Koska olen valtavan herkkatunteinen ja kuvittelen omaavani jonkinverran luontaisia telepaattisia kykyja, olen antanut mieleeni tulvahtaa ajatuksia, jotka eivat suostu jattamaan minua rauhaan. Pelkaan pahoin, etta olen saattanut antaa virheellisia kasityksia lukijoilleni siita, etta elamani ainoat tarkeat henkilot olisivat kissani Leopold ja Sebastien. Tama ei kuitenkaan pida vahimmassakaan maarin paikkaansa. Selvennykseksi mainittakoon, etta merkkihenkiloiden kokoonpano ja arvojarjestys elamassani on seuraava:
-Ensin tulee kissat. (tietysti)
-Sitten on lasten vuoro.
-Sitten seuraa piiiiitka vali, jonka jalkeen mieheni taistelee verissapain kolmossijasta George Clooneyn kanssa.
Tasapuolisuuden ja rakkaudellisen aidinroolini nimissa ajattelin siis talla kertaa kirjoittaa jotain lapsistani. Esittelen nyt sattumanvaraisessa jarjestyksessa joitakin heidan minulta perittyja jaloja luonteenpiirteitaan.
Omppu, 16-vuotta: Saanut pituusgeenit molemmilta vanhemmiltaan niiden yhteenlasketun lopputuloksen ollessa 2 metria. Korostunein luonteenpiirre on huomionhakuisuus. Toiveammatti on viela hamaran peitossa, mutta varmaa on, etta se liittyy jotenkin tahteyteen. Koulunkayntimotivaation ollessa verrattaen heikko, kompensoi kohtalainen alykkyytensa alati vainoavaa feilausmahdollisuutta. Inhoaa joukkuelajeja, mutta on erinomainen uimari. Musiikillisesti aarimmaisen lahjakas, mutta liian laiska harjoitellakseen jotain instrumenttia. Omaa maailmanluokan draamatajun ikimuistettavin seurauksin. Armoitettu organisaattori, jos ei oteta lukuun huoneen siivoamista. Ekaluokkalaisena kielipuolena Ranskassa mobilisoi koko ala-asteen tanssimaan valitunneilla Star Academyn tunnusmelodiaa toimiessaan itse paakoreografina. Voitti 3,5 vuotiaana "Pasilan Paras Pelle" -kilpailun aitinsa laatiman puvustuksen, mutta erityisesti viehattavan "Leipuri Hiiva" laulusoolonsa ansiosta. Harvinaisen huonomuistinen. Keskittymisrajoitteinen. Hahmottaa kuitenkin tarkasti maailmanlaajuisen lentoliikenteen reitteineen ja aikatauluineen. Sosiaalisen median erikoisasiantuntija. Estoton ja kokeilunhaluinen. Aitin poika.
Lilleri, 14-vuotta: Pitkanhuiskea brunetti, jonka tamanhetkisena paahuolenaiheena on pitaisiko varjata tukka vai ei. Aarimmaisen feminiininen, muttei missaan tapauksessa herranpieksut mikaan prinsessa. Lahjakas balleriina, joka kyllastyi teknisiin harjoituksiin ja lopetti lajin. Haluaa tanssia. Haluaa joogatunneille. Haluaa soittaa ja laulaa. Ei kerkea kaikkea. Puurtaja. Ihailtavan voimakas paatoksentekokyky. Selvaa terapeutti- tai aktivistiainesta. Ankara oikeustaju. Puolustaa aina heikompia. Ei anna kenenkaan hyppia silmille, varsinkaan opettajan. Voittaa pojat juoksussa ja uinnissa mennentullen. Puhuu kielilla. Tulistuu verrattaen nopeasti, mutta aikansa mietittyaan pyytaa anteeksi, jos on syypaa. Inhoaa sita, etta tukkaansa kosketaan. Tekee arsyttavan napparia luonneanalyyseja toisista, kuten vanhemmistaan. SmartPhone-addikti. Oman tiensa kulkija. Velin paras kaveri.
Kissojeni jaloja, myoskin minulta perittyja luonteenpiirteita jo monesti esiteltyani toteankin, etta seuraava haasteellinen tehtavani on - syvan oikeustajuni mukaisesti - antaa huomiota perheeni heikommalle astialle, miehelleni, valaisevan ja perusteellisen biografian muodossa. 20 vuotta kestaneen taustatutkimuksen kuitenkin ollessa edelleen pahasti kesken, julkaisen analyysini, kunhan olen saanut siita ensin itse jotain tolkkua.
-Ensin tulee kissat. (tietysti)
-Sitten on lasten vuoro.
-Sitten seuraa piiiiitka vali, jonka jalkeen mieheni taistelee verissapain kolmossijasta George Clooneyn kanssa.
Tasapuolisuuden ja rakkaudellisen aidinroolini nimissa ajattelin siis talla kertaa kirjoittaa jotain lapsistani. Esittelen nyt sattumanvaraisessa jarjestyksessa joitakin heidan minulta perittyja jaloja luonteenpiirteitaan.
Omppu, 16-vuotta: Saanut pituusgeenit molemmilta vanhemmiltaan niiden yhteenlasketun lopputuloksen ollessa 2 metria. Korostunein luonteenpiirre on huomionhakuisuus. Toiveammatti on viela hamaran peitossa, mutta varmaa on, etta se liittyy jotenkin tahteyteen. Koulunkayntimotivaation ollessa verrattaen heikko, kompensoi kohtalainen alykkyytensa alati vainoavaa feilausmahdollisuutta. Inhoaa joukkuelajeja, mutta on erinomainen uimari. Musiikillisesti aarimmaisen lahjakas, mutta liian laiska harjoitellakseen jotain instrumenttia. Omaa maailmanluokan draamatajun ikimuistettavin seurauksin. Armoitettu organisaattori, jos ei oteta lukuun huoneen siivoamista. Ekaluokkalaisena kielipuolena Ranskassa mobilisoi koko ala-asteen tanssimaan valitunneilla Star Academyn tunnusmelodiaa toimiessaan itse paakoreografina. Voitti 3,5 vuotiaana "Pasilan Paras Pelle" -kilpailun aitinsa laatiman puvustuksen, mutta erityisesti viehattavan "Leipuri Hiiva" laulusoolonsa ansiosta. Harvinaisen huonomuistinen. Keskittymisrajoitteinen. Hahmottaa kuitenkin tarkasti maailmanlaajuisen lentoliikenteen reitteineen ja aikatauluineen. Sosiaalisen median erikoisasiantuntija. Estoton ja kokeilunhaluinen. Aitin poika.
Lilleri, 14-vuotta: Pitkanhuiskea brunetti, jonka tamanhetkisena paahuolenaiheena on pitaisiko varjata tukka vai ei. Aarimmaisen feminiininen, muttei missaan tapauksessa herranpieksut mikaan prinsessa. Lahjakas balleriina, joka kyllastyi teknisiin harjoituksiin ja lopetti lajin. Haluaa tanssia. Haluaa joogatunneille. Haluaa soittaa ja laulaa. Ei kerkea kaikkea. Puurtaja. Ihailtavan voimakas paatoksentekokyky. Selvaa terapeutti- tai aktivistiainesta. Ankara oikeustaju. Puolustaa aina heikompia. Ei anna kenenkaan hyppia silmille, varsinkaan opettajan. Voittaa pojat juoksussa ja uinnissa mennentullen. Puhuu kielilla. Tulistuu verrattaen nopeasti, mutta aikansa mietittyaan pyytaa anteeksi, jos on syypaa. Inhoaa sita, etta tukkaansa kosketaan. Tekee arsyttavan napparia luonneanalyyseja toisista, kuten vanhemmistaan. SmartPhone-addikti. Oman tiensa kulkija. Velin paras kaveri.
Kissojeni jaloja, myoskin minulta perittyja luonteenpiirteita jo monesti esiteltyani toteankin, etta seuraava haasteellinen tehtavani on - syvan oikeustajuni mukaisesti - antaa huomiota perheeni heikommalle astialle, miehelleni, valaisevan ja perusteellisen biografian muodossa. 20 vuotta kestaneen taustatutkimuksen kuitenkin ollessa edelleen pahasti kesken, julkaisen analyysini, kunhan olen saanut siita ensin itse jotain tolkkua.
Vallattoman hauska, mutta terävä analyysi. En voinut olla hihittämättä.
VastaaPoistaKissat onneksi auttoivat, en olis muuten osannu.
PoistaIhana katras kissoineen kaikkineen, kyllä tuossa riitää äireelle hupia ja huolta.
VastaaPoistaNimenomaan: hupia ja huolta! Kadet ristiin ja toivotaan parasta.
Poista