Jatkan itsenipaljastelulinjalla ja kerron nyt, etta kaiken hyvan lisaksi olen ollut aina innokas kansantanhujen harrastaja ja siina lajissa kiistattoman ansioitunut. Ihastuttavat polkkani vetelin Munsalan kansallispuvussa samoihin aikoihin, kun muutkin tarkeimmat urheilu-urani saavutukset eli 70-luvun puolivalissa Taipalsaarella. Nama huimat ja vaativat ammattilaisuraa enteilevat tanhuesitykseni saivat epailematta aikaan sen, etta minulla on peruuttamattomasti rytmi veressa. Tanssillinen puoleni on niin vahva, ettei minun kertakaikkiaan kannata menna kuluttamaan aikaani minnekaan joogatunnille, jossa ei tapahdu mitaan kiinnostavaa eika haastavaa. Lisaksi epavireinen viulunkielten katkeilulta kuullostava taustamusiikki saa minut raivon partaalle.
Sisintani kuunnellen (" I'm sexy and I know it") saavuin siis zumbatunnille. Kerrottakoot niille, jotka eivat viela ole tutustuneet lajin saloihin, etta kyseessa on aerobinen 45 minuuttinen, jonka aikana pirtsakka ohjaaja kay lapi lahes kaikki rytmikkaimmat tanssiaskellukset, jotka ihmiskunta on keksinyt huitoen kasillaan rytmikkaasti aina eri suuntaan kuin minne jalat osoittavat saaden aikaan maksimaalisen lantionkierron seka taydellisen sekasorron. Koko toimituksen ajan ohjaaja hymyilee leveasti valkoisilla hampaillaan eika pyyhi kertaakaan hikea otsaltaan. Han ei myoskaan kompuroi, ole sitovinaan kengannauhojaan voittaakseen aikaa hengityksen tasaamiselle eika varsinkaan tee liikesarjaa vaarinpain muihin verrattuna. Yleensa han ei myoskaan potkaise viereista zumbaajaa eika tormaa innoissaan seinaan. Kaikenkaikkiaan han nayttaa koko ajan arsyttavan hyvalta ja antaa sellaisen kuvan, etta saisi kieroutunutta nautintoa toisten kiduttamisesta.
Edellamainitut erheet eivat herranpieksut kuuluneet minun tamanpaivaiseen zumbarepertuaariini, vaikka en ehka muistanutkaan hymyilla aivan koko aikaa. Osaanhan toki luontaisen rytmitajuni vuoksi sambat, rumbat ja salsat ja taman paivan jalkeen myos joitakin uudenaikaisia tytinoita ja nykaisyja, joiden tarkoituksena on nyrjayttaa rintalasta. Yritin parhaani mukaan demonstroida tallaista liikehdintaa, jota nakee lahinna Rihannan musiikkivideoissa, mutta totesin, etta sellaiseen suoritukseen ei nisakas kykene. Taytyy kuulua selkarangattomiin. Sain myos mukaan mahtumaan puolivahingossa muutaman jenkka-askeleen, vaikka se ei varsinaisesti paivan ohjelmaan kuulunutkaan.
Tarkeinta on, etta kerasin taas huomiota, joka kasitykseni mukaan johtui hakellyttavista askelkuvioistani eika niinkaan nayttavasta kurottelusta seinille, kun yritin mahdollisimman diskreetisti loytaa seinakelloa, josta olisin nahnyt kuinka kauan helvetillista kidutusta viela on jaljella. Saunan hamarassakin kaikui korvissani ohjaajan minulle suuntaama kohtuuttoman kovaaaninen loppulause "Se kello on, muuten, tuolla takaseinalla!"
Paatan nyt kuntoiluraporttini uima-altaan reunalta tahan.
"Everyday I'm shufflin'."
Sisintani kuunnellen (" I'm sexy and I know it") saavuin siis zumbatunnille. Kerrottakoot niille, jotka eivat viela ole tutustuneet lajin saloihin, etta kyseessa on aerobinen 45 minuuttinen, jonka aikana pirtsakka ohjaaja kay lapi lahes kaikki rytmikkaimmat tanssiaskellukset, jotka ihmiskunta on keksinyt huitoen kasillaan rytmikkaasti aina eri suuntaan kuin minne jalat osoittavat saaden aikaan maksimaalisen lantionkierron seka taydellisen sekasorron. Koko toimituksen ajan ohjaaja hymyilee leveasti valkoisilla hampaillaan eika pyyhi kertaakaan hikea otsaltaan. Han ei myoskaan kompuroi, ole sitovinaan kengannauhojaan voittaakseen aikaa hengityksen tasaamiselle eika varsinkaan tee liikesarjaa vaarinpain muihin verrattuna. Yleensa han ei myoskaan potkaise viereista zumbaajaa eika tormaa innoissaan seinaan. Kaikenkaikkiaan han nayttaa koko ajan arsyttavan hyvalta ja antaa sellaisen kuvan, etta saisi kieroutunutta nautintoa toisten kiduttamisesta.
Edellamainitut erheet eivat herranpieksut kuuluneet minun tamanpaivaiseen zumbarepertuaariini, vaikka en ehka muistanutkaan hymyilla aivan koko aikaa. Osaanhan toki luontaisen rytmitajuni vuoksi sambat, rumbat ja salsat ja taman paivan jalkeen myos joitakin uudenaikaisia tytinoita ja nykaisyja, joiden tarkoituksena on nyrjayttaa rintalasta. Yritin parhaani mukaan demonstroida tallaista liikehdintaa, jota nakee lahinna Rihannan musiikkivideoissa, mutta totesin, etta sellaiseen suoritukseen ei nisakas kykene. Taytyy kuulua selkarangattomiin. Sain myos mukaan mahtumaan puolivahingossa muutaman jenkka-askeleen, vaikka se ei varsinaisesti paivan ohjelmaan kuulunutkaan.
Tarkeinta on, etta kerasin taas huomiota, joka kasitykseni mukaan johtui hakellyttavista askelkuvioistani eika niinkaan nayttavasta kurottelusta seinille, kun yritin mahdollisimman diskreetisti loytaa seinakelloa, josta olisin nahnyt kuinka kauan helvetillista kidutusta viela on jaljella. Saunan hamarassakin kaikui korvissani ohjaajan minulle suuntaama kohtuuttoman kovaaaninen loppulause "Se kello on, muuten, tuolla takaseinalla!"
Paatan nyt kuntoiluraporttini uima-altaan reunalta tahan.
"Everyday I'm shufflin'."