Hollywood! Here I come!

Kun olin nuori ja halusin "jenkkilevikset", sanoi isani, ettei hanella ole mitaan sita vastaan. Sen kun menet kesatoihin ja ostat vaikka kahdet. Ja mina menin mansikoita poimimaan. Se oli muuten aika kivaa puuhaa. Paitsi silloin, kun poltin selkani auringonpaahteessa niin, etten pystynyt kahteen paivaan tekemaan muuta kuin makaamaan lavitsalla mahallani ja valittamaan aaneen. Virkosin kuitenkin ja sain muutaman viikon kuluttua farkkuni ja vahan muutakin mukavaa.

Tama muisto mielessani en pannut vastaan, kun nuorilleni tarjottiin tilapaista tyota mainoskuvauksissa. Ajattelin sen olevan heille hyodyllista ensinnakin siksi, etta saavat vahan tuntumaa siita milta tuntuu, kun taskussa on itsehankittua rahaa ja toisaalta myos siksi, etta oppisivat ymmartamaan tyontekemiseen liittyvan vastuita ja velvollisuuksia. Pidin heille etukateen tyoelaman pikakurssin, jossa korostin sita kuinka tulisi olla kiitollinen vahaisimmistakin tehtavista ja olla kohtuullinen vaatimuksissaan. Noyra asenne on kaiken a ja o, eika tule lannistua, jos heti ei saa kunniaa ja kiitosta. Naureskelin hihaan, kun tiesin kellon soittavan aamuviidelta. Olin juuri lopettelemassa vappupuhettani kun puhelin soi. Poikaani pyydettiin kyseisen mainospatkan paarooliin. Arvasin siina vaiheessa, etta edukatiivinen ekskursioni realistiseen tyoelamaan veti taydellisen vesiperan.

Jos ei oteta lukuun sita, etta kahden kuvauspaivan aikana heratys oli kukonlaulun aikaan tai oikeastaan jo vahan ennen ja etta tyopaiva kesti auringonlaskuun, realistiseen tyoelamaan totuttelu ei todellakaan sujunut ihan toiveitteni mukaan. Poikani oppi ainakin sen, etta koko tiimi pyorii hanen ymparillaan ja palvelee vain hanta. Tyohon kuuluu myos auringonottoa biitsilla, uima-altaalla makoilua samalla, kun kauniit tytot hierovat aurinkovoidetta hartioille, muotivaatteissa norkoilua seka estotonta ihailua ja ylistysta. Tasta raadannasta sitten maksetaan viela kohtuullisen hyvin.

Tyttareni kohdalla tilanne oli hieman toinen. Han oppi muunmuassa sen, etta kannattaa olla rehellinen tyohaastattelussa. Pari neitosta, jotka olivat ilmoittaneet koekuvauksissa olevansa hyvia uimareita, osoittautuivat uimataidottomiksi ja suorastaan pelkasivat vetta. Siihen saumaan tyttareni, jonka piti alunperin haahuilla mehulasi kadessaan taustalla, sai tilaisuutensa. Tarvittiin uimahyppytaitoista ja veden alla kauan pysyvaa neitosta. Joku hoksasi kysya tytoltani, osaako han uida. Tyhma kysymys. Erinomainen uimarityttoni hyppasi suoraan rooliinsa kuin olympiavoittaja. Han paasi a-tiimiin veljensa ymparille hyorimaan ja paikkaamaan neitoa, joka ei kyennyt olemaan sekuntiakaan veden alla. Palkkakin nousi samalla.

Roikuin muutamassa kohtauksessa kulisseissa, vain seuratakseni, etta kaikki sujuu niinkuin on sovittu, mutta myos siksi, etta minua kiinnosti tietaa, minkalainen koneisto pyorii taustalla, jotta saadaan 30 sekunnin mittainen tv-mainos purkkiin. Toinen merkittava syy oli ensiluokkaiset catering-palvelut, joita kaytin surutta hyvakseni. Lisaksi minua ilahdutti pieni kissanpentu, joka tonki meikkaajien laukkuja aina kun silma valtti. Otin sen huostaani ja annoin sille kekseja, joita se rouskutti menemaan. Siita olisi tullut hyva ottolapsi, mutta en tohtinut vieda sita pois sille tutusta ymparistosta, jossa oli todennakoisesti myos sen aiti ja sisarusparvi. Lisaksi ravintolan laheisyys seka rauhallinen uima-allasosasto olivat varmasti kulkukissalle ihan hyva paikka elaa.

Kerasin onnitteluja ja ylistyksia lasteni suorituksista siina maarin, etta olin suorastaan hamillani. En muistanut edes ottaa virkkuutyota esiin koko aikana, josta sain myohemmin lapsiltani erityiskiitoksen. Haaveilin jo aivan estotta siita, kuinka tulisin viela julkisuuden valokeilaan supertahtilapsieni myotavirrassa! Seuraavaksi menisin Ranskaan Cannesin elokuvajuhlille! Kertoisin lehdistolle, kuinka olen aina tiennyt lasteni olevan erityislahjakkuuksia nayttelemisessa. Muistuttaisin myos heidan ulkonakogeeniensa olevan peraisin minun puoleltani. Saattaisin saada itsekin osan George Cloonyn vastaparina. Paasisin tabloideihin, kun kaulaltani varastettaisiin miljoonan arvoiset Chopardit. Tilaisin kylpyvedekseni 50 gallonaa Eviania. Kertoisin haastattelussa, etta lapseni ovat tuottaneet aina minulle vain pelkkaa iloa ja etta olen uhrannut elamani heille. Ja lisaisin, etta nyt me Georgen kanssa aiotaan viettaa sapattivuotta Balilla.

No joo.