloin rakastava vanhempi huomaa parhaimmaksi ottaa vaippaikaisen syliinsa kuljettajan paikalle. Tahan eleeseen tenava yleensa ihastuu ikihyviksi, eika paasta otettaan ratista koko matkan aikana. Reissu siis pelastuu kaksivuotiaan ohjastaessa luksusmaasturia rikkoen nopeusrajoituksia sisarten roikkuessa riemusta kiljuen kattoikkunasta Dubain tummenevassa yossa.

5) Tama suhteellisen uusi ryhma on putkahtanut esiin vastalauseeksi ryhmalle 4. Kyseessa on eurooppalaisista aideista koostuva toivottomaan tehtavaan itsensa kaulaansa myoten sotkenut aanekas joukko, joka edustaa noin promillea autoilijoiden kokonaismaarasta. Heidan elamantehtavansa on saada paikallinen vaesto ymmartamaan, etta autossa olevaa hairitsevaa lisavarustetta nimeltaan turvavyo on hyodyllista kayttaa. He kampanjoivat sinnikkaasti asiansa kanssa facebookissa, paikallisradiossa ja sanomalehdissa sen aiheuttamatta kuitenkaan minkaanlaisia muutoksia turvavyon kayttamisessa.

Kuten muidenkin kuuluisten ja suosittujen ihmisten keskuudessa on tapana, haluan pitaa yksityiselamani visusti omana tietonani, enka koskaan paljasta liikaa detaileja omasta elamastani. Teen nyt kuitenkin harvinaisen poikkeuksen, jotten ruokkisi turhaan itsestani kuvaa sulkeutuneesta ja umpimielisesta persoonallisuudestani ja paljastan kuuluvani autoilijana ryhmaan 1 silla erotuksella, etta autoni on musta.

Talomusiikin tahdissa

Jotta en kirjoittaisi yksipuolisesti yhteiskuntakriittisista aiheista ja antaisi siten itsestani virheellista kuvaa pitkastyttavasta analyytikko-alykosta, paatin talla kertaa yllattaa lukijani kevyehkolla ja viihdyttavalla kirjoituksella, jossa keskityn myonteisella otteella viihdemusiikin nykytilaan.

Koska asumme taas Dubaissa, arkirutiineihin kuuluu totuuttuun tapaan saannollinen ja tiivis aamuruuhkassa istuminen kuljettaessani lapsiani muutaman muun kymmenen tuhannen ihmisen kanssa kouluun. Taman ruuhkasta tai saaolosuhteista riippuen noin 20-45 minuuttia kestavan rupeaman aikana soitamme teini-ikaisten nuorteni kanssa hereilla pysyaksemme radion musiikkikanavia tarykalvoja koettelevalla vlolyymilla. Olenkin jo viimeisen parin kuukauden aikana kiitettavasti paassyt ajan hermolle talla hetkella suosituimmista viihdemusiikin merkkiteoksista. Aion siksi kasitella tuoreita huomioitani ammattimaisella ottella.

Jotta minun ei tarvitsisi puuttua yksittaisten lauluntekijoiden toheryksiin, olen katevasti muodostanut kategorioita, jolloin arvostelu onnistuu kollegiaalisesti. Kategoriat, joihin mielestani nykymusiikki voidaan loogisesti jakaa ovat seuraavat:

1. Vakavalla otteella, lahes otsa rypyssa tehty poikkeuksetta melankolis-savytteinen tiukkatempoinen housemusiikki, joka yleensa osoittautuu turhanpaivaiseksi ja helpostiunohdettavaksi itseaantoistavaksi tusinatuotokseksi. Tahan kategoriaan on kuitenkin poikkeuksellisesti laskettava suosikkihippini David Guettan duetot Sia'n kanssa aggressiivisen rytmiikan takia, joka saa minunkin tajuntani rajahtamaan palasiksi, kuten tarkoitu onkin ("Falling to pieces"), seka myos twilight-tyyppisen mystiikan takia, joka saa naiivista mielenlaadustani johtuen aina napakan otteen. Lasken vasten tahtoani myos tahan ryhmaan Swedish Housemafian, koska en voi koskaan vastustaa miellyttava-aanista miesta hanen laulaessaan notkean vetoavasti kaihoisaa melodiaa skandinaavisvaikutteisen koripallon pomppiessa taustalla.

2. Huumorimielella tuotettu hassunhauska musiikkityyli, jossa esiintyjat eivat ota habitustaan liian vakavasti, vetoaa minuun poikkeuksetta. Tassa tyylilajissa onnistuu mielestani parhaiten, jos mukaan on angetty mahdollisimman paljon epaseksikkaita intrumentteja, kuten trumpetteja tai muita puhallinsoittimia, joista aiheutuu epailyttavia sivuaania, ilmavaivoja muistuttavia torahdyksia tai muita narisevia aaniefekteja. Lisabonuksena taman musiikkitaiteen nauttimisesta saattaa kuin itsestaan oppia hauskoja liikesarjoja tai koreografisia kokonaisuuksia, joita ei voi olla toistamatta julkisillakaan paikoilla. Henkilokohtaiseksi kestosuosikikseni on noussut LMFAO, eika suinkaan vahiten heidan varikkaan kalsarimuotinsa ansiosta. Vahvaa kakkossijaa pitaa Psy'n Gangnam Style, jonka korealainen rodeotanssi on jo tarttunut poikaanikin nopeammin kuin trigonometrian laskukaavojen olisi pitanyt.

3. Teinitytoille suunnattu letkearytminen reality-poppi, jossa paaroolia nayttelee tositapahtumiin perustuva opettavainen sanoitus. Katu-uskottavuuden saavuttamiseksi kelpuutan tahan osastoon vain teini-ikaisia nuoria naisia, kuten Taylor Swiftin ja Justin Bieberin.

4. Juntti-poppi on valitettavasti ainoa ilmaisu, joka mielestani voi kuvata neljatta ala-ryhmaa nykypopin kategorisoinissani. Taman ryhman edustajat ovat poikkeuksetta miehia, jotka uskovat liikuttavan yksimielisesti aiheuttavansa naispuolisissa kuuntelijoissaan voimakkaita seksuaalisviritteisia reaktioita olettamuksen pitaen harvoin paikkaansa. Ryhman kiistaton edustaja on tietysti Enrique Julion poika Iglesias.

5. Kaytetyn materiaalin kierratys-tekniikka on tyypillista taman osion tuotoksille. Erityisen luonteenomaista on turhanpaivainen sanoitus, joka on koottu kaytetyimpien fraasien listalta ja aseteltu umpimahkaan perakkain. Tallaisia tyypillisia imperatiivisluonteisia kehotushuudahduksia ovat vapaasti suomennettuina mm.

-Liikuta ruumistasi!
-Polta tanssilattia!
-Laita katesi ilmaan!
-Anna mulle lisaa!
-Lantioni ei valehtele.
-Tehdaan se lattialla.
-Anna mulle kaikki tana iltana!
-Vauva, oi, vauva!

Naista aineksista koottu kokonaisuus konerytmin saestyksella takaa hyvan sijoituksen top10 listalla. Melodiaa ei varsinaisesti tarvita.

Merkillepantavaa on voimakas tiskijukkien ammattiliiton lobbaus, joka paljastuu ko. ammattiryhman varauksettomasta ylistyksesta useissa eri yhteyksissa. Tiskijukkien kerrotaan mm.
a) pelastaneen elamani
b) olevan henkivartijani
c) saaneen meidat rakastumaan toisiimme uudelleen

Kuten huomaatte, aikani ei kulu hukkaan vaan haluan aina tayttaa aikani hyodyllisella ja intelligentilla ajatustoiminnalla. Tamankin yhteenvedon perusteella voi kuka tahansa paattaa, millaista musiikkia hanen kannattaa kuunnella. Analyysini ansiosta voin kertoa, etta kykyni riittaisivat helposti hittitehtaan perustamiseen. Vain studiotekniset haasteen estavat ryhtymiseni maailmankuuluksi hittimiljonaariksi.

Verta, hikeä ja kyyneleitä

Maisema taas mulla vaihtui.
Rivieran kauhut haihtui.
Painajainen tuo on loppu!
Paloikin jo multa proppu.
Kovin toisenlainen tienoo,
Elämäin on täällä hienoo!

Unelmien merenranta!
Siina hieno hiekkasanta,
siellä mun on kantapaikka.
Häiritse ei mua, vaikka
hiki hieman hiertää pipoo,
lämpö viittäkymment' hipoo!

Tottakai nyt tässä säässä
kaikilla on rätti päässä!
Otsalta mun valuu hiki.
Kampauksein aivan liki-
laskuinen! Ei kestä kantti!
Äsken petti deodorantti.

Kuumuutta on vaikee sietää!
Arabi sen kyllä tietää.
Siksi fiksaa jokapaikkaan
ilmastoinnin viileen, raikkaan.
Lepää hetki, siitä nauti!
Koht' on sulla keuhkotauti.

Imagoain tahdoin nostaa.
Siksi hienon auton ostaa
halusin mä lailla muiden
kaahareiden, rääväsuiden,
joiden kanssa torvi raikaa
aina keskel' ruuhka-aikaa.

Perheenäidin painajainen
siivous tuo viikottainen.
Lukaali on liian laaja
krampis' kohta eturaaja.
Neliöitä liian monta.
Moppaaminen mahdotonta!

Kymmenittäin ikkunoita.
Koetappas pestä noita!
Siihen kuluu kaksi päivää.
Ei oo tässä järjen häivää:
Ikkunain vain hetken kiiltää,
hiekkamyrsky tuolla siintää!

Muistuttaa tää muodin mekkaa!
Tahdo tietenkään mä pekkaa
pahempi nyt olla, haluun
mukaan kilpavarusteluun!
Pulma vain, ei ykskään elli
Ole kovin naturelli.

Uusin oikku, muodin tuuli
turvonnut tuo ylähuuli
täällä kaikil' täytyy olla.
Joka rouvan vartalolla
rasvaimu, avoin povi,
rinnan täyte silikoni.

Kiirettä siis mulla pukkaa,
En voi enää aikaa hukkaa,
joss mä haluun säväyttää
kilpasiskoin ällistyttää.
Kohta kansa perään huokaa!
(Unelmoida hetki suokaa!)

Juttu taitaa olla tämä:
Oma elämäni rämä
tuskin tästä muuksi muuttuu.
Glamuuria paljon puuttuu.
Sylissäni ruusut, risut,
virkkuukoukku sekä kisut.

Laiffii & stailii

Dubaissa asuessa törmää jatkuvasti ilmiöön nimeltä "lifestyle". Edellisen kanta-asukasrupeamani alkuaikoina luin lievästi järkyttyneenä lehdestä juttua kahdesta brittirouvasta. Toinen oli sinkku, joka oli onnistunut luomaan itselleen uskomattoman hulppeat elinolosuhteet kiinteistökauppojen avulla. Toinen oli kotirouva, joka nautti ylellisestä elämänmenostaan miehensä anteliaan luonteen, mutta ennenkaikkea tämän ylenpalttisten työsopimusehtojen ansiosta. Jälkimmäisen arkirutiineihin kuului mm. että hän soitti luksusautostaan kantapaikkansa spa-klubin pojille, jotta he osaisivat panna shamppanjan viilenemâän sopivasti ennen saapumistaan. Kumpikin rouva kertoi, että olosuhteet, joista he olivat lähteneet, olivat huomattavasti vaatimattomammat ja eräänä päivänä paluu kotiin ja todelliseen elämän olisi edessä. Muutaman vuoden takainen talouskriisi kosketti myös Dubaita ja täältä lähti aikamoinen määrä expat-perheitä kotiin varsin lyhyellä varoitusajalla totuttelemaan jälleen todelliseen elämään. Lievätkö nämäkään rouvat enää täällä.

Vaikka minulla onkin valtavasti luontaista glamouria, en kuitenkaan pysty näkemään itseäni päivästä toiseen roikkumassa shampanjahuuruissani jossain liftinghoidoissa. Juuri siksi tämän aiheen läheisyys pistää ajattelemaan omaa lifestylea. Minulla ei totisesti ole mitaan manikyyria tai spata vastaan. Eikä todentotta sitäkään, että joku muu kuin minä luuttuaa välillä lattiani ja silittää mieheni kauluspaidat. Valmiiseen ruokapöytäänkin istun mielellani, mutta en kuitenkaan aina. En voisi kuvitellakaan luovuttavani keittiöni avaimia jollekin toiselle naiselle omassa kodissani. Inkiväärin kuorimisessa ja sipulin silppuamisessa otan kyllä kernaasti vastaan apua.

Koska meillä on taloksi asettuminen edelleen vähän vaiheessa, niinkuin meillä yleensä kaikki asiat ovat, eli olemme edelleen väliaikaismajoituksessa lifestylen ollessa uima-altaasta huolimatta varsin vaatimatonta luokkaa, on minulla ollut aikaa miettiä, minkälaisen laiffin itselleni pyrin täällä tällä kertaa järjestämään. Koska en halua myöhemmin pudota kovin korkealta, heiluttelen säännöllisesti itse moppia ja soppakauhaa ja olen kallistumassa vakavasti sen kannalle, etta hakeudun töihin. Viime viikolla aloitin varovasti seuraamaan työpaikkailmoituksia vain todetakseni, että mikäli haluan jotenkin  asiassa tukeutua vaivalla tehtyihin opintoihini, hyödyntää hieman ruosteista ammattitaitoani ja päästä leivänsyrjästä kiinni loppututkintoani tukeutuen, ovat mahdollisuuteni verrattaen kapea-alaiset. Tästä maasta nimittäin puuttuu sosiaalisektori lähes kokonaan.  Yhteiskunnassa on vallalla ajatus, että kaikki pärjätköön miten parhaaksi katsovat ja mikäli eivät pärjää, menkööt kotiinsa. Minulla on siis kaksi mahdollisuutta: joko ryhdyn pioneeriksi ja luon maan sosiaalijärjestelmän uudestaan tai sitten teen suuria kompromisseja odotusteni suhteen ja poukkoilen työnhakijana jossain administratiivisten tehtävien ja kiinteistönvälityksen välisessä sekalaisessa maastossa. Tämä on tosin hieman konstikasta. Mikäli joku on vahingossa lukenut aikaisempia tekstejäni, mm. " Hukkaputkessa- tallentajan monologi" tai "Vaarallinen tehtävä", voi helposti ymmärtää, miksi minun on työhaastattelussa vaikeaa väittää naama peruslukemilla , etta " järjestyksenpitotaitoni ovat erinomaiset" tai " tietoteknikan osaamiseni on ensiluokkaista" . Niin törkeitä emävalheita en edes minä kykene suustani suoltamaan. Koska olen onneksi yltiöpositiivinen ja uskomattoman ratkaisukeskeinen, uskon vakaasti löytäväni pian keinon, jolla pääsen taas yhteiskunnan arvostetuksi jäseneksi. Sitten voin hyvällä omallatunnolla mennä joskus manikyyriin tai dayspahan.

En kuitenkaan haluaisi uhrata kaikkea aikaani vain aamuruuhkassa istumiseen. Koska elamani tärkein missio on edelleen lankakerillä leikkiminen kissojen kanssa, kuvallisen ilmaisun haasteelliset etsintäretket sekä korkeatasoiset musikaaliset ekspressioryöpyt, olisi toivottavaa, että näille kansanterveydellisestikin merkittäville kehitystoimille voisi jäädä viikottain kohtuudella toiminta-aikaa. Tästä järjestelystä olisi monenlaista pysyvää hyötyä niin itseni kuin kissojenikin elämänsisällöllisyyden suhteen.

Uraputkeni jatkokehittelyn kannalta katson nyt parhaaksi mennä tekemään viikkosiivousta.

Perillä

Koska käytettävissäni on uutta teknologiaa sekä kohtalaisesti toimiva nettiyhteys, avaan todenteolla sanaisen arkkuni ja rikon näin hiljaiselon, joka on ollut seurausta muuttamisesta johtuvista ikavistä toimenpiteistä, joita mieluummin olisin kernaasti maannut uimarannalla tai tehnyt jotain muuta yleishyödyllistä.

Jos on pienten lasten kanssa matkustaminen haasteellista, on se kissojen kanssa vielä haasteellisempaa. Lapset sentään pääsevät yleensä vanhempien kanssa samalle penkkiriville istumaan eika heille tarvitse hankkia todistuksia, joissa vakuutetaan, etta heille on annettu matokuuri ja liuta rokotuksia. Kissojen kanssa on toisin. Useimmille lennoille eläimet eivät pâäse edes matkustamon puolelle, vaan ne joutuvat pärjäämään omin nokkineen matkatavaraosastolla ja jäävät näin autuaan tietämättömiksi evakuointisuunnitelmasta pakkolaskun sattuessa. Eläinten vanhemmille vakuutellaan, että heidän karvaiset vesansa ovat lämpötila- ja ilmanpainevaihteluilta suojassa ja niita kohdellaan muutenkin inhimillisesti. Tätä on joskus syytä epäillä, kuten viime vuoden kesällä, kun toinen kissoistamme saapui kanssamme perille ja toinen ei. Hänet tosin toimitettiin meille 5 viikkoa myöhemmin hyvässä kunnossa, mutta asiasta jäi valitettavasti ikävä muisto kaikille osapuolille.

Jännitys oli siis huipussaan, kun taas kerran jätin kovia kokeneet silkkitassuni Nizzan lentokenttähenkilökunnan huomaan. Edessä oli 12 tunnin matkustusrupeama ja huoli painoi rintaani. Tällä oli varmasti oma osuutensa (sekä myös sillä, että päivää edelsivät normaalit muuttoon liittyvät raatamis- ja asioidenhoitotoimenpiteet, mika meidan perheen kohdalla tarkoittaa järjetöntä sähläämistä ja asioiden hoitamista viime tipassa) siihen, etta Milanon kohdalla koin elämäni nopeimmin kehittyvimmän migreenikohtauksen. Tämä harmitti minua erityisesti siksi, etta odotin kiihkeästi lentoemännän tarjoamaa herkullista lounasta, koska ennen Milanoa tarjoiltu pieni vaikkakin maittava voileipä ei ollut alkuunkaan riittänyt taltuttamaaan sudennälkääni. Tunsin jo entuudestaan taipumukseni saada koko päivän kiusaava päänsärky, mikali en saa kunnon ravintoa ja paljon kahvia ennen puoltapäivää. Lounastarjoilu myöhästyi entisestään voimakkaan turbulenssin takia, joka tietysti alkoi juuri, kun tarjoiluvaunut lahestyivät penkkiriviä, jolla istuin. Kärryt peruutetttin juuri kohdallani takaisin ja yleisön ruokintaa jatkettiin vasta kun kone kulki tasaisemmin. Mietin tietysti kuumeisesti, kuinka kissat mahtavat reagoida lentokoneen holtittomaan heittelehtimiseen ja vatsassani alkoi velloa. Kun ruokatarjotin annettiin eteeni olin jo siinä kunnossa, etta etsin villisti edessäni olevasta taskusta matkapahoinvointiin tarkoitettuja pusseja. Kuten arvata saattaa, herkullinen kana-ateria jäi osaltani koskemattomaksi, kun oksensin äärettömän sofistikoituneesti ja diskreetisti aiemmin tarjottua voileipâä pussiin. Seuraavan kuuden tunnin lento sujui taysin taju kankaalla pussi kourassa. Siitä oli kuitenkin se hyöty, että unohdin jopa kissat joksikin aikaa. Koska olemme qatarilaisen lentoyhtiön uskollisia asiakkaita johtuen heidän erinomaisesta a la carte tarjoilustaan, jouduimme vaihtamaan konetta viela Dohassa. Toimenpide oli suhteellisen kivuton ja nopea, mutta olin hälyttävän huonossa kunnossa ja ilmeisesti myös näytin siltä, koska lentoemäntä pysäytti minut hoiperreltuani portaat ylös Dubaihin lähdössä olevaan koneeseen ja istutti minut ensimmäiseen tuoliin. Hän oli aikeissa kutsua lääkarin paikalle ja oli vähällä käännyttää minut takaisin. Sain kuitenkin itkunsekaisella soperruksellani hänet vakuuttuneeksi siitä, ettei kyse ole sydämen toimintahäiriöistä ja lupasin hänelle pyhästi, etten kuole seuraavan tunnin mittaisella lennolla. Korkeintaan oksentaisin, vaikka tiesin senkin olevan sula mahdottomuus, koska vaatimattomat syömiseni ja juomiseni olivat jo aikaa sitten päätyneet lukuisiin pusseihin edellisen lennon aikana.

Ihmeen kaupalla, juuri ennenkuin koneen pyörät osuivat Emiraattien tuttuun maaperään, tunsin, etta pahoinvonti alkaa helpottamaan. Kykenin kävelemään kohtalaisen normaalisti passintarkastukseen vain todetakseni, etta siella odotti tähänastisen kokemukseni perusteella pisin jono. Puolentoistatunnin odotus puoliltaöin ei ollut siinä tilassa aivan toiveitteni tayttymys, mutta asialle ei voinut mitään.

Pääsimme viimein kentältä ulos ja ohjelmassa seurasi jännittävä numero: kissojen nouto cargo- villagesta. Olimme onneksi hankkineet kuuliaisesti kaikki pyydetyt asiakirjat, joten tunsin kohtalaista toiveikkuutta kissojen ripeästä vapauttamisesta. Suurta päänvaivaa aiheutti kuitenkin oikean paikan löytyminen oudolta alueelta, mikä oli kahdelta aamuyöstä seka pimeä, etta hiljainen. Satunnaisesti tapaamamme työntekijät ohjailivat meitä jatkuvasti vääriin paikkoihin ja hosuimme cargo-villagessa ympäriinsä täysin päättömästi reilun tunnin ajan ennenkuin saimme kiinni päivystävän eläinlääkarin, joka tarkasti paperimme. Hän kirjoitti mielle luovutusasiakirjan, jonka kanssa ravasimme edelleen toiseen paikkaan noutamaan pienia matkalaisiamme. Olisin kiljuen hyppinyt riemusta, mikali päivän koettelemukset ja vallitseva 37 asteen kuumuus eivät olisi tehokkaasti minua hillinneet, kun näin trukin tuovan kahta kissahäkkiä minua kohti. Sebastien haukotteli leveästi muina miehinä, hänellähän on myös miellyttäviä kokemuksia lentomatkailusta. Ongelmaksi muodostuikin toinen kissa, jota meille tarjottiin, koska se ei ollut Leopold. Rupesin saamaan taas vatsakramppeja muistaessani viime kesan katoamisepisodin. Korotin jo ääntäni ja osoitin turhautumiseni, koska olin väsynyt ja vaadin oikeaa kissaa paikalle ja sassiin. Trukinkuljettaja väitti, etta papereissamme luki sama koodi kuin kyseisen kissan häkissä ja tarjosi eläintä meille edelleen sinnikkäästi. Lähetin hänet selväsanaisesti matkoihinsa hakemaan oikeaa kissaa. Kohta hän huristeli paikalle taas väärä kissa mukanaan. Tässa vaiheessa huumorintajuni rupesi loppumaan ja tunnetusti pitkä pinnani napsahti poikki näyttävasti. Sain demonstratiivisen primitiivireaktion ja huusin kuin Conan barbaari sillä seurauksella, etta trukkikuski lahti renkaat savuten kolmannen kerran etsimään jälkikasvuani. Itseni häpäisystä oli se hyöty, etta Leopold vihdoin ja viimein tuotiin luoksemme erinomaisessa kunnossa.  Olin niin huojentunut siita, ettei sitä oltu vahingossa lähetetty Sidneyhin, etta unohdin päivän kärsimykset sillä sekunnilla ja koin ihmeparantumisen.

Loppukaneetiksi huomautan, etta hyvinkasvatetut kissakultani eivät olleet koko 20 tunnin mittaisen häkissäolorupeaman aikana kertaakaan laskeneet alleen, eivätkä oksentaneet. Toisin kuin eräät.

Kyllä kissa tietää

Jos jotain olen oppinut viimeisen vuoden aikana, niin ainakin sen, etta suurimissa perheen kannalta merkityksellisissä päätöksissä tulee kaikkien perheenjäsenten mielipiteet ottaa tasapuolisesti huomioon. Myös kissojen. Jos kissoilta olisi kysytty alun alkaen, etta kannattaako muuttaa takaisin Eurooppaan, vastaus olisi ollut yksiselitteinen "ei" ja olisi vältytty kaikelta patonginpuremiseen ja homejuustojen yliannostukseen liittyviltä purukalustovaurioilta seka muutamalta huomaamatta kertyneelta liikakilolta. Kilot hoituvat pois helpommin, mutta kaksi lohjennutta hammasta vaativat kohtuutonta kärsimystä, paniikkihäiriökohtauksista lääkärikäyntien yhteydessä koituvaa nöyryytystä ja muuta päänvaivaa. Kissanihan ovat 100 prosenttisesti arabiemiirista alkuperää ja lapsenikin muuten arviolta noin 80 prosenttisesti. (Tässä ei mieheni suureksi helpotukseksi, herranpieksut, kuitenkaan tarkoiteta geeni- vaan kulttuuriperimää.) Tämän vuoksi ei vanhempien olemattomalla auktoriteetillä ole päätöksen kannalta vähäisintäkään merkitystä. Reilun vuoden mittainen Eurooppa-oleskelumme on siis vaihteen vuoksi tullut tiensä päähän.

Toisin kuin monet, jotka tuntevat hieman perheemme tapoja suunnitella tulevaisuutta epäilemättä erheellisesti luulevat, tähän päätökseen ei olla tultu mitenkään fiilispohjalta. Tärkein syy lähtöömme oli ehdottomasti kissojemme henkinen tila. Olisi pitänyt silloin jo muuttopäivänä hyljätä tämä epärealistinen haavekuva siitä, että perheemme voisi jotenkin paremmin Euroopan raikkaissa tuulissa. Leopoldhan tajusi heti lentokentällä, mika erehdys oli tapahtumassa ja keplotteli itsensä ulos häkistä, koska oli päättänyt jäädä isiensä synnyinsijoille keinolla milla hyvänsä. Isästään hänella tuskin on tietoa eika hänen synnyinsijansa ainakaan Dubain lentokentällä ollut, mutta Leopold onkin periaatteen mies. Häntä ei mihinkään tekotaiteellisten sössöttäjien ylikansoittamaan rantakohteeseen vietäisi. Neljä viikkoa piileskeltyään matkatavarahallissa hän joutui antamaan periksi nälälle ja muille irtolaisuuden mukanaan tuomille haitoille ja luovutti. Siitä lähtien elämänsä oli pelkkää alamäkeä. Siitä kertoi mm. jokailtaiset deliriumkohtaukset lankakerien kanssa.

Sebastienilta ei edes kannata kysyä, kuinka hänen integroitumisensa etelaeurooppalaiseen yhteiskuntaan sujui. Selvittyään vakavasta depressiosta, joka huipentui itsemurhayritykseen viidennen kerroksen parvekkeelta, hänen kanssaan voi jo keskustella järkevästi asiasta kuin asiasta. Edella mainittuun kysymykseen saa kuitenkin vastaukseksi lasittuneen katseen ja haukotuksen. Sen jälkeen alkaa raivokas itsensä peseminen, joka tarkoittaa samaa kuin, etta keskustelu on tällä erää ohi.

Asiaan liittyy tosin muitakin elementtejä, joskin ne ovat huomattavan vähäpätöisempiä rivieran hylkäämispäätöksemme kannalta. Mainitsemisen arvoisina pidän kuitenkin kassaneitien tehottomuutta sekä television yksipuolisia viihdeohjelmia. Päätöksentekoon vaikutti myös vastenmieliseltä löyhkäävät juustot seka alituinen viinillä läträäminen. Kärkeen kiilaa jopa huonosti käyttäytyvien ihmisten ohi käsittämätön toalettikulttuuri, mikä sisältää miniatyyri -wc:t, joihin mennään sisään peruuttamalla ja nautiskellaan toimituksista ilman minkäänlaisia moderneja mukavuuksia, kuten paperia tai pisaraakaan vettä.

Filantrooppisuuden puutteesta meitä voi toki arvostella, mutta ei ainakaan kissojen ihmisoikeuksien tunnustamisen puutteesta.

Easymovers...

Ottaa mua jalleen paahan.
Tietyst' tahan hellesaahan
ukko muuttoautoo tilaa,
rantaleikit multa pilaa.
Kyl' on mulla mieli haikee!
Rantatuolist' nousu vaikee.

Helleaallos' pitaa pakkaa!
Hiki lentaa, aivot sakkaa!
Silmakulmast' vilkuilen
uimarantaa, huokaisen.
Kyynel' silmakulmast' valuu.
Takas' uimarannal' haluu!

Ukon sana taas on laki!
Kasan laatikoita haki,
jotka kaskee mun nyt tayttaa.
Mahdottomalt' duuni nayttaa.
Vetkuttelen hommaa tata,
kunnes syntyy kiire, hata.

Laatikoihin kaikkee sullon:
sukan, hajuvesipullon,
pikkupoksyt, kakkuvuoat,
rintaliivit, kissanruoat.
"Yks' on valmis, tuokaa toinen!"
Kaaos jalleen aikamoinen.

Nythan homma rupee luistaa!
Silloin ukko jotain muistaa:
sahkolasku pitaa maksaa.
Skarppina se olla jaksaa!
Etsiskelee etsimistaan,
lompakkoo ei loydy mistaan!

Pakahtunut on jo huoleen!
Hiljaa kaantyy minun puoleen.
Kasvoillani ilme kaino.
"Tiedatko tast' jotain, vaimo?"
Otsasuoni silla halkee.
Naamani on kalmankalpee.

Selityksii rupeen kelaan,
siten vahan aikaa pelaan.
Taktiikkaa ma koetan vaihtaa,
jotta voisin vastuun kaihtaa.
Turvaudun ma hyokkaykseen
parahimpaan puolustukseen.

"Kuuleppas nyt, ukko-kulta!
Miksi hemmetissa multa
lompakkoas' kyselet,
raivoat ja uhakailet?
Tarpeeks' mulla tyossa sarkaa!
Miksi kiusaat vaimoparkaa?"!"

Muuttuneen mun kaytoksen
huomaa, "Taman naytoksen
tunnen kylla liian hyvin!!!"
Toiveeni vain kaikkein syvin,
ettei pane purkaa noita
kymmenia laatikoita!

Ei oo mulla hyva tuuri.
Projekti on liian suuri:
ensin pakkaa, sitten purkaa!
Ponnistuksein kaikki turhaa!
Holmolaisten homma tama.
Ukko tosi arsyttava.

Viisikymment' kantta avaan.
Kaikki kirosanat tavaan.
Ukko vieres' mua vahtii,
jalallaan lyo mulle tahtii.
Tunti tunnist' toiseen vaihtuu.
Rusketuksein kaikki haihtuu!

Juttu taa on ihan kasku!
Maksettu on sahkolasku.
Loytyi lompsa aikanansa
laatikosta painavasta.
Bonuksena loysin sen
ainoon kotiavaimen!

Huomion kohteena

Mary Normandiasta on sitten ihana ihminen! Han on valtavan valoisa, hauska ja alykas. Saan hanelta usein ihanaa kannustusta. Han on haastanut minut kertomaan itsestani faktoja. Tassa niita tulee.

1.Koen olevani sielultani taiteilija. En ole koskaan pitanyt yhtaan omaa nayttelya. Kaksi kertaa se tosin liippasi lahelta, mutta peruin kumpaisenkin, kun en uskonut, etta ehdin saada matskua kokoon. Nykyaan olen lyonyt lahes hanskat tiskiin. Korvaavana toimintaterapiana teen kasitoita.

2. Koen myos olevani muusikko. Olen osallistunut joihinkin merkittaviin viihdelaulukilpailuihinkin, mm Syksyn Saveleen, omatekemallani savellyksella. En paassyt finaaliin. En anna taman kuitenkaan ollenkaan hairita suureellisia kasityksiani musiikillisista kyvyistani.

3. Harrastan yksinpuhumista.

4. Olen ymparipuhumisen kruunaamaton maailmanmestari.

5. Olen kova puhumaan.

6. Edesmennyt tatini oli Bangladeshin kansalainen.

7. Minulla on sairaalloinen sammakkopelko. (Freudilaisia analyyseja en halua tasta kuulla.)

8. Rakastan tyovaenlauluja.

9. Blogipersoonani on varsin liioiteltu.

10. Synnytin molemmat lapseni ilman kipulaakitysta.

11. Nukahdin tyttareni synnytyksessa juuri ennen viimeista ponnistusta. Herasin siihen, kun han syntyi.


Seuraavassa vastaan Maryn esittamiin kysymyksiin ja teenkin sen erittain mielellani, koska se saa minut tuntemaan, kuin olisin huomion keskipisteena. Tama ei minua lainkaan haittaa.


1. Oliko mielestäsi helppoa laatia näitä kysymyksiä niitä omiasi? (siis sitten kun olet ehtinyt ne laatia)?
-Ei ollut helppoa! Valvoin aamuyon tunneille keksiessani kysymyksia, vain valttaakseni alakouluaikaiset "Ystavani"-kirjatyyppiset kysymykset, kuten "mika on lempivarisi?". Koska yritin kieli keskella suuta osoittaa taas kerran olevani syvallinen ja intelligentti, laadin kysymyslistan keskittyneesti. Silti lopputulos muodostui mielestani vain keskinkertaiseksi. Lienee syyta tarkistaa kasityksia itsestani.

2. Minkä pituiset hiukset sinulla on ja miksi?
-Hiukseni ulottuvat yli puolivaliin selkaani. Tahan on olemassa aivan jarkeva selitys: olen kuluttanut jo vuosikausia aikaa sen miettimiseen, yrittaisinko hampaat irvessa nayttaa edelleen barbie-nukelta, niinkuin asia muistaakseni oli joskus 20 vuotta sitten, vai tulisiko minun jo 46- vuotiaana esiintya hillityn arvokkaasti, lopettaa kokonaan peppipitkatossuleikit ja leikata hiuksiini nuorekas, mutta samalla elegantti ja kunnioitustaherattava kampaus?

3. Kuka tai mikä on elämäsi tärkein ihminen tai asia?
-Asiaa pohdittuani todella kauan, vastaan: vapaus tehda valintoja.

4. Missä tehdään maailman parhaat plätyt?
-Kuopion Marjalla Dubaissa. Niita on yleensa myos tosi paljon.

5. Mitä mieltä olet maailman tämän hetkisestä poliittisesta tilanteesta lehmistä?
-Lehmat ovat mita sympaattisimpia luomuksia! Jouduin heidan, hevosten ja kanojen kanssa viimeeksi lahietaisyydelle paivittain, kun asuin Bourgognessa vuosina 2003-2006. Charollilaista sukua olevat mylvijat herattivat minut joka aamu, koska ne laiduntivat takapihamme valittomassa laheisyydessa. Uskon, etta heissa asuu viisaus. Toisin kuin maailmanpolitiikan tekijoissa.

6. Luetko viihdekirjallisuutta?
-Enhan mina muotilehtien lisaksi muuta luekaan.

7. Krokotiilin-, lehmän- vai tekonahkainen?
-Jos naista on valittava, niin lehman.

8. Millä kielellä teet päässälaskuja?
-Karjalanmurteella hyvalla menestyksella.

9. Jos olisit eläin, mitä sanoisit ihmisille?
-Nizzalaisena koirana sanoisin omistajalleni "Voisitko korjata ulosteeni pois keskelta jalkakaytavaa, kiitos!" Kollektiivisesti elaimina sanoisin ihmisille : " Alkaa koskaan unohtako, etta olemme teidan armoillanne."

10. Onko avaruuden tutkiminen ja kosmologia mielestäsi tärkeää?
-On, vaikka olenkin kiinnostunut huomattavasti enemman merien tutkimuksesta ja kosmetologiasta.

11. joo antaa jo olla.
-En muuten varmasti anna. Tahan kysymykseen vastaan yhta huolellisesti kuin muihinkin, koska olen valtavan tunnollinen kaikessa mihin ryhdyn.

Mina puolestani kysyn seuraavaa:

1. Mita pelkaat?
2. Minka taidon haluaisit itsellesi?
3. Mita piirretta arvostat elamankumppanissasi eniten?
4. Mika on oma arsyttavin piirteesi?
5. Oletko tehnyt koskaan jotain radikaalia ulkonaollesi? Olitko tyytyvainen tulokseen?
6. Pidatko sirkuksesta?
7. Mika tekee sinut onnelliseksi?
8. Oletko uskonnollinen?
9. Mita tekisit, jos rikastuisit?
10. Minkalaisessa seurassa viihdyt?
11. Mita kadut?

Nama kysymykset haluan esittaa Simpukalle, Madame Kissankulmalle, Lumiruusulle seka Ninalle!
Lopuksi alkuperaiset pelisaannot:

1. The person nominated must share 11 facts about themselves.2. The person nominated must answer the questions the tagger( the person who nominated them) set for them.3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate)and create 11 questions for them to answer.Then they must go to their pages and let them know they were nominated!There are no tag backs!

Todiste toimintaterapiastani. Tytar toimi mallina.

Auvoisia Ajatuksia Aurinkorannalta

En ma teille turhaan haasta.
Totuuden ma tasta maasta
haluan nyt julki tuoda,
helpotusta mieleen suoda.
Tiedan kylla: hankin sen
porttikiellon ikuisen.

Ei oo Riviera rakas
paikka mulle, tanne takas'
aio en ma koskaan tulla!
Paatos jarkkymaton mulla.
En ma siksi lainkaan tajuu
turisti miks' tanne haluu?

Liikkuminen mahdotonta:
autoja on liian monta.
Bussit liitoksistaan ratkee,
matkustajan pinna katkee.
Kavelemaan innostut
-koiranpaskaan liukastut.

Hankalaa on ruoan osto.
Kaamee kassaneidin kosto.
Hidastelee tietyst' aina
eipa neitii kiire paina!
Raskas aina tama keikka,
asiakas sivuseikka.

Eipa silti, ei sielt' mitaan
ostettavaa loytyisikaan!
Hyllyt tayteen ahdetaan
camemperttii haisevaa.
Puuttuu leipa rukiinen,
saunalenkki sininen.

Ei voi edes nukkuu taalla!
Meteli on aina paalla.
Yolla jatkuu meno villi:
huutaa paloauton pilli,
sitten ambulanssin vuoro,
rannal' laulaa gospel-kuoro!

Kyl' on mulla vahis' vitsit!
Nakisitte nekin pitsit,
joihin sonnustautuu naiset
vanhukset ja nuorukaiset.
Eihan ne ees peita kunnol'!
Minihame paalla mummol"!

Seksikas ain olla pitaa!
Katso se ei koskaan ikaa.
Uimarannal' naky tuttu:
bikinit on vanha juttu.
Tissiliivit pois jo heita,
eivat stringit mitaan peita.

Naky taa on painajainen:
ei oo mikaan kaunokainen
tuokaan rouva. Ei voi kiistaa:
tissit melkein maata viistaa.
Voinpa tasta vitsin heittaa:
alapaan ne edes peittaa!

En ma mummoo haluu rienaa.
Liian vahan kansa tienaa.
Eroon paaset pian tosta
kasilaukust', lompakosta.
Paikka taa on aivan paras,
jos ammatti on taskuvaras.

`A table!

Ranskalaisten yliarvostettu maailmanmaine perustuu jostain kummallisesta syysta heidan ylistettyyn keittioonsa. Paikan paalla asuneena olen kuitenkin katsonut parhaaksi olla hyvin varovainen,  jotta saisin mahdollisimman rajoitetusti henkilokohtaisia kokemuksia omituisuuksista, jotka liittyvat  heidan kuuluisaan ruokakulttuuriinsa. Tyttareni kauhukokemusten kautta olen valitettavasti kuitenkin joutunut kosketuksiin heidan kummallisten tapojensa kanssa ja kiitan luojaani, ettei minun ole tarvinnut olla kyseisissa tilanteissa henkilokohtaisesti lasna. En olisi ikina pystynyt peittelemaan jarkytystani tai syvaa paheksuntaani. Koska haluan olla kohtelias ja tuottaa aina lahimmaisilleni vain iloa, olen paattanyt pysya kaukana ranskalaisten ruokapoydasta.

Olenkin jo aiemmin kuvaillut tarkeimpia takalaisen ruokailukulttuurin kasittamattomyyksia, kuten myrkkyjuustojen suurkulutusta ja yleista taipuvaisuutta alkoholismiin. Asia, johon en ole varsinaisesti viela puuttunut, ovat poytatavat. Korjaan siksi taman harmillisen puutteen valittomasti muuten niin monipuolisessa ruokakulttuurianalyysissani.

Ruokailuajat ovat pyhitetyt. Koko yhteiskunta pysahtyy iltapaivalla 13-15 valisena aikana, koska silloin Ranskassa on pakko syoda lounasta. Turistiraukkojenkin on noudatettava orjallisesti tata aikataulua, koska ravintoloista ei saa ruokaa klo 15 jalkeen ennen kuin illallisaikaan. Kotioloissakin pakonomaista syomisaikataulua noudatetaan hartaasti. Iltapaivakahveiltakaan ei saa myohastya, muuten ne on pakko jattaa valiin. Se nyt ei jarin suuri menetys ole, koska entisissa siirtomaissa tuotetun pahanmakuisen kahvin kanssa tarjoillaan yleensa kuivia kekseja, jotka eivat ole kelvanneet perheen lemmikkikoiralle.

Tyttareni on taas visiteerannut nain loma-aikana ahkerasti paikallisilla ystavillaan. Kasitykseni ranskalaisten omalaatuisista elintavoista on siksi entisestaan vahvistunut eika sita edes poikkeustapaukset voi enaa heikentaa. Kuluneen vuoden aikana olen tullut taysin vakuuttuneeksi siita, etta patonginpurijoiden keskeisin ja tavoiteltavin henkinen ominaisuus on itsensakorostaminen. Mutta tamankin jalon luonteenpiirteen on vaistyttava perinteisten ja arvokkaiden poytatapojen tielta, joihin kuuluu mm. kankaiset lautasliinat ja joitakin muita yhta turhanpaivaisia yksityiskohtia,  joihin suhtaudutaan edelleen kuolemanvakavuudella. Valaisen asiaa oivallisella ja tuoreella esimerkilla:

Tyttareni kylaili jalleen eraalla ystavallaan, jonka tapana on esiintya kotonaan rennossa oloasussa eli pelkissa alusvaatteissa. Siveana ja muutenkin kunnon ihmisena tyttareni ajattelee sen olevan vahintaankin hieman erikoista, mutta ranskalaisille moinen kaytos on aivan normaalia. Tama puolestaan johtuu siita, etta heilla on perustuslaissa maaratty oikeus tuntea itsensa vapaiksi ja toteuttaa itseaan tilanteessa kuin tilanteessa muista kansalaisista tippaakaan valittamatta. Vaikka edellamainittu kaytos vaikuttaisikin monen normaalin ihmisen, kuten tyttarestani, mielesta lahinna itsensapaljastelulta, ei tallaiseen esitykseen tule koskaan suhtautua negatiivisesti, koska kyseessa on pyha toimitus. Fransmanni voi aina halutessaan ilmaista itseaan vapaasti ja sita han toki tekeekin aina kun voi ja viela mahdollisimman huomiotaherattavasti. Lounasaikaa lahestyttaessa aiti kutsuu tytot syomaan ravitsevaa pasta-annosta, koska sen valmistamiseen ei kulu aikaa juuri ollenkaan ja sita jaa nain mahdollisimman paljon itsensatoteuttamiseen. Aiti ehdottaa pastan kyytipojaksi juustoja, koska kastikkeen tekemiseen tuhraantuisi liikaa aikaa ja silloin itsensatoteuttaminen jaisi puolestaan vahemmalle. Han resitoi kuuluvalla aanella tusinan verran outoja juustolajeja, joista tyttareni ei ole koskaan kuullutkaan ja han paattaa hadissaan valita ensimmaiseksi mainitun. Tama sattuu tietysti tyttoparkani huonoksi onneksi olemaan kaikkein navetanhajuisinta kutunjuustoa mita markkinoilta loytyy. Pyyhkiessaan sievasti kankaisella ruokaliinallaan hikea otsaltaan ja kyyneleita silmakulmistaan, jotka heruvat osin silkasta raivosta, mutta myos vakevien aromien ansiosta, joita syntyy, kun kammottavanhajuinen juusto sulaa kuumaan pastaan, varoen samalla keskittyneesti, ettei nenan niistamisesta aiheudu ikavia sivuaania, lapseni ryhtyy urheasti selka suorana maistelemaan epamaaraisen nakoista annostaan.

Tassa vaiheessa nayttavan entreen tekee peilin edessa itseaantoteuttamisrituaalipuuhissa ollut vartaloonsa rakastunut ystavansa pitsisissa lapikuultavissa aluspoksyissaan ja rintaliiveissaan ja tupsahtaa ruokapoytaan aidin silmankaan varahtamatta. Han latoo tottuneesti tyttarensa lautaselle kasan pastaa ja viela isomman kasan loyhkaavaa juustoa, joka puolestaan on variltaan kuvottavan vihreaa. Hyvinkasvatettu ja aina toiset huomioonottava neitokaiseni odottaa kiinnostuneena, koska aiti ilmaisee tyttarelleen syvan paheksuntansa hanen lounaspoytaan sopimatonta asuvalintaa kohtaan. Han avaakin jo lupaavasti suunsa, mutta vain sanoakseen:  ” Chloe, oletko niin ystavallinen ja otat kyynarpaasi pois poydalta, tai jaat ilman jalkiruokaa.”

Jalkiruoatta jattamisella uhkailu tuntuu muuten olevan taallapain tehokas kasvatuksen apuvaline. Kova-aanisesti itseaantoteuttavat ja julkisilla paikoilla ihmisia rienaavat vekarat hiljenevat tehokkaasti, kun viisas kasvattaja hoksaa muistuttaa heita siita, etta mikali remuaminen jatkuu tuohon malliin, homeisten juustojen jalkeen ei seuraisikaan suussasulavaa suklaamoussea.

Kuinkahan tata metodia voisi soveltaa Suomen olosuhteissa?

Hukkaputkessa (tallentajan monologi)

Viihtykaa taas kaksinverroin.
Aiemmin jo teille kerroin:
vaikkei mulla vikaa paassa
yks' on kyky taysin jaassa.
En ma osaa muuksi muuttuu!
Jarjestyksenpito puuttuu.

Hankaluutta kovin tuottaa:
ukko muhun taysin luottaa.
Paperit ain' mulle antaa
tarkeat, se uskoo:"Kantaa
vastuun vaimo paperista
arvokkaasta, uniikista."

Ymmarra ei vielakaan!?!
Kykene en ensinkaan
shekkivihkoo talteen laittaa,
todistusta siistist' taittaa.
Turha multa armoo anoo.
Hyvastit voit niille sanoo!

Aina loydan piilon hyvan!
Hyllyn takaa kolon syvan.
Luulen, se on hyva paikka
takuuvarma, uskon, vaikka
eihan homma hyvin luista:
huomenna en sita muista!

Havittanyt oon jo monta
paperii' korvaamatonta!
Kerran vihkitodistusta
etsin kaapin uumenista.
Kauan onneks' kadoksissa
ollut ei, sen loysi kissa.

Kisun teki leikkii mieli.
Melkein puolet siita nieli.
Toinen puoli nuhjuinen,
repaleinen, likainen,
kokemusten savyttama
-vahan niinkuin liitto tama.

Muu akuutti tai ohimeneva psykoottinen hairio ja sen vaikutus arviointikykyyn

Naisellisen herkka ja moitteettoman siveellinen mieleni on taas syvasti jarkkynyt. Olen jo pidemman aikaa seurannut kiinteasti kosmetiikkateollisuuden uusia tuulia ja pannut teravasti merkille, kuinka meikkisavyja markkinoidaan menestyksellisesti niita kuvailevien nimien avulla. Suomalaisen Lumenen luonnonlaheiset nimet ovat aina olleet sydantani lahella. Luomivarisavyt ” Hangen Kimallus”, ”Revontulia” ja ”Silokalliot” saavat mieleni lentamaan vikkelasti kotimaani luontoon ja sen hehkeyteen, kun yritan samalla loihtia kasvoilleni samanlaista hankien kimallusta ja kallion silopintaa, kuin tuotteessa luvataan. Mutta nyt sisintani on kohdannut totaalijarkytys! Eraan tunnetun kosmetiikkamerkin huulipunan varisavyn nimi on ”Orgasm”. Haluaisinkin nyt kysya, kenen ilme pysyy peruslukemilla, kun han menee ostamaan kosmetiikkaosastolta orgasmin varista huulipunaa?

Olenkin jo esitellyt aiemmin blogikirjoituksissani mielipiteitani markkinoinnista seksin avulla. Mainonta kietoo salakavalasti ihmisen mielen valheellisuuden vaippaan ja manipuloi hanta uskomaan, etta kayttamalla mainostettavaa tuotetta hanen elamansa saa aivan uuden suunnan, johon kuuluu aktiivinen ja menestyksekas sukupuolielama. Minun kay suorastaan saaliksi niita nuoria impyita, jotka joutuvat ensimmaista huulipunaansa ostaessaan vasten tahtoaan vulgaarin sukupuolisanaston kayttajaksi, vaikkei heilla olisi neitseellisyydessaan viela harmainta aavistustakaan taman vasta aviosaatyyn kuuluvan terminologian kaytannonmerkityksesta. Haluaisinkin peraankuuluttaa  todellista tutkimustietoa siita, kuinka meikkisavyjen nimet todellisuudessa vaikuttavat niiden myyntiin. Onko orgasmin varinen huulipuna myyntimenestys, vai  seuraavan kautena huonon menekkinsa vuoksi lopetettavien savyjen listalla?

Olen pohdiskellut asiaa ja haluan nyt kannustaa  kosmetiikkateollisuuden katyreita realismiin.  Sen sijaan etta keskitytaan turhien illuusioiden loihtimiseen ja suoranaiseen ihmisten hoynayttamiseen katteettomien lupausten avulla,  tulisi sen sijaan olla rohkea, poiketa trendikkaasta linjasta ja omaperaisesti valita opettavaisempi lahestymistapa kosmetiikan myynninedistamisessa. Mielestani ”orgasmin” varisen huulipunan nimi voisi olla realistisesti ”Kuppa”, tai ”Herpes”. Muutkin sukupuolitaudit ajavat saman asian. Jos asiaa viedaan pidemmalle, huomaamme tahan paivittaisen kulutustuotteen laajalle levinneeseen  kayttoon piileytyvan oivallisen kansalaisten valistusmahdollisuuden. Miksi pitaytya sukupuoliterminologiassa, kun tautimaarityksia on satamaarin? Huulikiilto voisi olla vienosti ”Vyoruusu” tai miksei vaikka ”Muu maarittelematon ummetus” puhumattakaan ”Pernapaiseesta” tai ”Kynsisilsasta”!

Suomalaisen kirjallisuuden ystavana tulee vaistamatta mieleeni myos loputtomat mahdollisuudet kirjallisen tietouden levittamisesta  kosmetiikan avulla. Suomalaisista merkkiteoksista saisi takuuvarmasti hyvan boostin myynnille! Kuinka romanttista olisi levittaa poskilleen punaa, jonka nimena olisi ”Juhannustanssit”! Smoky-eyes onnistuisi tietysti varisavylla ”Tuntematon sotilas”. Murretun vihrean luomivaripaletin nimi olisi ”Pylkkas-Konsta mehtaamassa”! Mysteerista lumoa toisi elamaan luomikyna nimella ”Suloinen myrkynkeittaja”.  Puhdistusainesarjan nimen on jo Sofi Oksanen valitettavasti mennyt omimaan itselleen, joten  puhdistus –sanan kayttamista kannattaa tast’edes rajoittaa rasittavien tekijanoikeusoikeudenkayntien valttamiseksi.

Toteankin,  luomillani ”Honkien huminaa” ja poskillani ”Kuulaus”, etta joskus kylla suomalaisten varisavyjen nimet ovat mielestani hieman liian arkisia kansainvalisessa mittakaavassa. Esimerkiksi ”Marjasuolla” tai ”Maa kuurassa” eivat valttamatta avaudu saaoloistamme tietamattomille kansakunnille. Lieneeko tassa syy Lumenen suppeaan vientiin.  Todennakoisesti .

Harantappoase?

Lahto lahella

En ole viime aikoina halunnut kirjoittaa muuta kuin elokuva-aiheisia runoja. Tahan on olemassa hyvinkin jarkeenkaypa selitys. Olen odottanut lahitulevaisuuteni oleellisten yksityiskohtien selkiintymista, jotta voisin keskittya taas mielipuuhaani, eli joutavanpaivaiseen hopotykseen. Nyt kun rupeaa nayttamaan silta, etta elama jatkuu, vaikkakaan ei rivieralla, voin jalleen keskittya kirjoittamaan muitakin turhanpaivaisia sepustuksia, kuin elokuva-arvosteluita ja paattomia paahenkiloiden luonneanalyyseja. Olen pannut merkille, etta useat uudet ihmiset ovat liittyneet lukijoiksini. Kiitan tasta huomionosoituksesta mita noyrimmin.

Kevat on ollut vauhdikas. Minulla on kadehdittavan hieno kyky tehda elamastani kiireista juuri silloin, kun siihen kuuluu liikaa stressaavia asioita, joille en voi tehda mitaan. Silloin on parasta olla koko ajan hirvea hoppu, ettei ehdi kohtuuttomasti pohtia. Olen siis ollut viime aikoina erittain kiireinen. Sukulaisia on kaynyt visiitilla Nizzassa ja olen tapani mukaan tehnyt asiasta suuren numeron ja debytoinut jakkupukuisena turistioppaana. Taman toimenkuvan yhteydessa tormasin kahteen mukavaan suomalaiseen turistirouvaan, joista toinen osoittautui kaikenkukkuraksi olevan vanha ystavani! Taman odottamattoman ja iloisen yhteensattuman vuoksi vietin ihanan sateisen iltapaivan Anjan ja Ritvan kanssa heidan hotellihuoneessaan rupatellen!

Miehenikin on matkustellut ja unohdellut tavaroitaan ymariinsa taas siihen tahtiin, etten ole aina muistanut, taytyyko hanelle kattaa paikka paivallispoydassa. Lasten serkkupoika oli kolme viikkoa kylassa ja katraan ravitsemuspalveluiden ja huoltotoimenpiteiden jarjestaminen vei sopivasti ajatukset muualle.  Serkkupoika vei viikko sitten lapseni mukanaan Suomeen. En tieda, kauanko he viipyvat. Ostin vain menolipun.  Nain voin seurata tilannetta ja tarpeen mukaan reagoida nopeasti jos akuutteja ongelmia syntyy tai ikavanpuuska yllattaa.  Jalkimmainen koskee lahinna minua.

Olen yllattaen loytanyt lapsieni vali-aikaisesta poissaolosta joitakin hyvia puolia. Se oli varsinkin aluksi vaikeaa, vaikka olen joskus salaa mielessani tallaista tilannetta toivonut. On tyhja olo ja lapsia kova ikava. Olen kuitenkin pannut merkille, etta tiskia ei muodostu yhta paljon, eika kenkia kasaannu ulko-oven eteen juuri lainkaan. Samoin on nurkista loytyvien likaisten ja parittomien sukkien laita. Muuta erityista hyotya en ole viela havainnut, jos ei oteta huomioon sita, etta aviosaadyllisten ilojen harrastaminen ei ole sidoksissa lasten ulosmenemiseen tai nukkumiseen. Seuraavaksi odotan sita, etta mieskin lahtee matkoille ja jaan yksin kotiin. Vain mina ja kissat! Ja ranta! Ja kasityot! Olen jo suunnitellut pitkan listan toita, joita en missaan tapauksessa aio tehda. Listan karkipaassa on ruoanlaitto ja siivous. Ajattelin parjata juustoilla ja hedelmilla.  Jos jaksan, soitan joskus pizzataksin. Imuriin en koske pikkusormellakaan.

Kasitoita olen tehnyt maanisella vauhdilla. Lankavarasto uhkaa huolestuttavasti loppua ja odotankin, etta  alennusmyyntien alkaminen suo helpotuksen stressiini. Kavin jo viime viikolla vakoilemassa alennukseen tulevia lankasakkeja. Piilouduin vaivihkaa hyllyjen taakse ensin tiedusteltuani myyjalta, mitahan nama kassit taalla poydan alla mahtavat olla. Han sanoi niiden tulevan myyntiin, kunhan alennusmyynnit alkavat. Hanen haivyttyaan nakyvilta konttasin diskreetisti poydan alle, tongin kasseja hyvan tovin ja sainkin varsin selvan kasityksen siita, mita sielta kannattaa tulla ostamaan. Iltapuhteisiin on tuonut suurta helpotusta vieraiden tuliaisiksi tuomat suomalaiset kasityolehdet, jotka kova-aanisesti vaadin kaikilta suomesta tanne tulevilta henkiloilta, mikali he uskaltavat minulle ilmoittaa tulostaan etukateen.

Uintia ja rantaelamaakin on tullut harrastettua. Rusketusraidat on hankittu ja selka kertaalleen kuorittu. Rantahiekalle nukahdettu ja toinen poski poltettu. Kavely merenrannalla on jaanyt ainoaksi liikuntamuodoksi, kun on ollut niin helkkarin kuuma. Jotkut terveydestaan piittaamattomat yksilot tosin helteesta huolimatta jaksavat juosta riuhtoa paiva toisensa jalkeen itsensa lampohalvauksen partaalle. Minusta on miellyttavampaa ja elegantimpaa olla kaulaani myoten Valimeressa kuin ravata maskarat valuen auringonpaahteessa.

Tyynen elegantti esiintymiseni on myos saanut huomiota osakseen. Olin muutama paiva sitten mieheni kanssa juuri matkalla iltakavelylle rantabulevardille, kun mieleemme juolahti, etta patonkikauppa menee kohta kiinni ja taysipainoinen illallisemme on vaarassa menna pilalle oleellisen elementin siita puuttuessa. Mieheni paatti sukkelasti kipaista leipomossa hakemassa vehnabagetit ja heittaa ne kotiin ennenkuin romanttinen iltakavelymme saisi alkaa. Jouduin hetkeksi seisoskelemaan bulevardilla hanta odottaessani. Sita ei tietysti kannattaisi missaan tapauksessa tehda, mikali ei ole kipeasti vailla herraseuraa. Yritin valtella maskuliinisia katseita parhaani mukaan, jottei kenellekaan olisi jaanyt vahingossakaan virheellista kasitysta siita, miksi seisoskelin tyhjanpanttina juuri siina, missa vahan myohemmin illalla tapaa useita vinyylisaappaisiin sonnustautuneita iltakavelijoita, joilla on huomattavasti lyhyempi hame kuin minulla. Huokaisin helpotuksesta, kun nain tutun hahmon lahestyvan pitkin askelin. Juuri silloin kuitenkin kaksi toiveikasta sielua kohdallani pysahtyivat ja antoivat ilmeillaan ymmartaa tietavansa, mita varten siina norkoilin. Toisen juuri sanoessa ” Ei ole hyva olla yksin..”  totesin mieheni ehtineen juuri sopivasti hanen taakseen, jolloin uskaltauduin hymyilemaan hanelle lupaavasti ja totesin tyynen rauhallisesti: ”Voi ala huoli, en ole yksin. Mieheni seisoo juuri takanasi.” Nuorehko arabiherra meni aika noloksi, kun kaantyessaan huomasi samaa alkuperaa olevan, mutta valitettavasti puolet hanta pidemman, omistajan elkein kayttaytyvan uroksen tuijottavan hanta otsa rypyssa vahemman lupaavasti. Tama onneton yksilo katsoikin viisaammaksi kaantya mita pikimmiten kannoillaan ja anteeksipyydellen ja kengannauhoihinsa kompastellen pani juoksuksi.

Toivon lukijoilleni hyvaa kesaa missa sitten lienettekin!  Kunhan uimarantaelamaltani kerkean, joudun myos aloittamaan paniikissa muuttolaatikoiden pakkaamisen. Siita seuraa tietysti vankan kokemukseni mukaan aivan jarjetonta hassakkaa jo pelkastaan kissojen kannalta, joiden taytyy omalta osaltaan kayda lapi kaikki uudet kapineet, joita kotiin ilmestyy.

Mikali teita onnistaa, saatan kirjoittaa siita huolimatta kesan aikana.