Asiallisuuden alkeiskurssi

Helmikuun haamottaessa huomaan ajatusteni harhailevan lahestyvan syntymapaivani vuoksi ikaantymiseen liittyvissa kysymyksissa lahjojen odottamisen ohella. Tata tietoa ei tule kuitenkaan tulkita niin, etta olisin huolissani ikaantymisen merkeista ulkoisessa olemuksessani, koska kuvittelen edelleen nayttavani korkeintaan 30-vuotiaalta ja kaytan saannollisesti silmanymparysvoidetta. Kyse on enemminkin syvallisemmista seikoista, kuten siita, voiko 46-vuotiaana harrastaa hip-hop-tanssia. Ihailen suuresti ihmisia, jotka osaavat kayttaytya sivistyneesti, hillitysti ja kunnioitustaherattavasti jo yllattavan varhaisessa iassa ja joudun tassa yhteydessa samalla myontamaan, etten joka tilanteessa kuulu heidan siunattuun joukkoonsa, vaikka olen monta kertaa aivan tosissani yrittanyt. Taman vuoksi olen nyt analysoinnut joitakin kokonaisuuksia, joiden suhteen koen lievaa uudelleentarkastelun tarvetta uskottavuuden lisaamiseksi habituksessani.

Tyylini on aina ollut pistamaton. Sille on ominaista sofistikoituneisuus, armoton eleganssi ja ajattomuus, jossa on ripaus hippiajan huolettomuutta seka Peppi Pitkatossu- ja Pikku Myy- vaikutteita. Viime aikoina mielessani on kuitenkin kaynyt mahdollisuus muuttaa tyyliani hieman enemman Maija Poppasmaiseksi. Omaperaisyys ei talloin karsisi, mukaan tulisi enemman auktoriteettia ja uskottavuutta, mutta kovalla aanella laulamisen ja katoilla hyppimisen ei tarvitsisi silti kokonaan loppua.

Elegantista ulkoasustani huolimatta saan jatkuvasti kritiikkia ajan hermolla olevalta jalkikasvultani siita, mita heidan mielestaan on poliittisesti korrektia kaytosta suuren yleison joukossa. Heidan yhtenevan mielipiteensa mukaisesti minun ei tulisi julkisesti tassa iassa muunmuassa:

-kayttaa farkkuja, joissa on reika polvessa
-laulaa aaneen Ultra Brata tai kommunistilauluja
-korjata kampausta/ harjata tukkaa/ raplata letteja
-jutella kissoille puhelimessa
-virkata tai hosua vaarallisesti puikkojen kanssa
-hillua autossa nayttavasti, kun radiosta tulee "Don't stop the party!"
-ilmaista syvimpia tunteitani maskaran valumisen ehkaisemiseksi, kuten a) nauraa vedet silmissa, kun mieleen tulee jotain hauskaa b)itkea vedet silmissa, kun mieleen tulee jotain surullista, vaan valttaa sellaisia ajatuksia, mika tuo vedet silmiin kohdan a) tai b) mukaisin seurauksin
-olla turhan avoin Twilight-fanituksestani
-kertoa vain tarkoin harkiten toisille blogiharrastuksestani

Konstruktiivisen mielipiteenvaihdon ja siita seuranneen kokonaistilanteen uudelleenarvioinnin jalkituloksena olen suunnitellut tekevani joitakin konkreettisia muutoksia elamassani. Niiden tarkoituksena on korostaa hillityn eteerista puoltani ja lisata nain ansaitsemaani kunnioittavaa suhtautumista kanssaihmisteni keskuudessa. Seuravassa esittelen joitakin kaavailemiani parannusehdotuksia:

-korkokenkien kayttaminen useammin varvastossujen sijaan
-helmikorvakorujen kayttaminen useammin epamaaraisten sulkien, paljettien ja kolisevien itamaisten koukeroiden tilalla
-auton taustamusiikin valitseminen vahemman provosoivaksi vaihtamalla hyokkaavan "Olen kommunisti"-laulun "Che Guevaran" bossanova-sovitukseen
-hiusten leikkaaminen helpommin hallittavaan tilaan
-tyttaren vaatteiden lainaamisen lopettaminen tyystin
-kunnioitustaherattavan kasilaukun hankkiminen ja sitoutuminen sen saannolliseen kayttamiseen
-hippie-chic -tyylilajin asujen ankara rajaaminen korkeintaan uimarantakayttoon
-"Edward Cullen" t-paidasta luopuminen
-rock-konserttien vaihtaminen Shakespeare-esityksiin

On lukuisia keinoja saada 40 ja rapiat tayttavalle katu-uskottavuutta!

Vai pitaisiko vaan yksinkertaisuuden vuoksi pysya kotona?

Onkos tullut kesa ja laitetaankos pesa!?

Viime viikkojen hektinen rytmi on ajanut minut tilaan, jossa en ole kyennyt ilmaisemaan saannollisesti itseani kirjallisesti. Ei ole kuitenkaan syyta ajatella erheellisesti minun lopettaneen korkeatasoiset kirjalliset tuotokseni, vaikka olenkin sellaista heikkona hetkenani vannonut surkean nettiyhteyden lannistaessa harrastustani. Olen kuitenkin ollut silla aikaa ahkera ja kunnostautunut nettiyhteyden tokkiessa mm. kasitoiden teossa, turistioppaana seka tarkeissa musiikillisissa tehtavissa. Jouduin nimittain yllattaen Suomi-koulun paattajaisseremonioiden ja perinnetapahtuman saestajaksi, mika tyollisti minua pariin otteeseen ennen joululomaa. Taten sain kannettua korteni kekoon taiteellisen panokseni muodossa repertuaarin ulottuessa iloisesta "Hei tonttu-ukoista" perinteikkaaseen "No, onkos tullut kesaan" ja sen huipentuessa Lucia-kulkueen sisaantuloon kuoron laulaessa kaksiaanisesti. Jouduin tassa tekemaan tosin joitakin taiteellisia myonnytyksia, koska jouduin saestamisen lisaksi vahvistamaan kuoron altto-osuutta, minka tein vasten tahtoani, koska pidan itseani vain ja ainoastaan koloratuurisopraanona. Nielin ylpeyteni jalkikateen piparien ja glogin avustuksella.

Jalkikasvuni lomanvietto on myos rajannut voimakkaasti omia ajankayttomahdollisuuksiani. Lasten vauhdikkaaseen lomaan on kuulunut mm. ystavien tapaamista ympariinsa (=aiti kuskaa) ja kulttuuriharrastuksia (=Nicki Minaj'in konsertti=> aiti kuskaa=> sekoilua aamuyohon asti konserttialueen ruuhkassa), Uuden vuoden illallinen tuli vietettya ystavien kanssa lasten viettaessa sita omilla tahoillaan kotiinpaluun venyessa aamun tunteihin perheenjasenten kerailyn merkeissa ympari kaupunkia ruuhkan ja metrolinjan tokkimisen vuoksi. Taman lisaksi karvaisen jalkikasvuni ulkoilujarjestelyjen laajennuttua sisaltamaan joka-aamuiset omatoimiset ulkoilut ovat vieneet paivaohjelmastani suuren osan. Sebastienin kultivoitunut kaytos ei ole muuta kuin lisannyt ylpeyttani tahan hunajavatsaiseen vesaani. Sen sijaan Leopoldin edesottamukset naapurustossa ovat herattaneet ajoittain suurta paheksuntaa hanen ala-arvoisen kukkoilunsa johdosta. Sanomattakin on selvaa, etta olen joutunut useammin kuin kerran hakemaan hanet kotiin suorasukaisesti keskelta kujatappelua niskasta kantaen. Hanen sanojaan lainatakseni tama on aiheuttanut hanelle "suunnatonta hapeaa toisten kissojen keskuudessa". Siitakin huolimatta olen suoraselkaisen kasvattajan tavoin hanta rankaissut huonon kaytoksen vuoksi kolmen paivan kotiarestilla, jolloin Leopoldilla on ollut aikaa nuolla haavojaan ja miettia kaytostaan. Tanaan kotiaresti loppui ja odotan mielenkiinnolla milloin taas rupeaa kuulumaan uhkaavaa mouruamista ja missa kunnossa han kotiin saapuu.

Lahiaikojen odotettavat tapahtumat tulevat koettelemaan entisestaan riekaleina olevia hermojani ja viemaan valtaosan arvokkaasta ajastani. Ohjelmaan tulee kuulumaan mm. ianikuista asunnon metsastysta ja loppumatonta koulun vaihtamiseen liittyvia pohdintoja ja toimenpiteita. Elamani hieman tasaantuessa raportoin mielellani saannollisemmin raportointia ansaitsevista asioista. Ja ehdottomasti myos muista joutavanpaivaista asioista.

Nauttikaa silla aikaa raikkaasta talvi-ilmasta! Minakin aamuisin kierran kaulaani uutukaisen lampiman villahuivin, jota ilman ei taalla tarkene. Tanakin aamuna lampotila oli laskenut huolestuttavasti +18,5 asteeseen. Oisin ei voi nukkua ilman kahta peittoa ja villasukkia, joita rakas supersisareni minulle on tehtaillut. Haneen voit tutustua kirjoituksessani "Sisarkateutta".

On hanget korkeat nietokset.