Tervetuloo! Kay sisaan toki! Kysees' ei oo neuleblogi.



perjantai 13. maaliskuuta 2015

Väsyneen vuodatus

Ahdistaa, eik' ihan suotta.
Mennyt kohta puoli vuotta
ilmalennost' hienost' tuosta.
Metrolle mä koitin juosta.
Hanki kimmelti ja hohti.
Koht' ol' koivet taivast' kohti!

Katala ol' siinä ansa!
Töihin rientää Suomen kansa.
Talonmies mua vähän sieppaa!
Unohti se laittaa hiekkaa.
Arvannut en tätä seikkaa:
pian heitän kuperkeikkaa!

Kirosanan kohta äännän.
Lääkärille itkuu väännän.
Täst' en taida kovin tykkää:
kipsin mulle käteen lykkää!
Kauhukuvaa mieleen pukkaa:
kuinka ihmees' neulon sukkaa?!

Tilanne vaik' tuottaa huolta,
katson valoisampaa puolta:
Nyt mä pystyn viimein relaan!
Telkkuu katson, lehtee selaan!
Lonkkaa vedän iltaan asti,
päivät kuluu rattoisasti!

Enpä arvannut ois tätä:
suunnitelmain läpimätä.
Mahdotonta harjaa tukkaa,
kahvii keittää, vetää sukkaa
jalkaan, pukee päälle paitaa.
Hulluks' tässä tulla taitaa!

Paikallaan vain olla pitää.
Telkkarist ei tule mitään.
Uskalla en lähtee ulos,
siitä seurais lopputulos:
liukastuisin taasen jäähän.
Ruhjevamma tulis päähän.

Kalenterist' sivuu väännän.
Sohvalla taas kylkee käännän.
Selkään koskee, käsi puutuu.
Tuijotan vain tylsää ruutuu.
Vitsii tästä koitan kaivaa:
katson jälleen Sinkkulaivaa.

Ulos täytyy nyt mun päästä!
Välitä en loskasäästä.
Rajaan silmän, punaan huulen.
Ohi meni, niin mä luulen.
Naamain hurjalta nyt näyttää.
Vasurii en osaa käyttää!!!

Tekis' mieli kipsi heittää
roskiin! Päässä alkaa keittää!
Duunipaikkaan kiire mulla.
Alituisel' makailulla
pian luulen varmaan saavan
märkivän tuon makuuhaavan!

Elo ennen sairaslomaa
oli sentään aika somaa!
Korkokengät kopsahteli,
silmäripset räpsähteli.
Täs' nyt makaa takkutukka!
Jalas' vaan on villasukka.

Pomo välil' mulle soittaa.
Udella se kovast' koittaa
milloin rouva töihin aikoo?!
Selitystä koitan taikoo
uskottavaa. Ei kai sentään
mulle kohta anna kenkää?!

Antakaa mun töihin mennä!!!
Lupaan, etten seläl' lennä!
Aurinkokin ulkon' paistaa.
Sulatti jo ajokaistaa.
Onnea tää onhan silkkaa.
Vannon, etten taita nilkkaa!
 

5 kommenttia:

  1. Voi raukkaa, ei ole helppoa sinunkaan elämäsi. Pikaista paranemista. Toivoo

    VastaaPoista
  2. Laitapa sanoituksesi lauluntekijöille, tulisi aikamoinen humppa tuosta. Katala Suomen talvi!

    VastaaPoista
  3. Oi mikä runo! Miten tuon vois enää paremmin sanoiksi pukea?! Tsemppiä.

    VastaaPoista
  4. Runosuoni sykkii kaikesta huolimatta - huh heijjaa millaista myrinää ja kommellusta . . . luin juuri viimeisimmät uutiset - toivotellen paranemista ranteelle / kädelle sekä "take it easy"-revelationia pomollesi ... tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Tekstissäsi soi melankolinen blues kitaralla ja huuliharpulla säestettynä, tykkäsin :)

    VastaaPoista