Onkos tullut kesa ja laitetaankos pesa!?

Viime viikkojen hektinen rytmi on ajanut minut tilaan, jossa en ole kyennyt ilmaisemaan saannollisesti itseani kirjallisesti. Ei ole kuitenkaan syyta ajatella erheellisesti minun lopettaneen korkeatasoiset kirjalliset tuotokseni, vaikka olenkin sellaista heikkona hetkenani vannonut surkean nettiyhteyden lannistaessa harrastustani. Olen kuitenkin ollut silla aikaa ahkera ja kunnostautunut nettiyhteyden tokkiessa mm. kasitoiden teossa, turistioppaana seka tarkeissa musiikillisissa tehtavissa. Jouduin nimittain yllattaen Suomi-koulun paattajaisseremonioiden ja perinnetapahtuman saestajaksi, mika tyollisti minua pariin otteeseen ennen joululomaa. Taten sain kannettua korteni kekoon taiteellisen panokseni muodossa repertuaarin ulottuessa iloisesta "Hei tonttu-ukoista" perinteikkaaseen "No, onkos tullut kesaan" ja sen huipentuessa Lucia-kulkueen sisaantuloon kuoron laulaessa kaksiaanisesti. Jouduin tassa tekemaan tosin joitakin taiteellisia myonnytyksia, koska jouduin saestamisen lisaksi vahvistamaan kuoron altto-osuutta, minka tein vasten tahtoani, koska pidan itseani vain ja ainoastaan koloratuurisopraanona. Nielin ylpeyteni jalkikateen piparien ja glogin avustuksella.

Jalkikasvuni lomanvietto on myos rajannut voimakkaasti omia ajankayttomahdollisuuksiani. Lasten vauhdikkaaseen lomaan on kuulunut mm. ystavien tapaamista ympariinsa (=aiti kuskaa) ja kulttuuriharrastuksia (=Nicki Minaj'in konsertti=> aiti kuskaa=> sekoilua aamuyohon asti konserttialueen ruuhkassa), Uuden vuoden illallinen tuli vietettya ystavien kanssa lasten viettaessa sita omilla tahoillaan kotiinpaluun venyessa aamun tunteihin perheenjasenten kerailyn merkeissa ympari kaupunkia ruuhkan ja metrolinjan tokkimisen vuoksi. Taman lisaksi karvaisen jalkikasvuni ulkoilujarjestelyjen laajennuttua sisaltamaan joka-aamuiset omatoimiset ulkoilut ovat vieneet paivaohjelmastani suuren osan. Sebastienin kultivoitunut kaytos ei ole muuta kuin lisannyt ylpeyttani tahan hunajavatsaiseen vesaani. Sen sijaan Leopoldin edesottamukset naapurustossa ovat herattaneet ajoittain suurta paheksuntaa hanen ala-arvoisen kukkoilunsa johdosta. Sanomattakin on selvaa, etta olen joutunut useammin kuin kerran hakemaan hanet kotiin suorasukaisesti keskelta kujatappelua niskasta kantaen. Hanen sanojaan lainatakseni tama on aiheuttanut hanelle "suunnatonta hapeaa toisten kissojen keskuudessa". Siitakin huolimatta olen suoraselkaisen kasvattajan tavoin hanta rankaissut huonon kaytoksen vuoksi kolmen paivan kotiarestilla, jolloin Leopoldilla on ollut aikaa nuolla haavojaan ja miettia kaytostaan. Tanaan kotiaresti loppui ja odotan mielenkiinnolla milloin taas rupeaa kuulumaan uhkaavaa mouruamista ja missa kunnossa han kotiin saapuu.

Lahiaikojen odotettavat tapahtumat tulevat koettelemaan entisestaan riekaleina olevia hermojani ja viemaan valtaosan arvokkaasta ajastani. Ohjelmaan tulee kuulumaan mm. ianikuista asunnon metsastysta ja loppumatonta koulun vaihtamiseen liittyvia pohdintoja ja toimenpiteita. Elamani hieman tasaantuessa raportoin mielellani saannollisemmin raportointia ansaitsevista asioista. Ja ehdottomasti myos muista joutavanpaivaista asioista.

Nauttikaa silla aikaa raikkaasta talvi-ilmasta! Minakin aamuisin kierran kaulaani uutukaisen lampiman villahuivin, jota ilman ei taalla tarkene. Tanakin aamuna lampotila oli laskenut huolestuttavasti +18,5 asteeseen. Oisin ei voi nukkua ilman kahta peittoa ja villasukkia, joita rakas supersisareni minulle on tehtaillut. Haneen voit tutustua kirjoituksessani "Sisarkateutta".

On hanget korkeat nietokset.

Laulaen sateessa. Pilipilipom. ( Poikkileikkaus poikkeuksellisista saaolosuhteista)

Ilmio taa harvinainen
ukkosmyrsky varsinainen.
Kohokohta on se vuoden
vilvoitusta vahan tuoden.
Palmunlehdet puhdistaa
-yhteiskunnan seisauttaa!

Ongelma on naet tassa:
arkkitehdin piirtamassa
metropolis' hulppeassa,
modernissa, upeassa,
taidonnayte insinoorin:
unohti se viemar' roorin!

Esteri kun hanat avaa
kansa arrapaita tavaa.
Hauskaa koko rahan edest'.
Tayttyy jokapaikka vedest'.
Auton talliin visust' laitan
soutuuveneel' matkaa taitan.

Pikatie on veden vallas'.
Risteykses' uima-allas.
Kastuu helma limusiinin,
paattyy matka Lamborghinin.
Sheikil' kuka suojan tarjoo?
Omista ei sateen varjoo!

Lapsil' riemu ihan oma:
kohtalonsa pakkoloma!
Sade koulutyota haittaa
taytyy ovet kiinni laittaa.
Katto vuotaa, ope suuttuu,
autot parkkipaikal' juuttuu.

Vanhemmilla huolet samat:
kiinni menee rahahanat.
Vesikuuuroo liian monta,
toihin paasy mahdotonta.
Jos sul' ei helikopterii'
jaat kotiin viettaa rokulii.

Katastrofii ei voi estaa!
Paivan kaksi sita kestaa.
Sade aikanansa loppuu.
Toihin ei viel' mitaan hoppuu!
Koulutie kay tukalaksi.
Tiet on poikki viikon, kaksi.

Vaikka vetta taivaast' valuu
kritisoida en ma haluu.
Kohta sadekausi loppu,
helle alkaa, palaa proppu!
Valita en sadesaasta!
Nahdaan jalleen vuoden paasta!

Koko pieni nallepuh
on nyt marka huhhuhhuhuh.

 

Aamunkoi 4 b (odotettu jatko-osa)

Leffaan tuli mulla hoppu!
Viime jakso tahan loppu:
nukkui Bella pitkan tovin
riutunut kun oli kovin.
Olo siita tuli raukee.
Silma punainen nyt aukee...

Vahva Bella on kuin harka!
Nyt on silla hirvee nalka.
Metsaan rientaa muonan hakuun,
paassyt on jo veren makuun.
Paallaan sil' on mekko kuuma.
Aamiaiseks' joutuu puuma.

Eetu tuskin peras' pysyy!
Bella muistaa jotain kysyy:
"Nukuinkohan kovin kauan?
Voisinks' nahda pikkuvauvan?"
Bellalla on hyva tuuri:
vaavi onkin tosi suuri!

Joku kaaron syliins' lykkaa.
Paljon Bella vaavist' tykkaa.
Kaikki ymparilla hyorii,
Jaakoppikin jalois' pyorii.
Jotain silla ompi mieles'
istuu vaan se vaavin vieres'.

Vaavin nimi Esmee-Renee,
lausuminen pieleen menee.
Nimesta nyt tulee stressi.
Jaakon ehdotus on Nessi.
Bella siita halle suuttuu,
raivopaaksi aivan muuttuu.

Jaakoppi jo puuhun lentaa,
henkiriepu saastyy sentaan!
Eetu koittaa nauruuns' peittaa.
Bella ilmaan Jaakon heittaa.
Riepottelee hanta tovin.
Yllattyy nyt Bella kovin.

Puiden siimeksessa maja,
Aliisa sen sisustaja.
Mokki oma, Bella tajuu!
Eetvartilta kuola valuu.
Vaatteet riuhtoo paaltaan heti,
testattava nyt on peti!

Vaaviparan maine kiirii
pitkin vampyyrien piirii.
Kuulee tasta goottiryhma.
Pomonsa tuo vahan tyhma
vaavin henkee tietyst' vaatii,
sotasuunnitelman laatii.

Bellan mielta alkaa hyytaa...
Eetu kamut hatiin pyytaa.
Mokis' pian hurjan monta
vampyyria hulvatonta.
Ekosysteemin saa kieroon:
loppuu peurat lahitienoon!

Vihdoin paiva suuri koittaa.
Kaikki tahtoo matsin voittaa.
Mustaviitat yhtajalkaa
lahestymaan vaavii alkaa.
Niilla voimat suuret noidan.
Vaavi reppuselkaan koiran!

Aliisa tuo todistajan
Amatsooni-edustajan.
Puhua se kylla taitaa
vaikkei omistakaan paitaa.
Aliisakin juttuu vaantaa,
goottipomon paan se kaantaa.

Tappelu ois ollu hurja,
monen loppu aika kurja.
Vampyyria vaikee tappaa,
turha sita kivel' nakkaa!
Onneks' alkanut ei matsi.
Kotiin lahtee koko satsi.

Tarinalla loppu oiva:
Jaakoppi, tuo susikoira,
syntymansa jalkeen heti
vaavist' varauksen teki.
Eipa tyyppi ihan nuija!
Siita halle hyva muija!

Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Suru mulla silti syvin.
Kyynel' silmas' leffasta lahden,
itkettaa mua Bellan tahden.
Eetvarttia, sen han tietaa,
joutuu ikuisesti sietaa!

Pojasta polvi paranee - ja tytosta kaksi.

Koska olen valtavan herkkatunteinen ja kuvittelen omaavani jonkinverran luontaisia telepaattisia kykyja, olen antanut mieleeni tulvahtaa ajatuksia, jotka eivat suostu jattamaan minua rauhaan. Pelkaan pahoin, etta olen saattanut antaa virheellisia kasityksia lukijoilleni siita, etta elamani ainoat tarkeat henkilot olisivat kissani Leopold ja Sebastien. Tama ei kuitenkaan pida vahimmassakaan maarin paikkaansa. Selvennykseksi mainittakoon, etta merkkihenkiloiden kokoonpano ja arvojarjestys elamassani on seuraava:
-Ensin tulee kissat. (tietysti)
-Sitten on lasten vuoro.
-Sitten seuraa piiiiitka vali, jonka jalkeen mieheni taistelee verissapain kolmossijasta George Clooneyn kanssa.

Tasapuolisuuden ja rakkaudellisen aidinroolini nimissa ajattelin siis talla kertaa kirjoittaa jotain lapsistani. Esittelen nyt sattumanvaraisessa jarjestyksessa joitakin heidan minulta perittyja jaloja luonteenpiirteitaan.

Omppu, 16-vuotta: Saanut pituusgeenit molemmilta vanhemmiltaan niiden yhteenlasketun lopputuloksen ollessa 2 metria. Korostunein luonteenpiirre on huomionhakuisuus. Toiveammatti on viela hamaran peitossa, mutta varmaa on, etta se liittyy jotenkin tahteyteen. Koulunkayntimotivaation ollessa verrattaen heikko, kompensoi kohtalainen alykkyytensa alati vainoavaa feilausmahdollisuutta. Inhoaa joukkuelajeja, mutta on erinomainen uimari. Musiikillisesti aarimmaisen lahjakas, mutta liian laiska harjoitellakseen jotain instrumenttia. Omaa maailmanluokan draamatajun ikimuistettavin seurauksin. Armoitettu organisaattori, jos ei oteta lukuun huoneen siivoamista. Ekaluokkalaisena kielipuolena Ranskassa mobilisoi koko ala-asteen tanssimaan valitunneilla Star Academyn tunnusmelodiaa toimiessaan itse paakoreografina. Voitti 3,5 vuotiaana "Pasilan Paras Pelle" -kilpailun aitinsa laatiman puvustuksen, mutta erityisesti viehattavan "Leipuri Hiiva" laulusoolonsa ansiosta. Harvinaisen huonomuistinen. Keskittymisrajoitteinen. Hahmottaa kuitenkin tarkasti maailmanlaajuisen lentoliikenteen reitteineen ja aikatauluineen. Sosiaalisen median erikoisasiantuntija. Estoton ja kokeilunhaluinen. Aitin poika.

Lilleri, 14-vuotta: Pitkanhuiskea brunetti, jonka tamanhetkisena paahuolenaiheena on pitaisiko varjata tukka vai ei. Aarimmaisen feminiininen, muttei missaan tapauksessa herranpieksut mikaan prinsessa. Lahjakas balleriina, joka kyllastyi teknisiin harjoituksiin ja lopetti lajin. Haluaa tanssia. Haluaa joogatunneille. Haluaa soittaa ja laulaa. Ei kerkea kaikkea. Puurtaja. Ihailtavan voimakas paatoksentekokyky. Selvaa terapeutti- tai aktivistiainesta. Ankara oikeustaju. Puolustaa aina heikompia. Ei anna kenenkaan hyppia silmille, varsinkaan opettajan. Voittaa pojat juoksussa ja uinnissa mennentullen. Puhuu kielilla. Tulistuu verrattaen nopeasti, mutta aikansa mietittyaan pyytaa anteeksi, jos on syypaa. Inhoaa sita, etta tukkaansa kosketaan. Tekee arsyttavan napparia luonneanalyyseja toisista, kuten vanhemmistaan. SmartPhone-addikti. Oman tiensa kulkija. Velin paras kaveri.

Kissojeni jaloja, myoskin minulta perittyja luonteenpiirteita jo monesti esiteltyani toteankin, etta seuraava haasteellinen tehtavani on - syvan oikeustajuni mukaisesti - antaa huomiota perheeni heikommalle astialle, miehelleni, valaisevan ja perusteellisen biografian muodossa. 20 vuotta kestaneen taustatutkimuksen kuitenkin ollessa edelleen pahasti kesken, julkaisen analyysini, kunhan olen saanut siita ensin itse jotain tolkkua.

Rietastelua ja rabiesta

Vuorokausi on ollut tapahtumien tayteinen. Ennalta-aavistamattomien tapahtumien jalkeen totean olevani jos en nyt aivan rampa, niin ainakin toimintarajoitteinen. Taman vuoksi kasitoiden tekeminen on mahdotonta, joten joudun keksimaan muuta ajanvietetta. Hyodynnan viela toistaiseksi kaytettavissaolevaa motoriikkaani ja kevennan mieltani kirjoittamalla. Neulon tunikaani jonain muuna iltana, kun siihen kykenen.

Koska elamani ensisijainen tehtavani on huolehtia kissojeni henkisesta ja fyysisesta tilasta, harjoitan heidan kanssaan ruumiinkulttuuria saannollisesti. Toisten kissojen reviirille holtittomasti riehumaan paastaminen voisi olla niille kohtalokasta ja olen siksi viime aikoina joutunut kayttaytymaan kuten koirien omistajat ja viemaan kissani ulos lenkille talutushihnassa. Leopold, joka on luonteeltaan vaikkakin joskus hieman arvaamaton, kuitenkin perusluonteeltaan hyvin arka, haluaa ulkoilla vain suojatulla sisapihalla, jossa han tapaa joka ilta uusia kavereitaan, kuten FedEx'in, Lolan, Tabbies'n, Ministrel'in ja Whiskies'in vain muutamia mainitakseni. Kuten ehka teravasti panittekin merkille, olen itsekin siina samassa tutustunut jo kaikkiin kulmakunnan kissoihin. Irlantilainen Dee, joka asuu naapurinani, on seitseman kissan aiti ja meilla riittaa paljon juteltavaa jalkikasvustamme. Han varoitteli minua Tabbiesin arvaamattomuudesta, kun silittelin sita innoissani toissailtana. Eilisiltana Tabbies tuli ikkunani taakse naukumaan ja etsimaan minua. Menin ulos sita kissuttelemaan, mutta jostain syysta Tabbies sai raivarit ja hyokkasi kateni kimppuun sita aikani siliteltyani. Se iski hampaansa syvalle kasivarteeni niin, etta rusahti ja lisaksi teki vaantavan raateluliikkeen, jolloin rusahdus tuntui erityisen mukavalta. Olin niin allistynyt, etten edes tajunnut huutaa.

Jarkytyksesta selvittyani lahdin Sebastienin kanssa ulos lenkille. Sebastienilla on ilmennyt paljon koiramaisia ominaisuuksia. Hanen kanssaan teen joka ilta pitkan lenkin, jolloin han juosta jolkottelee vieressani, kuin pystykorva konsanaan. Toisaalta han tosin paattaa pysahtya makaamaan puoleksi tunniksi sopivan strategiseen maastoon, josta voi helposti seurata mahdollisesti lahestyvia kohteita, kuten toisia kissoja. Nain tapahtui eilisiltanakin. Seisoin em syysta tyhjanpanttina hiljaisen ja pimean kadun varrella shortseihin ja toppiin sonnustautuneena, jota myohemmin kaduin, ensinnakin siita syysta, etta ilma rupesi olemaan hyytavan kylma, eli noin 20 astetta. ( Palaan tahan myohemmin aiheessa "Olet ollut liian kauan Dubaissa, kun 20 astetta on mielestasi hyytavan kylma"). Toinen syy oli se, etta kohdalleni pysahtyi nelivetomaasturi, josta kuului:
-Ma'am, eras kysymys!
-Niin?
-Paljonko maksaa?
-Anteeksi??
-Paljonko maksaa?
-Paljonko maksaa mika?
-Kissa. (naurua)
-Oletko hullu?! Luuletko tosiaan, etta myyn sinulle kissani, idiootti?!

Tassa vaiheessa kuljettaja ja hanen alykkaat ystavansa huomasivat vetaneensa vesiperan ja haipyivat onneksi matkoihinsa hyvan saan aikana. Fiksuimmat lukijani ehka tajusivatkin, etta herrat eivat oikeastaan olleet kiinnostuneita kissastani. Vaikkei tuollaisille sivistymattomille kantauroksille kannattaisi uhrata ajatustakaan, mieleeni kuitenkin viela tanaan nousi varsin perusteltuja kysymyksia siita, mita nama herrahenkilot oikeastaan ajattelivat? Miksi he halusivat viestittaa minulle, tuntemattomalle, sivealle naisihmiselle, joka oli selvasti liikkeella hyveellisissa toimissa, etta he uskoivat minun olevan valmis lahtemaan heidan mukaansa, kunhan vain kysyisivat? Siksiko, etta olin eurooppalaisen nakoinen? Vaikka olin varustautunut aika kevyeen asuun, se ei ollut kuitenkaan vahimmassakaan maarin kyseenalainen. Armeijan shortsit ja tumma asiallinen toppi, jonka kaula-aukko ei ole erityisen antelias, ei mielestani pitaisi tuoda mieleen eroottisia mielleyhtymia. Lisaksi kissani oli kakalla. Harmittaa, etta oli niin pimeaa, etten saanut auton rekisterinumeroa muistiin. Olisin tehnyt poliisille ilmoituksen. Siina hommassa sain paljon kokemusta Nizzassa.

Yolla herailin siihen, etta kattani pakotti. Aamulla se oli selvasti turvonnut. Lahdin kuitenkin ystavani avuksi huonekaluliikkeeseen sangyn ja muutaman sisustustarvikkeen ostoon silla seurauksella, etta ymparillamme pyori koko ajan myyjia kun normaalisti heita saa huudella tuntikausia. Kapala pystyssa nimittain oli ainoa asento, jossa kaden kanssa jotenkin parjasi, mutta myyjat luulivat vinkkaavan heita luokseni. Kahvilassakin kannettiin menyyta poytaan useampaan kertaan. Laskunkin jouduin maksamaan kun minulla oli kestotilaus kaynnissa.

Iltapaivalla totesin, etta ruoanlaitosta ei tule mitaan ja lapsiparat naantyvat nalkaan ja se on kuulkaa sellainen syy, etta minutkin saa lahtemaan laakariin. Mieheni lietsutessa ympari kylaa pyysin iranilaista ystavaani viemaan minut kunnansairaalan paivystykseen. Han puolestaan soitti ko. lasaretissa tyoskentelevalle maamiehelleen, joka jarjesti meidat jonon ohi suoraan laakarinvastaanotolle. Omaatuntoani hieman pisteli, kun menin muutaman tunnin pituisen jonon ohi. Jouduin odottamaan vain hieman kaytavalla, jossa olisin totta viekoon odotellut mielellani vahan lisaakin, koska paivystyksen ruuhkatunnit ovat aika mielenkiintoista katseltavaa. Kaikkein mieluisinta katsottavaa olivat salskeat ja savunhajuiset palomiehet, joita laahusteli kaytavilla monta kappaletta. Mielikuvitukseni rupesi laukkaamaan, kun kuvittelin heidan juuri syoksyneen liekeista pelastamaan pulassaolevia ihmisraukkoja ja harmittelin, ettei Tabbies ollut raadellut minua pahemmin. Mikaan ei voi olla hekumallisempaa, kuin palomies, jonka takin selkamyksessa lukee "Civil defence, Dubai". Muutaman sormensa katkoneen rakennusmiehen ja oksentelevan keuhkotautisen jalkeen sain kuitenkin intravenaalisesti antirabiesta ja tetanusta, seka antibioottikuurin ja jouduin lahtemaan kotiin ja jattamaan kyynel silmassa palomiehet taakseni. Liikutuksen tilaani helpotti hiemat lasarettiystavan kiinnostavat kertomukset eilisen paivystyksen tapahtumista. Ensiapuun oli mm. tuotu mies, joka oli yrittanyt tehda itsemurhaa sahkojohtoleikeilla, kun oli saanut tietaa, etta oli havinnyt porssikurssien romahtaessa yhdessa yossa 4 miljoonaa dollaria. Porssiromahdus johtaa siis loogisesti hermoromahdukseen.

Nyt ajattelin ottaa pienen sairasloman. Ensitoikseni tilaan valmista ruokaa, menen sohvalle makaamaan, pistan lapset kissojen ulkoiluttajaksi ja miehen kotiorjaksi. Ajattelin pukea hanet palvelusvaelle sopivaan pusakkaan, jossa lukee selassa "Civil defence".

Ps. Kyseinen valokuva ei valitettavasti esita miestani.

Paivan peili

Edellisen aiheeni oltua varsin kevyt ja taysin ihmisen ulkokuoreen keskittyva, halusin valittomasti korjata mahdollisesti lukijoiden mielissa syntyneita vaaria olettamuksia persoonallisuuteni pinnallisuudesta ja paatin siksi kiireesti ruveta ruotimaan reportaasimaisesti ajankohtaisia kysymyksia. Koska on varhainen vapaapaivan aamu ja muut perheenjasenet viela umpiunessa, kaytin tilaisuutta hyvakseni herattyani varhain kuopukseni loydettya lankavarastoni ja leviteltya kerat pitkin sangynalusia, siivottuani syntyneen jarkyttavan sotkun, suukoteltuani ja siliteltyani hyvan tovin kissakultaani, koska en tohdi hanta torua, kun on kertakaikkiaan niin ihanan suloinen, (no nyt vihdoin ja viimein paastaan kohta taman lauseen loppuun) poimin mukaani katevan action-kitini, joka sisaltaa: yhden keskeneraisen keltaisen pitsineulehuivin, joka pitaisi jaksaa pikaisesti loppuunsaattaa, yhden tunikan puolivalissa olevan takakappaleen, 6 keraa varikasta lankaa ko. tunikaa varten, 2 paria puikkoja numero 4, muistikirjan, kynan, kannykan ja silmalasit, laskeuduin alakerran rauhaan ja rupesin aikailematta uurastamaan taman journalistisen ilosanoman parissa. Esittelen taten iloksenne  paikallisen ilmaisjakelulehden kiinnostavia uutisotsikoita.

-Etusivun valloittaa ikava uutinen kadonneesta emiraattimiehesta, joka on kadonnut. Poliisi on kuulustellut kahta paikallista miesta tapaukseen liittyen ja saanut heista irti senverran, etta kolmikko oli yhdessa lahtenyt aavikolle tarkoituksenaan viettaa rattoisaa iltaa alkoholin ja lainvastaisten kipulaakkeiden nauttimistarkoituksessa naiden yhteisvaikutuksesta seuraavan huumaavan tilan aikaansaamiseksi. Tassa he onnistuivat yli odotusten ja kaverukset jattivat edelleen kadoksissa olevan miehen tiedottomana dyyneille lahelle Omanin rajaa, mutta eivat tarkalleen pystyneet muistamaan minne. Heita syytetaan miehen kuolemantuottamuksesta, hanen aavikolle hylkaamisestaan, alkoholin nauttimisesta seka ilmoittamatta jattamisesta poliisille. (Loytyisi nyt viela se ruumis.)

- Perhe taistelee kadonneen kilpikonnansa puolesta. Draama syntyi, kun perheen toinen jattilaiskilpikonna Blake varastettiin. Silloin hanen vaimonsa, Amy Winehouse, jattilaiskilpikonna hankin, vetaytyi kuoreensa eika suostunut tulemaan ulos. Poliisi etsii nyt mysteerista pick-up kuljettajaa, joka pakkasi Blaken luvatta autonsa lavalle ja haipyi. Omistajaperhe vetoaa nyt ihmisiin, etta Blake loydettaisiin ja jotta Amy ei vaipuisi liian syvalle depressioon. (Raportoin valittomasti Blaken loydyttya.)

- Poliisi varoittaa kansalaisia noituuudesta. Viime aikoina on tullut esille useita tapauksia, joissa yksityishenkilot ovat tarjonneet apua ihmisille ongelmiensa ratkaisuun mustan magian avulla. Eras nainen kertoo, etta hanen miehensa jatti hanet ja heidan 5 lastaan noituuden seurauksena. Nainen otti eron ja pian hanelle selvisi, etta mies olikin pikavauhtia mennyt naimisiin hanet noituneen noidan kanssa! Poliisi kertoo, etta noituuden harjoittamiseen kaytetaan mm. yrtteja, alkoholia, elainten luita ym. kyseenalaista materiaalia. Noitapalvelut ja mustamagia ovat kiskurihinnoissa, kukoistaa ja varoittaakin ihmisia, etteivat anna turhaan hoynayttaa itseaan. Ko. toimet ovat lisaksi Arabiemiraateissa lainvastaista toimintaa ja niiden harjoittamisesta seuraa ankarat oikeustoimenpiteet. (Noitavainoa?)

-Syyrialainen mies on tuomittu elinkautiseen skottilaisen naisen tappamisesta ja hanen korujensa varastamisesta. Nainen oli hanta huomattavasti vanhempi ja korviaan myoten rakastunut tahan onnenonkijaan, jonka tarkoituksena oli vain saada suhteesta rahallista hyotya. Tapetun naisen aiti kertoi, etta tama olisi halunnut jopa avioitua rakastamansa syyrialaishuijarin kanssa. Kaikesta paatellen tyyppi ei jaksanut odottaa haihin asti. (Gabriel, tule takaisin.)

- Mies joutuu vastaamaan touhuistaan oikeudessa videoituaan kannykallaan naisia 13 kertaa Dubain metrossa. Selitykseksi ei kelvannut se, etta materiaali oli tarkoitettu henkilokohtaiseen kayttoon. (No se tasta olisikin puuttunut.)

-Milloin I-Phone 5 tulee UAE:hen???!!! (Kansakunta odottaa karsimattomana.)

Yleisonosastokirjoituksissa paahuomion saa koulutarkastajien kaavailemat uudistukset koulujen tarjoamaan liikuntaopetukseen liittyen. Jotkut opinahjot eivat tarkastajien mukaan tarjoa tarpeeksi liikuntatunteja lapsille tai niiden ollessa vaihtoehtoisia. Tama huolestuttaa viranomaisia ja he ovat siksi kiristamassa liikuntatuntien jarjestamiseen liittyvaa saannostoa, jotta lapset ja nuoret saisivat edes koulunkaynnin puitteissa tarpeeksi fyysista harjoitusta. Talle ehdotukselle tuntuu kaikki lampenevan. (Bodia, sporttia ja tsemppista!)

Talvivaarasta ei uutisoitu mitaan.

Paatan uutisreportaasini yllattaen tahan. (Kiire laittaa lasagnea.)
Taalla Tarja Koukkupaa, Dubai.

Aatteita vaatteista

Paivani alkoi tanaan niin lupaavasti, etta hieman painuksissa ollut mieleni nousi korkealle saaden minut innostumaan kirjaamaan ylos joitakin huomioitani ymparoivasta yhteisostani. Koska kamelit ovat mielestani sympaattisimpia elaimia, mita kuvitella saattaa ja koska satuin suureksi ilokseni nakemaan aamuisella lasten kouluunvientireissulla niita kokonaisen karavaanillisen ohittaessani hiekkadyyneja, voimakkaasti visuaalinen mieleni rupesi heti tyoskentelmaan ahkerasti uuden kultturiartikkelin parissa. Ymparoivan yhteiskunnan asukkien ollessa kaikkea muuta kuin tylsaa, itseaantoistavaa massaa, kuten esimerkiksi synnyinmaani ilmasto-olosuhteista johtuen juuri talla hetkella siella asia on, haluan nyt ilahduttaa lukijoitani kertomalla siita, minkalaisen ulkoisen habituksen omaavien kanssaihmisten seassa tietani taivallan.

Paikalliset kansalaiset, jotka edustavat vain pienta fraktiota koko maan asukasluvusta, ovat kuitenkin nayttavasti esilla ulkoisen olemuksensa vuoksi. Miehet kayttavat kandooraa, jossa on pitkat hihat ja maahan asti ulottuva helma. Kandooran vari on hohtavan valkoinen ja sisakon taitavasti silittama. Paassaan heilla on virkattu pipo, jonka peittaa taidolla taiteltu huivi ja kokonaisuuden kruunaa musta panta. Kandooran alla he kayttavat aina aluspaitaa, ihokasta, seka leveita "salihousuja" muistuttavia pitkalahkeisia valkoisia alushousuja. Nain kandooran valkea vari ei anna mahdollisuuksia tirkistelyyn. Lisaksi aluskerrasto takaa sen, etta myoskaan mahdollinen hikoilu ei nay vaatteiden lapi. Vuosisatojen kokemuksella tallainen pukeutuminen on jarkevinta ankaran kuumuuden takia. Turistipojan heittaessa paalleen shortsit ja paidanretaleen hien valuessa norona pitkin selkaa paidan liimautuessa epaesteettisesti kiinni selkaan, esiintyy paikallinen konkari aina moitteettomana tietaen, etta paras tapa suojautua kuumuutta vastaan on pukeutua edellamainitulla tavalla.

Miesten kohdalla voidaan havaita paljon etnisia eroavaisuuksia pukeutumisessa. Paikallisten miesten lisaksi nakee paljon ns. normaalia miesten pukeutumista, eli housuja ja paitoja. Sen lisaksi on myos jonkinverran havaittavissa hakellyttavaa katumuotia, jota harrastavat varsinkin iranilaiset nuoret miehet. Heidan ulkoasunsa on useimmiten paatakaantavan varikas sen muistuttaessa uusimpien musiikkivideoiden esiintyjien asusetteja. Mielikuvitusrikkaat kampaukset puolestaan ovat kuin extra-hold hius-spray mainoksista. Vaikka naima pojat tuovatkin varikkyytta katukuvaan liikkuvat he usein hyvan maun rajoilla muuten niin maltillisessa ymparistossa.

Eksoottista savya tuovat niinikaan perinteisilla linjoissa liikkuvat afganistanilas- ja pakistanilaismiehet, joiden asu muistuttaa erehdyttavasti pyjamaa. Asuun kuuluu polviin asti ulottuva tunika ja samasta kankaasta valmistetut housut. Pidan tata kokonaisuutta, muuten, aarettoman tyylikkaana silla ehdolla, etta se on moitteettoman puhdas. Sanomattakin on selvaa, etta se on myos naissa saaoloissa aarettoman kaytannollinen. Joskus taman asukokonaisuuden haltijalla on 30 senttia pitka risuparta, joka on varjatty oranssiksi luonnonhennalla. Kun siihen viela yhdistetaan silmien sisaluomilla musta kohl-rajaus ja turbaanimainen paahine, on mielestani persoonallinen pukeutuminen huipussaan.

Paikalliset naiset noudattavat itsensa peittamisessa samaa linjaa asunsa ollessa poikkeuksetta musta. Ne naiset, jotka peittavat ohuella hunnulla myos kasvonsa, ovat yleensa Saudi-arabialaisia tai muita ulkomaalaisia. UAE:n naisten abaya on hyvin koristeellinen. Hihoissa ja helmoissa esiintyy runsaasti kirjailuja ja kimaltavia elemantteja, kuten swarovski-kristalleja. Huivi on uskonnonvastaisesti kiedottu korkean tupeeratun nutturakampauksen yli varsin viitteellisesti sen paljastaen lahes kokonaan taidokkaan kampauksen. Uniformuun kuuluu ehdottomasti 10 cm:n korkokengat ja tuhansia euroja maksava kasilaukku. Toisessa kadessa tulee pidella uusinta BlackBerrya tai I-Phonea, vaikkei silla mitaan tekisikaan. Ulkoasun viimeistelee veretseisauttava make-up, jonka laatimiseen taytyy kulua aikaa ainakin kaksi tuntia. Nama rouvat eivat tosin aikaa tarvitse mm. kotitoihin, koska kaikilla tyoskentelee kotonaan runsaasti palveluskuntaa, jotka huolehtivat siivouksesta ja lastenhoidosta rouvien harrastaessa sosiaalista elamaa ja shoppausta. Eika niin pitkilla kynsilla voisi mitaan kotitoita tehdakaan.

Huivipaisissa naisissa on paljon variaatioita kansallisuudesta riippuen. Esille nousee omaperainen omanilaisedustus. Heille on tyypillista mielenkiintoinen alaosaan sopiva keeppi-hilkkayhdistelma, joka on aina hempean pastellisavyinen, korostaa naisen luonteenomaista sulokkuutta ja lyo Punahilkan laudalta mennen tullen.

Pikantin yksityiskohdan tuovat katukuvaan aina yhta tyylikkaat libanonilaisnaiset. Heille on ominasta voimakas ulkonakokeskeisyys ja kokeilunhalu uusimpia vippaskonsteja kohtaan. Asunsa he valitsevat viimeisen nuorisomuodin mukaisesti ikavuosien antamatta tippaakaan hairita pukeutumisgenrea. Tyypillinen arkiasukokonaisuus koostuu pillifarkuista, jotka ovat mallia "super slim". Niihin yhdistetaan nuorekas t-paita, jonka kaula-aukko paljastaa viettelevasti kirurginveitsen luomukset. Paidan etumusta koristaa katseenvangitsijana kimaltavat paljetit ja hyvantuulinen teksti kuten "Hot Mama Tiger". Asuun kuuluu korkeakorkoiset strassikoristeiset sandaletit tai korokepohjaiset korkkarit, joiden varvasosa on avoin, sen jattaessa juuri pedikyyrista tulleet varpaankynnet sievasti esille. Hiukset ovat lahes aina vaalennettu hunajaisiksi ja foonattu suoriksi. Huoliteltu meikki on joko ylidramaattinen tai muodikkaasti nude sen aina korostaessa voimakkaasti turvonnutta huultenmuotoa. Nama rouvat puhuvat arabiaa hauskalla korostuksella sekoitellen tarkoituksellisesti mukaan englannin- tai ranskankielisia lausahduksia huulten iloisesti lepattaen aavikkotuulessa.

Turistit voitaisiin jakaa moniin erilaisiin alaryhmiin, ja kertoa naista sivukaupalla, mutta paadyn kuvaamaan vain yhta, surkuhupaisinta tyyppia. Kyseessa on lansimaalainen naishenkilo, joka menee sekaisin kuumuuden, mutta arvattavasti myos paikallisen atmosfaarin takia. Nahdessaan ymparillaan kultaa, kimallusta ja ylellista elamanmenoa, paattaa han kertalaakista lopettaa ianikuisten cargo-housujen, virttyneen t-paidan ja crocsien kayton ja sukeltaa mukaan muodin ihmemaahan. Seuraukset ovat yleensa katastrofaaliset. Kardinaalimunaus syntyy viimeistaan siita, kun maan avoin ja suvaitseva ilmapiiri ymmarretaan vaarin. Tasta aiheutuu voimakkaita ylilyonteja kokonaisuuden hallinnassa ja naisellisten avujen korostamisessa. Tallainen uhkarohkea pukeutuminen saa toki huomiota osakseen sen ollessa kuitenkin paaosin negatiivista. Esimerkkina mainittakoon usein esiintyvat mikroshortist, jotka ovat kokonsa puolesta pienemmat kuin alushousut ja nain ollen peittavat vain niukasti kriittiset alueet. Toinen tyypillinen tyylimoka on selan kokonaan paljastava mekontapainen, joka ei oikein istu ja joka taten paljastaa sivusta katsoen paljon muutakin, kuin mihin mekonkantaja on ollut valmistautunut. Oletettavasti tasta syysta kauppakeskuksiin on ilmestynyt pukeutumisohjeita, joissa toivotaan mekon helman ulottuvan polveen ja olkapaiden olevan peitetyt. Ohjeita noudatetaan varsin sattumanvaraisesti.

Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta pukeutumisessa noudatetaan taallapain kuitenkin hyvin maltillista ja sovinnaista linjaa. Suomen kesalomien aikana tormaan varsinkin paakaupunkiseudulla elakeikaisiin henkiloihin, jotka uskaltavat irrottella pukeutumisellaan. Yleensa tama ilmio on mielestani positiivinen, ja kertoo siita, etta ihminen ei alistu noudattamaan helppoja, enemmiston edellyttamia saantoja vaan uskaltaa toteuttaa itseaan vaikka se poikkeaisikin valtavirrasta. Hyva esimerkki tasta oli se, kun Helsingin rautatieasemalla tormasin elakeikaiseen harmaantuneeseen mieshenkiloon, jolla oli jalassaan kirkkaanpunaiset nahkahousut. Se sai hymyn huulilleni, koska herra kantoi asuaan taysin luontevasti. Hymyni hyytyi nopeasti seuraavaan herran tormatessani, joka kuului ikansa puolesta samaan ikaryhmaan. Hanella oli voimakkaan humalatilan lisaksi paassaan pipo ja jalassaan farmarihousut, joissa oli miehenmentava reika niin etu-kuin takamuksen kohdalla. Tallaista kansalaisrohkeutta ei taallapain tapaa varsinkaan elakelaisten keskuudessa.

Dubain matkaa suunnitteleville: tule sellaisena kuin olet! Et todennakoisesti erotu joukosta, vaikka yrittaisit.