Bollywood, here I come!

Rakas lukijani. Rukouksiisi on vastattu. Olen elossa.

Kesäloman loppusessiot, jotka vaativat minulta vikkelää roolinvaihdosta navettapiiasta rokkitähdeksi, saivat sielunelämäni siinä määrin sekaisin, että paluu loisteliaaseen edustusrouvan rooliin ei sujunut ilman mittavaa identiteettikriisiä, jolloin vetäydyin hiljaisuuteen pohtimaan tulevaisuuttani. Tähän herkkään meditatiiviseen mielentilaan ei ole ollut mielekästä sotkea enempää rahvaanomaista kompostoinnin ja lietelannoitusten värittämää maalaiselämän ruotimista, joten olen hillinnyt itseäni kaksin käsin bloggaamisen estämiseksi taatakseni sielulleni sen ansaitseman rauhan kuunnellessani tuokion sisintäni ja olevani siten valmis ottamaan vastaan syvältä sisimmastani kumpuavia vastauksia elämäni kannalta tärkeisiin kysymyksiin, kuten: mitä mieltä olen Nokian myymisestä ja siitä kannattaisiko minun leikata tukkani vai ei. Vaikka en ole vielä kyennyt muodostamaan mitään tyydyttävää vastausta em. kysymyksiin, olen kuitenkin päättänyt palata julkisuuden valokeilaan hinnalla millä hyvänsä ja avaan näin loisteliaasti syksyn blogikauden.

Koska olen päättänyt myös tehdä näyttävän entreen työelämään ja ruveta menestyväksi uranaiseksi, joka yhdistää ihailtavasti uran ja perhe-elaman nauttien miehensä, lastensa ja naapureidensa varauksettomasta ihailusta lattioiden kiiltaessa ja aviosuhteen kukoistaessa samalla, kun työura on ehdottoman nousujohteinen - ja olen tässä kohdin vain hivenen sarkastinen- olen ruvennut tehokkaasti raivaamaan esteitä, jotta voisin vaivatta korkokengät kopisten kiirehtiä päivittäin töihin. Esteiden raivaaminen on sisältänyt joidenkin aktiviteettien karsimista, kuten uima-altaalla löhöilyä sekä huonekalujen siirtelyä ja matkalaukkujen purkamista kesäloman jäljiltä. Työhaastattelut eivät ole vielä toistaiseksi tuottaneet toivottavaa tulosta jälkikasvuni suureksi iloksi, koska olen täten ollut täysin heidän käytettävissään, kuten aina tähän mennessä on ollut tapana. Lapseni ovat saaneet geeniperimänsä lähes kokonaan minun puoleltani ja ovat siksi äärimmäisen lahjakkaita, aikaansaavia ja hyvännäköisiä. Tästä syystä heitä ovat työllistäneet lähes kokopäiväisesti kaikenlaiset castingit, kuvaukset ja glamuurit edustustehtävät. Minun tehtäväkseni on jäänyt logistiikka sekä sopimusten oikolukeminen ja allekirjoittaminen.

Melkein heti Suomesta palattuamme kävi ilmi, että paikkakunnalla alkaa piakkoin mittavan Bollywood- elokuvan kuvaukset. Koska lapseni ovat aina tietoisia kaikista kaupungin tapahtumista, joissa on paljon salamavaloja, oli heidät tuotapikaa kiinnitetty kyseiseen produktioon. Elokuvan kuvaukset olivat pian alkamassa ja kiirehdimme esiintymisvaatteiden sovitukseen pikimmiten. Ilmeisesti hosuin paikalla sen verran teatraalisesti, etta näyttelijänkykyni huomattiin ja totesin kauhukseni olevani itsekin aloittamassa lasteni kera urani Bollywoodissa!

Jos ei oteta huomioon sitä, etta palkkaukseni oli jonkin verran pienempi kuin elokuvaan kiinnitetyillä megatahdilla, oli kuvausviikko varsin fantastinen kokemus. Puitteissa ei ainakaan ollut valittamista, kuvattiinhan kohtaukset, joissa olimme mukana, yhdessä maailman hienoimmista hotelleista, jonka opin tuntemaan kuin omat taskuni, ainakin mitä tulee kaikkiin pieniin sopukoihin, joihin oli mahdollista vetäytyä tarpeen tullen pienille nokkaunille. Kiitin Luojaani, ettei kyseessa ollut "Slumdog Millionaire", joten tehtäviini kuului siis kaatopaikoilla juoksemisen sijaan esiintyä jakkupukuisena reportterina punaisen maton reunassa tiiviissa puserruksessa 43 asteen helteessä viidenkymmenen muun "reportterin" kera. Hien noruen valtoimenaan tein noin 38:nnen ja 39:nnen oton välissä sellaisen virheen, etta otin jakun päältäni pieneksi hetkeksi välttääkseni uhkaavan lämpöhalvauksen, mutta kaduin tosin sitä pian katkerasti. Jakun vuoren ollessa likomärkä hiesta se takertui käsivarsiini niin, etta tarvittiin kaksi ronskia turvamiesta pelastamaan minut umpisolmusta, johon olin itseni saattanut.

Onneksi seuraavat päivät kuvasimme sisällä hotellissa, jolloin ulkokuoreni vilahtaa taatusti elokuvassa hieman freesimpäna kuin alkuviikon hikoilusessioissa. Tärkeä roolini oli tällä kertaa esiintyä vastaanottotiskin "desk managerina", mikä edellytti vaativaa seisoskelua korkokengissa, hymyilyä ja tärkeilyä. Jouduin viikona aikana myos "protestijoukkoon" heittelemään tyhjia pulloja ja tomaatteja kuuluisten intialaisten päähenkiloiden päälle seka istuskelemaan hotellin pää-aulassa sohvalla esittaen turistia. Jouduin melkein sanaharkkaan ohjaajan kanssa, joka oli eri mielta kanssani siitä, onko uskottavaa, että Atlantiksessa istuskeleva eurooppalainen turisti virkkaa parisangyn torkkupeittoa. Ei auttanut, vaikka selitin tämän olevan kotimaassani taysin normaalia luovan ja kätevän naisihmisen toimintaa. Jouduin antamaan periksi korkea-arvoiselle ohjaajalle, jotten olisi saanut potkuja ja panin virkkuukoukun ja lankakerät nuristen piiloon.

Tyttäreni heratti myos ohjaajan huomiota mm. nukahtamalla kesken kuvausten sohvalle, jossa hanen piti pitää yllä innokasta keskustelua toisen neitosen kanssa. Tahaton nukahtelu oli täysin ymmärrettävää, koska työpäivämme alkoivat jo kukonlaulun aikaan ja jatkuivat kellon ympari ja ylikin. Suorasukainen ohjaaja huusi mikrofooniin "Cut! Darling! You are very pretty but now you look like a zombie!" Avasin suuni siinä vaiheessa sanoakseni, etta rouvan olisi ehkä hyödyllistä vähän itse vilkaista peiliin, mutta tajusin onneksi ajoissa, että ohjaaja olikin vain leikkisallä tuulella ja hyvällä itsetunnolla (jonka on perinnyt äidiltään) varustettu tyttäreni sekä koko kuvaustiimi nauroi tälle typerälle vitsille makeasti. Tyttöni on muuten varsin näkyvässä osassa kyseisissä kohtauksissa ja se oli ainoa syy, jonka vuoksi yritin säilyttää ohjaajaan ja tuotantotiimiin kohtalaiset valit. Ehkä tämä on tyttäreni ponnahduslauta tähteyteen ja kuka ties myös minun, jolloin unelmani George Clooneyn vastanäyttelijänä ei ole enää kuin yhden kirjaimen varassa.

Lupaan raportoida lisää aiheesta, kun elokuva tulee ulos ensi vuoden lopulla ja minut todennakoisesti kutsutaan Oscar-gaalaan parhaan ulkomaisen elokuvan avustajan roolin palkintoehdokkaana.