Oodi itselleni

Muutosta johtuva nettipimento on viimein ohi. Edesmennen syntymapaivani muistoksi julkaisen nyt oheisen muistokirjoituksen.

Kauan sitten, aloitan,
syntyi neito Karjalan.
Erityisen viisas lapsi,
kaunis viela, kultahapsi.
Ylistetty sata kertaa!
Sulokkuutens' vailla vertaa!

Varttuessaan, isans' huomaa,
lahjakkuutens' Luojan suomaa!
Aiti katens' yhteen liittaa.
Korkeinta han tasta kiittaa,
iltaltahdest' kirkkahasta,
tyttaresta ihanasta!

Ei oo neiti tama kahjo!
Turha halle opinahjo!
Itse oppi lukemaan
seka pianoo soittamaan!
"Yks' plus yksi ompi kaksi!"
Harvinainen ihmelapsi!!!

Vauhdikas on tytto taa,
juoksuhun kun pyrahtaa!
Viilettaa taa lapsikulta
jaloissaan vaan pollyy multa!
Voittajana saapuu maaliin,
vastustajaa ottaa kaaliin!

Odotukset ovat suuret.
Mis' on han nyt? Mitas luulet?
Saavuttiko suosiota,
menestysta, huomiota?
Vitriinissa onko heita
Noobeleita, Oskareita?

Siina atleetti tuo makaa.
Kylkee kaantaa tavan takaa.
Vaik' se tuosta kohta virkoo,
spurtti ei silt' oikeen irtoo.
Kangistus nyt tuntuu luissa.
Eipa kiipee enaa puissa.

Peiliin katsoessaan suuttuu!
Kultakutri harmaaks' muuttuu.
Linjat sorjat takas' haluu!
Muodot maata kohden valuu.
Ihaile ei matit, jussit!
Kaiken pilaa silmapussit!

Huumoria tama kysyy!
Penssel' tuskin kades' pysyy.
Kohtalo taa paalleen lankee:
soittokasi liian kankee.
Yla-C ei enaa aukee,
sopraano on liian raukee!

Tas' on pieni taukopaikka.
Odottelee sita vaikka
uusi elama kun alkaa.
Sitten hilluu taytta jalkaa!
Vasyta ei itsee suotta.
Siihen ei oo monta vuotta:

Alkaa veri halla kiehuu!
Kohta luvan kanssa riehuu!
Vuosikymmenia viisi
kohta saavuttaa ja -hiisi
viekoon! Alkaa hauskaa pitaa!
Ravistelee Lahi-Itaa!