Verta, hikeä ja kyyneleitä

Maisema taas mulla vaihtui.
Rivieran kauhut haihtui.
Painajainen tuo on loppu!
Paloikin jo multa proppu.
Kovin toisenlainen tienoo,
Elämäin on täällä hienoo!

Unelmien merenranta!
Siina hieno hiekkasanta,
siellä mun on kantapaikka.
Häiritse ei mua, vaikka
hiki hieman hiertää pipoo,
lämpö viittäkymment' hipoo!

Tottakai nyt tässä säässä
kaikilla on rätti päässä!
Otsalta mun valuu hiki.
Kampauksein aivan liki-
laskuinen! Ei kestä kantti!
Äsken petti deodorantti.

Kuumuutta on vaikee sietää!
Arabi sen kyllä tietää.
Siksi fiksaa jokapaikkaan
ilmastoinnin viileen, raikkaan.
Lepää hetki, siitä nauti!
Koht' on sulla keuhkotauti.

Imagoain tahdoin nostaa.
Siksi hienon auton ostaa
halusin mä lailla muiden
kaahareiden, rääväsuiden,
joiden kanssa torvi raikaa
aina keskel' ruuhka-aikaa.

Perheenäidin painajainen
siivous tuo viikottainen.
Lukaali on liian laaja
krampis' kohta eturaaja.
Neliöitä liian monta.
Moppaaminen mahdotonta!

Kymmenittäin ikkunoita.
Koetappas pestä noita!
Siihen kuluu kaksi päivää.
Ei oo tässä järjen häivää:
Ikkunain vain hetken kiiltää,
hiekkamyrsky tuolla siintää!

Muistuttaa tää muodin mekkaa!
Tahdo tietenkään mä pekkaa
pahempi nyt olla, haluun
mukaan kilpavarusteluun!
Pulma vain, ei ykskään elli
Ole kovin naturelli.

Uusin oikku, muodin tuuli
turvonnut tuo ylähuuli
täällä kaikil' täytyy olla.
Joka rouvan vartalolla
rasvaimu, avoin povi,
rinnan täyte silikoni.

Kiirettä siis mulla pukkaa,
En voi enää aikaa hukkaa,
joss mä haluun säväyttää
kilpasiskoin ällistyttää.
Kohta kansa perään huokaa!
(Unelmoida hetki suokaa!)

Juttu taitaa olla tämä:
Oma elämäni rämä
tuskin tästä muuksi muuttuu.
Glamuuria paljon puuttuu.
Sylissäni ruusut, risut,
virkkuukoukku sekä kisut.