Rytmi veressa

Jatkan itsenipaljastelulinjalla ja kerron nyt, etta kaiken hyvan lisaksi olen ollut aina innokas kansantanhujen harrastaja ja siina lajissa kiistattoman ansioitunut. Ihastuttavat polkkani vetelin Munsalan kansallispuvussa samoihin aikoihin, kun muutkin tarkeimmat urheilu-urani saavutukset eli 70-luvun puolivalissa Taipalsaarella. Nama huimat ja vaativat ammattilaisuraa enteilevat tanhuesitykseni saivat epailematta aikaan sen, etta minulla on peruuttamattomasti rytmi veressa. Tanssillinen puoleni on niin vahva, ettei minun kertakaikkiaan kannata menna kuluttamaan aikaani minnekaan joogatunnille, jossa ei tapahdu mitaan kiinnostavaa eika haastavaa. Lisaksi epavireinen viulunkielten katkeilulta kuullostava taustamusiikki saa minut raivon partaalle.

Sisintani kuunnellen (" I'm sexy and I know it") saavuin siis zumbatunnille. Kerrottakoot niille, jotka eivat viela ole tutustuneet lajin saloihin, etta kyseessa on aerobinen 45 minuuttinen, jonka aikana pirtsakka ohjaaja kay lapi lahes kaikki rytmikkaimmat tanssiaskellukset, jotka ihmiskunta on keksinyt huitoen kasillaan rytmikkaasti aina eri suuntaan kuin minne jalat osoittavat saaden aikaan maksimaalisen lantionkierron seka taydellisen sekasorron. Koko toimituksen ajan ohjaaja hymyilee leveasti valkoisilla hampaillaan eika pyyhi kertaakaan hikea otsaltaan. Han ei myoskaan kompuroi, ole sitovinaan kengannauhojaan voittaakseen aikaa hengityksen tasaamiselle eika varsinkaan tee liikesarjaa vaarinpain muihin verrattuna. Yleensa han ei myoskaan potkaise viereista zumbaajaa eika tormaa innoissaan seinaan. Kaikenkaikkiaan han nayttaa koko ajan arsyttavan hyvalta ja antaa sellaisen kuvan, etta saisi kieroutunutta nautintoa toisten kiduttamisesta.

Edellamainitut erheet eivat herranpieksut kuuluneet minun tamanpaivaiseen zumbarepertuaariini, vaikka en ehka muistanutkaan hymyilla aivan koko aikaa. Osaanhan toki luontaisen rytmitajuni  vuoksi sambat, rumbat ja salsat ja taman paivan jalkeen myos joitakin uudenaikaisia tytinoita ja nykaisyja, joiden tarkoituksena on nyrjayttaa rintalasta. Yritin parhaani mukaan demonstroida tallaista liikehdintaa, jota nakee lahinna Rihannan musiikkivideoissa, mutta totesin, etta sellaiseen suoritukseen ei nisakas kykene. Taytyy kuulua selkarangattomiin. Sain myos mukaan mahtumaan puolivahingossa muutaman jenkka-askeleen, vaikka se ei varsinaisesti paivan ohjelmaan kuulunutkaan.

Tarkeinta on, etta kerasin taas huomiota, joka kasitykseni mukaan johtui hakellyttavista askelkuvioistani eika niinkaan nayttavasta kurottelusta seinille, kun yritin mahdollisimman diskreetisti loytaa seinakelloa, josta olisin nahnyt kuinka kauan helvetillista kidutusta viela on jaljella. Saunan hamarassakin kaikui korvissani ohjaajan minulle suuntaama kohtuuttoman kovaaaninen loppulause "Se kello on, muuten, tuolla takaseinalla!"

Paatan nyt kuntoiluraporttini uima-altaan reunalta tahan.

"Everyday I'm shufflin'."

 

Keittion turhakkeet

Olen huomannut aloittavani useat kirjoitukseni epaloogisesti sivulauseella ja erityisesti "koska"-sanalla. Koska haluan tehda poikkeuksen, aloitan talla kertaa sanalla "olen".

Koska olen uuden kodin vasynyt, mutta onnellinen haltija ja koska edessani on edelleen lukuisten hankintojen suma, olen jo hyvan aikaa liikkunut kauppakeskuksissa "silla silmalla". Erityisen vilkasta silmapelia olen pitanyt kodinkoneosastoilla. Siitakin huolimatta, etta kodinkoneosaston pojat olisivat ehdottomasti pienen silmapelin arvoisia, vannon, etta mieleni on askarrellut ainoastaan viattomien, arjen toiminnan kannalta tarkeiden kapistusten, kuten kahvinkeittimen ja leivanpaahtimen parissa. Mikroaaltouunin lisaksi kaupoissa on tarjolla muutakin silmaruokaa, keittiokapineita, joiden tarkoituspera on jaanyt minulle epaselvaksi. Esittelen seuraavassa joitakin pienkoneita, joiden eksistenssille en ole toistaiseksi keksinyt jarkevia perusteita.

1.Riisinkeitin
Kyseessa ei siis ole kattila, vaan tarkoitukseen liian pieni astia, johon riisi ja vesi laitetaan. Taman jalkeen laite kytketaan kunnalliseen sahkoverkkoon ja riisi valmistuu kuin itsestaan. En nae kuitenkaan riisinkeittimella ja riisin keittamiseen tarkoitetulla kattilalla mitaan eroa, paitsi, etta riisinkeitin on 4-henkisessa perheessa liian pieni. Ainoa plussa on ajastin, jolloin riisin saa valmiiksi silloin kun haluaa. Koska en kuitenkaan syo pelkkaa riisia, tarvitsisin myos esimerkiksi kastikekeittimen, jolloin voisin ohjelmoida tasapainoisen aterian valmistumaan sopivasti palatessani vetreana joogatunnilta. Koska kastikekeitinta ei ole keksitty, laite on siis aivan turha.

2.Friteerauslaite
Tama on taatusti ranskalaisten alynvalays eli toisinsanoen taysin turha keksinto. Sisaltaa saatanallisesti hankalasti irroitettavia osia, jotka taytyy edes joskus pesta. Kapasiteetti on jalleen kerran rajallinen ja valmistuaika liian pitka. Ainoana plussana on roiskesuoja seka paistohajun esto. Saman asian tosin ajaa tehokas liesituuletin ja paistoympariston valiton siivoaminen.

3.Sitruspuserrin
Sanat eivat riita kertomaan kuinka turha keksinto on taas kyseessa. Joudut leikkaamaan appelsiinisi puoliksi jokatapauksessa. Ainoa etu manuaaliseen puserrusmenetelmaan verrattuna on se, etta voit pitaa kattasi paikallaan, kun kone puristaa mehut ulos. Koska akti ei kysy eritysia kasivoimia, eli minakin kykenen sen tekemaan ilman kohtuuttomia ponnistuksia, vaannan mieluummin itse appelsiinin mehut ulos kun pesen taas lukuisat irto-osat, jotka koneen sisalmyksista paljastuvat. Perinteisen kupin ja hatun huuhtaisu on taatusti nopeampaa.

4. Espressokeitin
En voisi ajatella ostavani tata jarkyttavan kallista konetta, joka vie kamalasti tilaa muutenkin ahtaalta typoydalta ja joka osaa tehda vain yhden pienen kupillisen kahvia kerrallaan! Keitan mieluummin kokonaisen pannullisen ja juon espressoni Starbucks'issa tai Paul'issa.

Lisaksi markkinoilla on paljon koneita, joille voisin ehka keksia joskus jotain kayttoa, kuten jugurttikonelle. Koska kaupoista kuitenkin saa valmiina erilaisia jugurtteja, naen ko.laitteen melko tarpeettomana. Poikkeuksena voisi olla tilanne, jossa haluaisin mangojugurttia, jota ei kaupasta loydy. Taman merkittavan syyn vuoksi saattaisin hyvinkin sortua ostamaan jugurttikoneen itselleni. Nykyisessa asuinmaassani eivat asiat kuitenkaan mangojugurtin suhteen niin huonosti ole, vaan mangojugurttia saa vapaasti ostaa mista tahanasa valintamyymalasta. Olen siis tullut siihen tulokseen, etta jugurttikoneen ostaminenkin lykkaantyy hamaan mangojugurtittomampaan tulevaisuuteen.

Olenkin joskus aiemmin kertonut lasteni hyvantahtoisesta kommentoinnista, jossa he kuvailevat elamantapaani cro-magnonilaiseksi. Kasityksensa, varsin virheellisen sellaisen, he ovat muodostaneet siksi, etta olin taatusti viimeinen suomalainen, joka otti kayttoonsa matkapuhelimen. Tama virhe tuli tehtya 2000-luvun puolivalissa. Toinen hakellyttava totuus on se, etta minulla ei ole viime vuoteen asti ollut koskaan kaytossani astinpesukonetta. On kuitenkin syyta tarkastella avoimin silmin omia, joskus hieman luutuneita kasityksiaan nyky-ajan edistyaskeleista. Tiskikone, jota pidin kaikkien turhakkeiden paaturhakkeena, osoittautui kaytossa mita tarpeellisimmaksi vempeleeksi. Mikali tiskikoneesta paasisi facebookiin, antaisin vaikka kannykkani pois kunhan ei tarvitse luopua tiskikoneesta!

Koska kaikesta huolimatta olen varsin avomielinen ja kokeilunhaluinen, mieheni mielesta hieman liikaakin, otan nyt vastaan mielellani vasta-argumentteja edellamainittujen turhakkeiden tarpeettomuudesta. Saattaahan olla, etta tarpeeksi varteenotettavat kommentit saavat minut muuttamaan mieltani ja jonain paivana keittotani koristaa espressokeitin.

Mutta riisikattilasta en luovu.

Joogatunnilla

Kuten ehka tarkkaavaisimmat lukijani ovatkin jo havainneet, olen viime aikoina toistuvasti tuonut esille lievaa huolestumistani fyysisesta kunnostani. Olen joutunut ikavakseni myontamaan, etta maratooni saattaisi jaada tassa tilassa kesken kuin kananlento. Alitajuntaani on ruvennut kalvamaan myos ian ja liikunnan puutteen yhteisvaikutuksen mukanaan tuoma sydaninfarktiriski ja varsinkin lisaantynyt selluliittiriski. Olen ryhtynyt siksi kaikenkattavaan kuntokartoitusprojektiin, jotta minulle selviaisi asioiden jarkyttava todellisuus taydessa kokonaisuudessaan.

(Taustatietona mainittakoon, etta olen jaksanut viela n. 10 vuotta sitten juosta Naisten Kympin. Sen lisaksi olen sijoittunut Taipalsaarella hiihdon piirimestaruuskisoissa viiden parhaan joukkoon vuonna 1977.)

Vaikka oloni olikin tana aamuna kuin jaykkakouristuksen jaljilta, uhmakkaasti paatin silti lahtea joogatunnille, jotta vartaloni vetreytyisi ja itsetuntoni vahvistuisi nayttaessani toisillekin kuinka sorjasti viela venyisin vaativiin asentoihin. Itsevarmuutta uhkuen saavuin paikalle tyttareni kanssa, joka lahti mukaan henkiseksi tuekseni. Tunti alkoi lupaavasti rauhallisella hengittelylla risti-istunnassa, joka on on jostain syysta ollut minulle aina hyvin luonteva asento, hengittamisesta puhumattakaan. Tasta olen paatellyt joogaamisen olevan minulle ylenpalttisen helppoa puuhaa.

Tunti lahti etenemaan ohjaajan lisatessa kasien ojenteluja ylos ja sivuille. Koko ajan piti onneksi hengittaa tahdissa ja sen ainakin osasin. Ja sitten rupesi tapahtumaan.

-"Nosta katesi ylos, veda ilmaa sisaan, pudota sitten hitaasti katesi kohti lattiaa, uloshengitys, siirra vasen jalka kauas taaksesi, sisaanhengitys, nosta samalla oikea katesi suoraan ylos ja kaanna samalla vartaloasi ("Anteeksi saisinko taman uudestaan?"), uloshengitys, pysy nyt tassa asennossa kolmen sisaan- ja uloshengityksen ajan." ("Saako vaihtoehtoisesti pidattaa hengitysta?")

Koska henkeni oli ikaankuin salpaantunut enka muistanut enaa missa vasemman kaden piti olla, yritin katsoa mallia muilta, mika oli aika vaikeaa, koska hiki valui jo valtoimenaan silmiini ja esti tehokkaasti nakyvyyden. Kauhukseni havaitsin, etta vasemman kaden piti ilmeisesti olla koukussa olevan oikean jalan oikealla puolella, jolloin tasapainon sailyttaminen entisestaan vaikeutui. Pitaessani itseani pystyssa vaivalloisesti joutui oikean tukijalan reiden takalihas hillittoman krampin kouriin. Uskon sen johtuneen erityisesti magnesiumin puutteesta, mutta myos jossain maarin viime vuosien liian yksipuolisesta jalkalihasten harjoittamisesta treenauksen keskityttya liikaa reiden etulihaksen harjoittamiseen sohvalta noustessa.

Totesin tassa vaiheessa kiduttavaa ohjelmaa, etta joogatunnin perimmainen tarkoitus saattaisi olla keskittymaan oppiminen siihen mita on tekemassa, mika on minulle aina ollut huomattavan haasteellista. Tajusin siis olevani vaarassa paikassa viimeistaan siina vaiheessa, kun en osannut purkaa liikkeita, joihin olin itseni vaivalloisesti saattanut. Joogassa ei nimittain noustakaan rivakasti lattialta ylos, kun liikesarja on ohi, vaan tehdaan jarjenvastaisesti koko monimutkainen homma ikaankuin nurinpain, jotta paastaan lahtotilanteeseen.

-"Asetu nyt istumaan ja tuo jalat yhteen eteesi. ("Kuullostaa pahaenteiselta.") Hengita syvaan ja rauhallisesti ("Ala viitsi, kuule, vinoilla!") Asetu selinmakuulle ("Vihdoinkin!") ja nosta jalat koukkuun vatsan paalle. Ota isovarpaistasi kiinni ja avaa jalkasi haaralleen ilmassa. ("Saako vahan puuskuttaa?") Tuo jalkasi yhteen ja vie ne paan yli lattiaan ("Anteeksi kuinka?!?"). Pysy tassa asennossa 5-10 hengityksen ajan. ("No, taatusti pysyn! Kuinka tasta muka paasee rojahtamatta ylos?")

Onneksi loppurentoutus alkoi yllattavan pian, koska en olisi enaa jaksanut seisoa ilman huolestuttavan suurta kollapsoitumisriskia. Sain pyyhittya suurimmat hikinorot ennenkuin valot sytytettiin ja puheenikin kuullosti jo yllattavan normaalilta ilman selkeasti havaittavaa laahatysefektia. Balettia harrastanut tyttareni osoittautui olevan yhta eteeriessa tilassa, kuin ennen tunnin alkua, kuten havaintojeni mukaan kaikki muutkin arsyttavan hyvakuntoiset himojoogaajat. Omasta habituksestani oli eteerisyys kaukana. Tukkani ja katseeni harottivat joka suuntaan, naama oli punainen ja turpea, vaatteet lapimarat ja ryhti jopa entista huonompi jalkojeni vatkatessa raivokkaasti. Mutta hengitys kulki liukkaasti sisaan ja ulos.

Epilogi:
Parasta kuntoklubilla on sen uima-allasosasto ja suomalainen sauna, jossa vietin koko iltapaivan. Taytyyhan ihmisen joskus levatakin.
 

Tunnustuksia

Viime viikkojen hullunmylly on kaikessa positiivisuudessaankin laittanut minussa liikkeelle mittavia prosessointikokonaisuuksia. Ne liittyvat paa-asiassa kaytannonjarjestelyihin ja konkreettisiin asioidenhoitamistoimenpiteisiin tai oikeastaan niiden viivastymiseen tai puutteellisuuteen, mutta sisaltavat myos lukuisia henkisen tason itsetutkiskelusessioita, joiden lopputulokset ovat jossain maarin suorastaan traumatisoineet herkkaa mieltani. Olen joutunut havaintojeni paatteeksi tekemaan useita epamiellyttavia johtopaatelmia tamanhetkisista suorituksistani, suunnitelmistani seka niiden suhteesta kaytettavissaolevaan kapasiteettiini. Jotta lukijani eivat ajattelisi virheellisesti meneillaanolevan paragraafin olevan vain joutavanpaivaista sanojenpyorittelya paremman sanoman puutteessa ja kirjoittajan samalla pateettisesti vain tuovan esille pinnallista syvallisyyttaan ja olematonta intelligeettiaan, haluan nyt kumota moiset epaluulot ja havainnollistaa kaytannon esimerkkien kautta tata syvallista prosessointiani seka esittaa konkreettisia paatelmia analyyseistani. Koska olen aina tinkimattoman looginen, yritan pitaa asioita hallussani vaikka hampaat irvessa ja tuotan aina helposti ymmarrettavaa informaatiota seka suullisesti etta kirjallisesti, muodostan nyt tarkeimmista tyostamistani asiakokonaisuuksista tutun tapani mukaisesti mielenkiintoisia kategorioita, joita voi siten helposti hyodyntaa viiteaineiston loytamisen seka vertailevan tutkimuksen merkeissa.

Olen nimennyt ensimmaisen kokonaisuuden otsikolla:

1. Kasvattajan rooli ja vastuunotto jalkikasvustani.

Haasteellinen missioni elamassa ei ole yleisten odotusten mukaisesti motivoida poikaani suorittamaan loppuun asti edes jotain koulua hyvaksytyin arvosanoin ja toistaiseksi lykkaamaan haaveilemaansa kansainvalisen huippumallin uraa, vaan kissojeni kasvattaminen vastuulliseksi kansalaisiksi. Olen mielestani suoriutunut tehtavastani tahan mennessa varsin kiitettavasti. Viime viikkojen tapahtumat ovat kuitenkin aiheuttaneet viisaan kasvattajan roolilleni pienia kolauksia. Uuteen taloon muuttaminen ei ole kissojeni mielesta sujunut ilman stressia ja olen siksi joutunut rakkaudellisen aidin tavoin antamaan heille erityishuomiota. Olen mm. tapani mukaan, kuten aina maanpinnalla asuessamme, avannut niille reilusti ulko-oven, jotta he voisivat rauhassa tutustua uuteen elinymparistoonsa ja varmistaa, ettei kulman takaa hyokkaa koiraa. Ikavaksi onnekseni naapurissa asuu perhe, joka avaa myos mielellaan ulko-ovensa raikkaan talvi-ilman sisalletulvimisen toivossa. On toki ymmarrettavaa, etta heidan toiveensa rajoittuu vain ilmanraikkauden sisalletulvimiseen ja heidan ensisijaisiin toiveisiinsa ei siis kuulu naapurin kissan sisallepyrkimista. Nain kuitenkin valitettavasti tapahduttua, naapurin tomera rouva otti ensitoikseen yhteytta isannointitoimistoon, jonne teki valituksen uusista, valinpitamattomista naapureista, jotka antavat kissojensa juoksennella mihin sattuu. Koska sain isannointitoimistolta pari rakentavaa puhelua asiaan liittyen ja koska paattelin siina vaiheessa naapurinrouvan syytosten perustuvan vaariin olettamuksiin ja varsinkin, koska pidan suorastaan ala-arvoisena kaytoksena menna soittelemaan isannoitsijalle, joka ei ole tehnyt asiassa mitaan vaaraa ja kun viela asianosainen on helposti tavoitettavissa seinan takana, suivaantuneena, mutta taitavasti sen naamioineena vastustamattoman hymyn taakse, painelin naapuriin selvittamaan pelkoni mukaan pian ilmiriidaksi muodostuvaa kissa-asiaa.

Jouduin heti kattelyssa lievaan alakynteen, koska paikalla ei ollut pelkastaan syytteen nostanut rouva, vaan hanen miehensa ynsea sisar, hapahko anoppinsa seka todistajana toiminut luihu kotiapulainen, joka vasta kaksi paivaa sitten on oli hymyillen vakuuttanut minulle ettei kissoistani ole ollut mitaan haittaa hanelta sita tiedusteltuani. Kaiken kruunasi tietysti 10 paivan ikainen poikavauva, joka oli asiassa jaavi. Arvasin heti, mihin kissakauhu perustui ja rupesin esittamaan epailyjani hairikkokissan alkuperasta. Puolustusasemaani ei juurikaan helpottanut se, etta Leopold oli vaaleansinisine kaulapantoineen silminnakijoiden mukaan havaittu jo kahdesti olohuoneen sohvalla tarkkailemassa keskittyneesti vieressaan makaavaa vauvaa. Toki tein parhaani, etta juurisynnyttanyt hormoonihumalassa oleva rouva ei olisi ollut liikaa huolissaan Leopoldin kiinnostuksesta vauvaa kohtaan. Vannoin, ettei se ollut ennen nahnyt niin kaunista vastasyntynytta ja oli siksi aidon kiinnostunut satkivista kasista ja jaloista, eika silla ollut aikomustakaan ruveta leikkimaan vauvan kanssa, vaan ensisijaisesti oli tullut onnittelemaan perhetta uuden tulokkaan johdosta. Yritin muutenkin esiintya valloittavan ihastuttavasti ja kattelin anopinkin varmuuden vuoksi kahteen kertaan, jotta jatkossa valttaisin odotettavissaolevista kissojen vartionnissa tapahtuvista lipsahduksista johtuvia jatkosodan aineksia.

Analysoinnin lopputuloksena joudun myontamaan, etten minakaan haluaisi naapurin koiran juoksevan avoimesta ovestani kotiini. Tosin, ajattelen myos, etta onko sita s****nan huushollia aivan pakko tuulettaa aamusta iltaan kaikki ovet selallaan?!??Jos hyttysia tulee sisalle, soitetaanko siitakin p***ele isannoitsijalle?!??

Muita kategorioita, joihin saatan myohemmin palata, jos muistan ja viitsin, ovat:

2.Saamattomuuteni huushollerskana muuton jaljilta (Eihan siita ole viela kuin vasta kuukausi.)
3.Huonon kunnon saavuttaminen vaikeassa iassa (Todistusaineisto perustuu benchmarking-vertailuun zumbatunnilla)
4. Yleinen jahmeys (Kevatvasymysta. Varmasti)

Myonnan etten ole taydellinen vaikka minulla sellainen kasitys itsestani joskus on ollutkin.
 

Puuttuvat sanat

Asioilla on puolensa.

Koen television katsomisen kiusalliseksi Euroopan puolella jalkikasvuni laheisyydessa. Kanavaa vaihtaessa jo kello kuuden aikoihin saattaa silmien eteen lavahtaa pariskunta ahinapuuhissa. En ole erityisen estoinen ja pidan toki moisia akteja aivan luonnonmukaisina ilmioina. Epailen vahvasti, etta lapsenikin ovat jo jossain maarin tietoisia joistakin sukupuolten valisista mysteerisista toimenpiteista. En silti halua todistaa yllatysdemonstraatiota hekumahetkesta tiettyjen ihmisten lasnaollessa. Tahan ryhmaan luen lasteni lisaksi muunmuassa anoppini. Arsyynnyn, hakellyn tai ainakin vaihdan kiireesti kanavaa, jossa on tietysti menossa viela hurjempi pyha toimitus.

Dubaissa ei nain koskaan tapahdu. Tv-ohjelmat sensuroidaan siisteiksi, kiitos ja ylistys. Joskus elokuvan juoni tosin hieman karsii, jos oleellinen tieto, eli onko pariskunta jo tehnyt "sita" vai ei, jaa hamaran peittoon. Toisinaan leikkaus on tehty niin hyvin, etta asia kay selvaksi, vaikka kaikkia yksityiskohtia ei rautalangasta vaannetakaan. Joskus melko viaton suudelma on aivan turhaan poistettu. Jopa piirretyista filmeistakin on usein poistettu pusuttelut. Toisaalta sitten vahapukeisia naisia voi ihailla avoimesti tv-ohjelmissa. Selkea alastomuus on kuitenkin aina sensuroitu.

Jos nyt sensuurilinjoille lahdetaan, olisi loogista, etta katsottavasta materiaalista poistettaisiin kaikki haitallinen aines. Taallapain katsotaan haitalliseksi vain seksuaalisviritteinen toiminta seka huono kielenkaytto. Vakivaltakohtauksia ei pahemmin sensuroida, vaikka sille olisi usein huutava tarve.

Elokuvien aaniraidoista on haivytetty havyttomyydet, samoin radiokanavien viihdemusiikista. Raukkamaisesti paljastan nyt tyypillisia poistettuja sanoja, joita havaintojeni mukaan ovat ainakin:
(Huom! Seuraava aineisto ei sovi alaikaisille, eika heikkohermoisille)
-bitch
-shit
-fuck ja kaikki fuck-johdannaiset sanat mm. motherfucker
-skrew ja siita johdetut imperatiivit

Kuitenkaan sellaisia vihjailevia lauseita kuten "tuo taikasauva housuissasi saa minut punastumaan" ei ole poistettu. Sensuuri ei ole iskenyt myoskaan lauseeseen: "Tehdaan se lattialla." Ilmeisesti ei ole tarpeeksi selvaa mita lattialla on tarkoitus tehda ja sen vuoksi sanoittajaa on armahdettu. "Tehdaan se tana iltana, beibi, tehdaan se niinkuin haluat!" on myos jatetty koskemattomaksi. Epailyksieni mukaan tassa tuskin puhutaan lihapadan valmistuksesta illalliseksi.

Dubai on siis varsin vapaamielinen kaupunki. Kuuluisien taiteilijoiden esiintymisia ei suuremmin rajoiteta ja heille annetaan joitakin erivapauksia. Nicki Minaj esiintyi loppuunmyydyssa konsertissa, vaikka neito rappaa lahinna omasta alapaastaan eika kukaan ollut sensuroimassa esityksia. Taalla on myos esiintynyt edesmennyt Amy Winehouse kohtalaisessa humalatilassa, vaikka julkisesta juopottelusta joutuu yleensa telkien taakse. Odotan mielenkiinnolla, vilauttaako Madonna taalla julkisesti ja mita siita sitten seuraa. Toistaiseksi ei olla nahty myoskaan gay-myonteista Lady Gagaa ja voi olla ettei ihan pian nahdakaan. Ei taalla sentaan niin edistyksellisia olla.

 

Oodi itselleni

Muutosta johtuva nettipimento on viimein ohi. Edesmennen syntymapaivani muistoksi julkaisen nyt oheisen muistokirjoituksen.

Kauan sitten, aloitan,
syntyi neito Karjalan.
Erityisen viisas lapsi,
kaunis viela, kultahapsi.
Ylistetty sata kertaa!
Sulokkuutens' vailla vertaa!

Varttuessaan, isans' huomaa,
lahjakkuutens' Luojan suomaa!
Aiti katens' yhteen liittaa.
Korkeinta han tasta kiittaa,
iltaltahdest' kirkkahasta,
tyttaresta ihanasta!

Ei oo neiti tama kahjo!
Turha halle opinahjo!
Itse oppi lukemaan
seka pianoo soittamaan!
"Yks' plus yksi ompi kaksi!"
Harvinainen ihmelapsi!!!

Vauhdikas on tytto taa,
juoksuhun kun pyrahtaa!
Viilettaa taa lapsikulta
jaloissaan vaan pollyy multa!
Voittajana saapuu maaliin,
vastustajaa ottaa kaaliin!

Odotukset ovat suuret.
Mis' on han nyt? Mitas luulet?
Saavuttiko suosiota,
menestysta, huomiota?
Vitriinissa onko heita
Noobeleita, Oskareita?

Siina atleetti tuo makaa.
Kylkee kaantaa tavan takaa.
Vaik' se tuosta kohta virkoo,
spurtti ei silt' oikeen irtoo.
Kangistus nyt tuntuu luissa.
Eipa kiipee enaa puissa.

Peiliin katsoessaan suuttuu!
Kultakutri harmaaks' muuttuu.
Linjat sorjat takas' haluu!
Muodot maata kohden valuu.
Ihaile ei matit, jussit!
Kaiken pilaa silmapussit!

Huumoria tama kysyy!
Penssel' tuskin kades' pysyy.
Kohtalo taa paalleen lankee:
soittokasi liian kankee.
Yla-C ei enaa aukee,
sopraano on liian raukee!

Tas' on pieni taukopaikka.
Odottelee sita vaikka
uusi elama kun alkaa.
Sitten hilluu taytta jalkaa!
Vasyta ei itsee suotta.
Siihen ei oo monta vuotta:

Alkaa veri halla kiehuu!
Kohta luvan kanssa riehuu!
Vuosikymmenia viisi
kohta saavuttaa ja -hiisi
viekoon! Alkaa hauskaa pitaa!
Ravistelee Lahi-Itaa!