Helmikuun haamottaessa huomaan ajatusteni harhailevan lahestyvan syntymapaivani vuoksi ikaantymiseen liittyvissa kysymyksissa lahjojen odottamisen ohella. Tata tietoa ei tule kuitenkaan tulkita niin, etta olisin huolissani ikaantymisen merkeista ulkoisessa olemuksessani, koska kuvittelen edelleen nayttavani korkeintaan 30-vuotiaalta ja kaytan saannollisesti silmanymparysvoidetta. Kyse on enemminkin syvallisemmista seikoista, kuten siita, voiko 46-vuotiaana harrastaa hip-hop-tanssia. Ihailen suuresti ihmisia, jotka osaavat kayttaytya sivistyneesti, hillitysti ja kunnioitustaherattavasti jo yllattavan varhaisessa iassa ja joudun tassa yhteydessa samalla myontamaan, etten joka tilanteessa kuulu heidan siunattuun joukkoonsa, vaikka olen monta kertaa aivan tosissani yrittanyt. Taman vuoksi olen nyt analysoinnut joitakin kokonaisuuksia, joiden suhteen koen lievaa uudelleentarkastelun tarvetta uskottavuuden lisaamiseksi habituksessani.
Tyylini on aina ollut pistamaton. Sille on ominaista sofistikoituneisuus, armoton eleganssi ja ajattomuus, jossa on ripaus hippiajan huolettomuutta seka Peppi Pitkatossu- ja Pikku Myy- vaikutteita. Viime aikoina mielessani on kuitenkin kaynyt mahdollisuus muuttaa tyyliani hieman enemman Maija Poppasmaiseksi. Omaperaisyys ei talloin karsisi, mukaan tulisi enemman auktoriteettia ja uskottavuutta, mutta kovalla aanella laulamisen ja katoilla hyppimisen ei tarvitsisi silti kokonaan loppua.
Elegantista ulkoasustani huolimatta saan jatkuvasti kritiikkia ajan hermolla olevalta jalkikasvultani siita, mita heidan mielestaan on poliittisesti korrektia kaytosta suuren yleison joukossa. Heidan yhtenevan mielipiteensa mukaisesti minun ei tulisi julkisesti tassa iassa muunmuassa:
-kayttaa farkkuja, joissa on reika polvessa
-laulaa aaneen Ultra Brata tai kommunistilauluja
-korjata kampausta/ harjata tukkaa/ raplata letteja
-jutella kissoille puhelimessa
-virkata tai hosua vaarallisesti puikkojen kanssa
-hillua autossa nayttavasti, kun radiosta tulee "Don't stop the party!"
-ilmaista syvimpia tunteitani maskaran valumisen ehkaisemiseksi, kuten a) nauraa vedet silmissa, kun mieleen tulee jotain hauskaa b)itkea vedet silmissa, kun mieleen tulee jotain surullista, vaan valttaa sellaisia ajatuksia, mika tuo vedet silmiin kohdan a) tai b) mukaisin seurauksin
-olla turhan avoin Twilight-fanituksestani
-kertoa vain tarkoin harkiten toisille blogiharrastuksestani
Konstruktiivisen mielipiteenvaihdon ja siita seuranneen kokonaistilanteen uudelleenarvioinnin jalkituloksena olen suunnitellut tekevani joitakin konkreettisia muutoksia elamassani. Niiden tarkoituksena on korostaa hillityn eteerista puoltani ja lisata nain ansaitsemaani kunnioittavaa suhtautumista kanssaihmisteni keskuudessa. Seuravassa esittelen joitakin kaavailemiani parannusehdotuksia:
-korkokenkien kayttaminen useammin varvastossujen sijaan
-helmikorvakorujen kayttaminen useammin epamaaraisten sulkien, paljettien ja kolisevien itamaisten koukeroiden tilalla
-auton taustamusiikin valitseminen vahemman provosoivaksi vaihtamalla hyokkaavan "Olen kommunisti"-laulun "Che Guevaran" bossanova-sovitukseen
-hiusten leikkaaminen helpommin hallittavaan tilaan
-tyttaren vaatteiden lainaamisen lopettaminen tyystin
-kunnioitustaherattavan kasilaukun hankkiminen ja sitoutuminen sen saannolliseen kayttamiseen
-hippie-chic -tyylilajin asujen ankara rajaaminen korkeintaan uimarantakayttoon
-"Edward Cullen" t-paidasta luopuminen
-rock-konserttien vaihtaminen Shakespeare-esityksiin
On lukuisia keinoja saada 40 ja rapiat tayttavalle katu-uskottavuutta!
Vai pitaisiko vaan yksinkertaisuuden vuoksi pysya kotona?
Tyylini on aina ollut pistamaton. Sille on ominaista sofistikoituneisuus, armoton eleganssi ja ajattomuus, jossa on ripaus hippiajan huolettomuutta seka Peppi Pitkatossu- ja Pikku Myy- vaikutteita. Viime aikoina mielessani on kuitenkin kaynyt mahdollisuus muuttaa tyyliani hieman enemman Maija Poppasmaiseksi. Omaperaisyys ei talloin karsisi, mukaan tulisi enemman auktoriteettia ja uskottavuutta, mutta kovalla aanella laulamisen ja katoilla hyppimisen ei tarvitsisi silti kokonaan loppua.
Elegantista ulkoasustani huolimatta saan jatkuvasti kritiikkia ajan hermolla olevalta jalkikasvultani siita, mita heidan mielestaan on poliittisesti korrektia kaytosta suuren yleison joukossa. Heidan yhtenevan mielipiteensa mukaisesti minun ei tulisi julkisesti tassa iassa muunmuassa:
-kayttaa farkkuja, joissa on reika polvessa
-laulaa aaneen Ultra Brata tai kommunistilauluja
-korjata kampausta/ harjata tukkaa/ raplata letteja
-jutella kissoille puhelimessa
-virkata tai hosua vaarallisesti puikkojen kanssa
-hillua autossa nayttavasti, kun radiosta tulee "Don't stop the party!"
-ilmaista syvimpia tunteitani maskaran valumisen ehkaisemiseksi, kuten a) nauraa vedet silmissa, kun mieleen tulee jotain hauskaa b)itkea vedet silmissa, kun mieleen tulee jotain surullista, vaan valttaa sellaisia ajatuksia, mika tuo vedet silmiin kohdan a) tai b) mukaisin seurauksin
-olla turhan avoin Twilight-fanituksestani
-kertoa vain tarkoin harkiten toisille blogiharrastuksestani
Konstruktiivisen mielipiteenvaihdon ja siita seuranneen kokonaistilanteen uudelleenarvioinnin jalkituloksena olen suunnitellut tekevani joitakin konkreettisia muutoksia elamassani. Niiden tarkoituksena on korostaa hillityn eteerista puoltani ja lisata nain ansaitsemaani kunnioittavaa suhtautumista kanssaihmisteni keskuudessa. Seuravassa esittelen joitakin kaavailemiani parannusehdotuksia:
-korkokenkien kayttaminen useammin varvastossujen sijaan
-helmikorvakorujen kayttaminen useammin epamaaraisten sulkien, paljettien ja kolisevien itamaisten koukeroiden tilalla
-auton taustamusiikin valitseminen vahemman provosoivaksi vaihtamalla hyokkaavan "Olen kommunisti"-laulun "Che Guevaran" bossanova-sovitukseen
-hiusten leikkaaminen helpommin hallittavaan tilaan
-tyttaren vaatteiden lainaamisen lopettaminen tyystin
-kunnioitustaherattavan kasilaukun hankkiminen ja sitoutuminen sen saannolliseen kayttamiseen
-hippie-chic -tyylilajin asujen ankara rajaaminen korkeintaan uimarantakayttoon
-"Edward Cullen" t-paidasta luopuminen
-rock-konserttien vaihtaminen Shakespeare-esityksiin
On lukuisia keinoja saada 40 ja rapiat tayttavalle katu-uskottavuutta!
Vai pitaisiko vaan yksinkertaisuuden vuoksi pysya kotona?
Ehdottomasti jatkat ainakin kissoille puhelimessa jutustelua, jokin raja sentään, ja mitä vikaa reikäfarkuissa on? Eetu t-paitaa sen sijaan...sitä voi pitää kotona.
VastaaPoistaSamaa mielta: jokin raja sentaan! Reikafarkut ovat kuulemma "lame"... Eetvartti siirtykoon vaikka pyjamaksi. Halailen sita sitten yot lapeensa.
PoistaOnnekseni itse omaan mainitsemasi hillityn käytöksen ja, no niin, tuosta hillitystä tyylistä tyttäreni ovat kyllä eri mieltä kanssani, kutsuvat sitä tylsäksi. Twilight-fanituksesta lastemme mielipiteet yhtyvät: pääsiäisenä Lontooseen suuntautuvalla lomalla, en kuulemma saa tälläytyä yhteiseen valokuvaan Robert Pattinsonin ja Taylor Lautnerin väliin Madame Taussaudsin vahakabinetissa. Onneksi ei ollut mitään puhetta Johnny Deppistä:) Ai niin , hymiöitäkään ikäiseni eivät saa käyttää. Anteeksi!
VastaaPoistaMiehenikin on kunnostautunut häpeällisellä käyttäytymisellä kaikilla mahdollisilla osa-alueilla kunnioitettavalla antaumuksella, jopa siinä määrin, että hänen toinen nimensä on Mr Nolo.
Tässä muutamia esimerkkejä:
1. Laulaminen autossa radiosta tulevan musiikin tahtiin, varsinkin, kun kyydissä on lasten kavereita.
2. Mm. Lady Gagan ja One Directionin fanittaminen. (Onhan tämä noloa!)
3. Käytää nuorten sanoja/lauseita: En mä sua stalkkaa!, Onks tää ihku? No, älä nyt ragee!
4. Lomamatkoilla puhuu suomea, englantia ja saksaa sulavasti sekaisin.
6. Ostaa itselleen megapussit salmiakki- ja hedelmä-aakkosia.
7. On Facebookissa.
Mainitsemasi viimeinen vaihtoehto on ainoa oikea, mikäli vähimmäsäkään määrin haluat omien lastensa hyväksyntää tai kunnioitusta.
Hyi, hyi! Blogien kommentointi on tosi noloa. Joten lopetan.
Tarja L
Onnittelen sinua hillitysta olemuksestasi! Lapsia ei kannata kovin paljon kuunnella, muuten ei saa tehda mitaan, kun kaikki on heidan mielestaan noloa. Miehesi on selvasti Hyva Tyyppi! Hyvaa jatkoa teille!
PoistaMinäkin luulin olevani siististi cool ja muutenkin tosi ajan hermolla, mutta pikkuystäväni palauttivat joululomalla takaisin maan pinnalle nöyrtymään. Esimerkiksi kuvittelin, että Bratzit ovat nykyään trendikkäitä. "No EIVÄT ole, barbiet ovat!", valaisivat minua 3- ja 5-vuotiaat asiantuntijat. 4-vuotias nuorimies kertoi puolestaan, etteivät Muumit muka ole vaatteissa tai asusteissa kuuminta hottia. Tämän olivat hänelle kuulemma kertoneet "isot pojat" (joiden iäksi tarkentui myöhemmin 5 vuotta). Jälkimmäiseen trenditietoon kieltäydyn uskomasta.
VastaaPoistaVoi, olisit kysynyt minulta! Minahan tiesin, etta Bratzit ovat jo menneen talven lumia. Joku muuten vaitti nahneensa taalla meillapain myynnissa joitakin Muumi-aiheisia vaatteita!!! Jospa ne on tulossa oikein maailmanmuotiin! Ehkapa tulevaisuudessa kannaattaakin ottaa mallia Pikku Myylta, jos haluaa olla tosi cool!
PoistaMahtavaa, Tarja!
VastaaPoistaMieheni oli hieman huolissaan: "Nytkö se vaimo hurahti kokonaan?!", kun nauran itsekseni ääneen pimeässä tuvassa (siis tietokoneella lukien blogiasi!). ALoitin hiljaisella hihityksellä Maija Poppasen -tyylin kohdalla (ääneenlaulamisen ja katolla loikkimisen) joka kasvoi äänekkäässen nauruun läpi postauksen ... Oi tunnistan itseni myös monesta paikasta - mies on esim. hienovaraisesti ehdottellut sen kunnioitusta herättävän käsilaukun hankkimista minun suurehkojen (joskus itse ommeltujen / neulottujen hippimäisten) laukkujen korvaamiseksi - ne asialliset laukut roikkuvat naulakon perukoilla, tullen esiin harvaseltaan juhla-museo-käyttöön.
Amerikkalainen luennoitsija-proffa kommentoi eilen kurssilla yleisesti meidän skandinaavien vapaamuotoista dress codia töissä:"Tutkimusten mukaan jakkupuku ja kauluspaita herättävät asiakkaisen / potilaiden luottamusta ja uskottavuutta hoitavan henkilön ammattitaitoihin ja keskustelujen vaikutukseen - farkut ja neule eivät välttämättä herätä niin suurta luottamusta ensitapaamisella" - 90 % kurssilaisista oli farkuissa ja siistissä neule - pusero-yhdistelmässä. Kulttuurien ja sukupolvien kuilut ovat mielenkiintoisia!