Tervetuloo! Kay sisaan toki! Kysees' ei oo neuleblogi.



sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Kuin kissa pistoksissa

No, ei tassa nyt muuta voi todeta, kuin etta tekevalle sattuu.

Kun minua nyt kerta kiellettiin menemasta sinne naapuriin, vaikka siella olikin upottavan pehmea sohva, jossa se vauveli huitoi tosi kiinnostavasti, ajattelin, etta edes aidalla voisin vahan kiipeilla. Mutta siihen oli joku alypaa hitsannut kiinni jotain takorautasysteemeita, joiden tarkoitus on kuulemma koristaa sita muuria. Yrita siina nyt sitten pujotella ja paivystaa samanaikaisesti rautapiikkien lomassa satuttamatta itseasi! Tasapainohan siina meinaa kissallakin pettaa. Jouduin siina sitten ikaankuin ottamaan tukea ja istahtamaan hetekeksi, niin eikos joku taottu teralehti osunut takalistoon ja tehnyt sinne yhden ylimaaraisen rei'an. Musta tuli pers'aukinen kertalaakista! Vahan mua nolotti ja yritin salata mammaltakin taman episodin, kun silla on aina tapana saada kaikesta pikkunaarmuistakin kamala hepuli. Ajattelin hoitaa nuolemalla jutun pois paivajarjestyksesta. No, pari paivaa onnistuin sita salaamaan niin, etta valttelin lahikontaktia mamman kanssa. Se on pirun tarkka huomaamaan kaikki pienet muutokset meikapojan kaytoksessa. Tietysti se rupesi itkua vaantamaan, kun en mennyt sen viereen nukkumaan ja rupesi vahtimaan todenteolla, etta mika mua vaivaa. Lopulta se sitten yllatti mut nuolemasta sita haavaa, joka oli ruvennut jo markimaan ja samantien sulloi mut siihen typeraan koppaan ja ajoi elainlaakarille.

Siina on muuten sellanen paikka, jonne en omasta tahdostani lahde! On nimittain sen verran tullut siella visiteerattua, etta tiedan kylla mista haastan! Puhumattakaan siita, etta se arsyttava korsto ottaa mua ronskisti niskasta kiinni ja pistelee lupaa kysymatta jotain piikkeja nahkaan ja tyontaa niita allottavia matotabletteja kurkkuun etten ehdi silmaa rapayttaa, on siella vastenmielinen loyhka, joka lahtee niista laahattavista piskeita, joita siella alvariinsa pyorii. Nytkin siella oli joku Kuninkaallinen Sprintteri, jolla oli onneksi helkkarin tyylikas kuonokoppa. Ei se paassyt mun kimppuun, vaikka se vahan siihen suuntaan vihjaisi, kun silla oli ne kaksi palvelijaa mukanaan sen ymparilla hossottamassa. Se on, kuulkaa, pirun arvokas tuollainen surkea piski! Silla on sellanen duuni, etta se juoksee ympari jotain kenttaa ja kun se voittaa, Hanen Korkeutensa, siis piskin omistaja, nettoaa jotain 40 tuhatta euroa!

En ma ehtinyt nahda paljon muuta, kun yhden lyttynenaisen persialaiskissan, josta mamma sekosi ihan taysin. No, olihan se aika sopo misu, mutta siina vaiheessa rupes nuo silmaluomet painamaan...

Kun ma siita sitten virkosin, mulla oli persaus dekoreerattu ristipistoilla, joita ma luulin mamman sinne pistelleen akillisen inspiraation yllattaessa. Se lisaksi mun paan ymparystaa koristi merkillinen muovitottero, jonka luulin kans aluksi olevan joku mamman muotiluomus. Sit ma kylla aika nopeesti tajusin, etta sen tarkoitus on estaa mua nuolemasta niita ristipistoja, jotka oli sinne vaivalla kyhatty. Mut parissa paivassa ma keksin, etta sen totteron reunalla osuu katevasti just siihen haavaan, kun oikeen kurottaa. No, se koristesaumahan sitten otti ja aukes ja mamma veti raivarit. Ja eikun uudestaan lekurille. Onneks se sama hurtta ei ollut siella. Tai oli siella yks labradori, mut se oli just tiputuksessa, eika siis oikein vedossa, joten en jaksanut kiinnittaa siihen huomiota. Se pikku-Misu tassutteli taas siella, kun se on sen lekurin avustajan kissa. Juttu edistyi sen verran, etta sain sen nimen ylos.

Ja kun ma taas herasin, oli takapuolessa oikein tuplasaumaus. Mamma heristeli sormeaan., etta  "Annahan talla kertaa olla niiden tikkien paikallaan tai pistan sulle luukkupoksyt jalkaan!" Ma kylla vahan meinasin, etta jos saisin sen haavan vahasen irvistamaan, paasisin kattoon viela sita Cindya.

Todennakoista on, etta se on nyt myohaista. Mamma tutkii vahan valia mun takapuolta ja on sen verran tyytyvaisen nakonen, etta se haava taitaa saakurisoikoon olla parantunut. Mutta toisaalta, siellahan se Cindy varmaan mua odottaa, kun vuosirokotuksia mennaan ottamaan! Ellenma nyt sitten sita ennen jarjesta jotain kivaa aktiviteettia, josta seuraa sellasta pienta paikattavaa...

 

10 kommenttia:

  1. Oi voi... No, onneksi on persaus parempaan päin! Kuulostaa niin tutuilta tuollaiset tapaukset, meidän kissa onnistui piikittämään itseänsä ties millä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vaikeaa tajuta, kuinka niin kettera elain saa itsensa jatkuvasti sairas tuvalle?

      Poista
  2. Rohkia pitää olla lekurissa, mutta tietty jos sitä ilkiää setää onnistuu vähän naukkaamaan, niin vielä parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, yritetty on! Silla on vaan sen verta kokemusta, ettei ole onnistunut...

      Poista
  3. Oido! Hyvä että on jo parantunut/paranemaan päin :)

    VastaaPoista
  4. Olipas kökkö tuuri! pikaista paranemista sinulle vaan. On muuten ihanat kajalit silmien ympärillä sulla ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vaan, se on tallaista tama paikallinen muoti. Miehetkin kayttaa joskus kajalia.

      Poista
  5. Tuossahan tuo taas makaa kasieni paalla, etten juuri voi muuta tehda kun sita pussailla.

    VastaaPoista