Godzillan jaljissa

I(Kyseinen selonteko on kirjoitettu postuumisti, koska olen jo siirtynyt lomassani uuteen vaiheeseen, jossa aktiviteetit lisaantyvat siina maarin, etten enaa ehdi kirjata kaikkea reaaliajassa.)

Koska olen pian lopputenttia vailla valmis suomalaisen nykykulttuurin seka varsinkin maalaiselaman asiantuntija, olen nyt halunnut syventya joihinkin kummallisuuksiin, joihin en ole loytanyt mielestani tyydyttavaa vastausta. Tallaisia asiakokonaisuuksia ovat mm. seuraavat:

-Iltapaivalehdiston jokakesainen suomalaisten seksuaalikayttaytymiseen liittyvan aineiston esittely juhlavin otsikoin. Aiheessa kasitellaan aina sita, millainen partneri saa suomalaisen kuumaksi, missa seksia kesalla harrastetaan ja millaisia fantasioita ihmisten mielessa liikkuu. Aineistossa viitataan kerta toisensa jalkeen "suureen suomalaiseen seksitutkimukseen". Kysymykseni kuuluukin: tehdaanko suomessa joka vuosi suuri seksitutkimus vai viitataanko joka heinakuun artikkelissa samaan tutkimukseen, joka tehtiin mielestani jo ainakin 10 vuotta sitten?
-Minka vuoksi Suomessa on niin paljon huonosti kayttaytyvia karpasia? Eiko niita pirulauta saada millaan kuriin!? Ne eivat usko vaikka kauniisti sanotaan, eivat tokene voimaperaisista uhkauksista eivatka myoskaan kuole, vaikka niita lyodaan. Joka aamu kello viisi ne herattavat minut ruususen unestani, eivatka anna minun lomallanikaan nauttia kiireettomasta heraamisesta vaan suututtavat minut kutittamalla nenaani ja taten ajavat minut ylos hosumaan karpaslatkalla ympariinsa. Tama saa sydameni  pomppimaan ylikierroksilla, otsasuoneni pullistumaan ja minulle tulee kauhea hiki. Sen jalkeen on turha yrittaa enaa nukkua varsinkin kun aurinko on ruvennut paistamaan suoraan sankyyni. Lisaksi kissani on tassa vaiheessa erheellisesti ymmartanyt, etta on hanen aamiaistarjoilunsa ja aamulenkin aika, joten horisontaaliasentoon paasemisesta on minun enaa turha haaveilla.

Olin muuten sisareni kanssa metsaretkella, mika oli tarkoitettu luonnontieteen opintojeni paatosjaksoksi nayttokokeen muodossa. Esittelin laajentunutta osaamistani niin hyonteisten, siivekkaiden kuin petoelaintenkin tunnistamisessa. Ohjelmaan kuului ainakin hirven ja karhun jalkien tunnistamista, joita myos ahkerasti kuvasin jatkotutkimuksiani silmallapitaen. Olin vahalla reputtaaa kun yhdistin vaarin hirven tekeman vaylan umpiryteikossa otson tassunjalkeen ja ehdotin seikkailuelokuvista hankkimani tiedon perusteella jalkien aiheuttajan olevan joko Tyrannosaurus Rex tai Godzilla.

Tutustuin myos peltopyyhyn ja tunnistin helposti lehtokurpan, mika oli tottapuhuen silkka vahinko, koska aioin seuraavaksi ehdottaa puskassa meteloijan olevan laulujoutsenen.

Hyonteissektori oli sitakin kokemusperaisempaa. Vattupuskista selvittyani olin saanut lahituntumaa tavanomaisten hyttysten ja paarmojen lisaksi marjaluteista, eri mittaisista toukista seka punkeista, joista pihtiotten saaminen ei ole ihan helpoimmasta paasta. Lisaksi Sebastien kunnostautui tuomalla turkissaan sisarentyttareni suureksi iloksi hanen sankyynsa kirpun seka sisareni erityiseksi iloksi tuvan paraatimatolle vastapyydystetyn paaskysen. Hanet heitettiin tyylikkaasti paaskyvainaa suussaan paraatiovesta pellolle, mutta aitinsa nokkeluuden perittyaan han valittomasti juosta holkytti hanta ojossa kuistille, josta yritti uudelleen paasky suussaan sisaan. Koska sisareni ei ole erityisen hidasalyinen, odotti han kissaa takaovella luuta kadessaan, jolloin Sebastien luovutti huokaisten ja pudotti paaskyrievun suustaan portaille, jossa oli juuri alkamassa lintusuvun ruumiinvalvojaiset.

Koska sisareni on myos mielenlaadultaan sienihapero, yritti han kouluttaa minusta kaiken taman ohessa ammattimaista kanttarellibongaria. Kun en onnistunut kuitenkaan loytamaan ainuttakaan kanttarellia enka suppilovahveroakaan, usutti han minut etsimaan lahitienoolta "vaikka sitten noita haperoita". En kuitenkaan yrityksistani huolimatta havainnut ryteikosta ainuttakaan noitahaperoa ja kun loytamani soseutumisvaarassa olevat tatinrahjatkin olivat viimeisen voimassaolopaivansa nahneet jo viime kesana, sain erityisluvalla vapautuksen sieniopista.

Vaikka vaihdankin maisemaa, ei vielakaan primitiivinen elamanote ole hiipumassa. Saunominen ja laulanta jatkuu itarajan tuntumassa noin viikon verran. Murrealueen vaihtuessa hieman tutumpaan suuntaan odotan mieleenpainuvia kokemuksia, joista ammennan virkistavia hengentuotoksia talven kuumina kuukausina.