Joogatunnilla

Kuten ehka tarkkaavaisimmat lukijani ovatkin jo havainneet, olen viime aikoina toistuvasti tuonut esille lievaa huolestumistani fyysisesta kunnostani. Olen joutunut ikavakseni myontamaan, etta maratooni saattaisi jaada tassa tilassa kesken kuin kananlento. Alitajuntaani on ruvennut kalvamaan myos ian ja liikunnan puutteen yhteisvaikutuksen mukanaan tuoma sydaninfarktiriski ja varsinkin lisaantynyt selluliittiriski. Olen ryhtynyt siksi kaikenkattavaan kuntokartoitusprojektiin, jotta minulle selviaisi asioiden jarkyttava todellisuus taydessa kokonaisuudessaan.

(Taustatietona mainittakoon, etta olen jaksanut viela n. 10 vuotta sitten juosta Naisten Kympin. Sen lisaksi olen sijoittunut Taipalsaarella hiihdon piirimestaruuskisoissa viiden parhaan joukkoon vuonna 1977.)

Vaikka oloni olikin tana aamuna kuin jaykkakouristuksen jaljilta, uhmakkaasti paatin silti lahtea joogatunnille, jotta vartaloni vetreytyisi ja itsetuntoni vahvistuisi nayttaessani toisillekin kuinka sorjasti viela venyisin vaativiin asentoihin. Itsevarmuutta uhkuen saavuin paikalle tyttareni kanssa, joka lahti mukaan henkiseksi tuekseni. Tunti alkoi lupaavasti rauhallisella hengittelylla risti-istunnassa, joka on on jostain syysta ollut minulle aina hyvin luonteva asento, hengittamisesta puhumattakaan. Tasta olen paatellyt joogaamisen olevan minulle ylenpalttisen helppoa puuhaa.

Tunti lahti etenemaan ohjaajan lisatessa kasien ojenteluja ylos ja sivuille. Koko ajan piti onneksi hengittaa tahdissa ja sen ainakin osasin. Ja sitten rupesi tapahtumaan.

-"Nosta katesi ylos, veda ilmaa sisaan, pudota sitten hitaasti katesi kohti lattiaa, uloshengitys, siirra vasen jalka kauas taaksesi, sisaanhengitys, nosta samalla oikea katesi suoraan ylos ja kaanna samalla vartaloasi ("Anteeksi saisinko taman uudestaan?"), uloshengitys, pysy nyt tassa asennossa kolmen sisaan- ja uloshengityksen ajan." ("Saako vaihtoehtoisesti pidattaa hengitysta?")

Koska henkeni oli ikaankuin salpaantunut enka muistanut enaa missa vasemman kaden piti olla, yritin katsoa mallia muilta, mika oli aika vaikeaa, koska hiki valui jo valtoimenaan silmiini ja esti tehokkaasti nakyvyyden. Kauhukseni havaitsin, etta vasemman kaden piti ilmeisesti olla koukussa olevan oikean jalan oikealla puolella, jolloin tasapainon sailyttaminen entisestaan vaikeutui. Pitaessani itseani pystyssa vaivalloisesti joutui oikean tukijalan reiden takalihas hillittoman krampin kouriin. Uskon sen johtuneen erityisesti magnesiumin puutteesta, mutta myos jossain maarin viime vuosien liian yksipuolisesta jalkalihasten harjoittamisesta treenauksen keskityttya liikaa reiden etulihaksen harjoittamiseen sohvalta noustessa.

Totesin tassa vaiheessa kiduttavaa ohjelmaa, etta joogatunnin perimmainen tarkoitus saattaisi olla keskittymaan oppiminen siihen mita on tekemassa, mika on minulle aina ollut huomattavan haasteellista. Tajusin siis olevani vaarassa paikassa viimeistaan siina vaiheessa, kun en osannut purkaa liikkeita, joihin olin itseni vaivalloisesti saattanut. Joogassa ei nimittain noustakaan rivakasti lattialta ylos, kun liikesarja on ohi, vaan tehdaan jarjenvastaisesti koko monimutkainen homma ikaankuin nurinpain, jotta paastaan lahtotilanteeseen.

-"Asetu nyt istumaan ja tuo jalat yhteen eteesi. ("Kuullostaa pahaenteiselta.") Hengita syvaan ja rauhallisesti ("Ala viitsi, kuule, vinoilla!") Asetu selinmakuulle ("Vihdoinkin!") ja nosta jalat koukkuun vatsan paalle. Ota isovarpaistasi kiinni ja avaa jalkasi haaralleen ilmassa. ("Saako vahan puuskuttaa?") Tuo jalkasi yhteen ja vie ne paan yli lattiaan ("Anteeksi kuinka?!?"). Pysy tassa asennossa 5-10 hengityksen ajan. ("No, taatusti pysyn! Kuinka tasta muka paasee rojahtamatta ylos?")

Onneksi loppurentoutus alkoi yllattavan pian, koska en olisi enaa jaksanut seisoa ilman huolestuttavan suurta kollapsoitumisriskia. Sain pyyhittya suurimmat hikinorot ennenkuin valot sytytettiin ja puheenikin kuullosti jo yllattavan normaalilta ilman selkeasti havaittavaa laahatysefektia. Balettia harrastanut tyttareni osoittautui olevan yhta eteeriessa tilassa, kuin ennen tunnin alkua, kuten havaintojeni mukaan kaikki muutkin arsyttavan hyvakuntoiset himojoogaajat. Omasta habituksestani oli eteerisyys kaukana. Tukkani ja katseeni harottivat joka suuntaan, naama oli punainen ja turpea, vaatteet lapimarat ja ryhti jopa entista huonompi jalkojeni vatkatessa raivokkaasti. Mutta hengitys kulki liukkaasti sisaan ja ulos.

Epilogi:
Parasta kuntoklubilla on sen uima-allasosasto ja suomalainen sauna, jossa vietin koko iltapaivan. Taytyyhan ihmisen joskus levatakin.