Paluumuuttajan vuodatus

Ei oo juttu tämä huuhaa!
Taas on mulla eessä puuhaa.
Totta onkin joka sana!
Julistan siis vakavana:
Pian aion tästä lähtee
katselemaan Pohjan tähtee!

Antakaa mun vielä kerran
Valost' nauttii hetken verran!
Saapuessain keskel' päivää
havaitse en valon häivää!
Sumuvalot päälle laitan,
aurinkolasit taskuun taitan.

Pakkanen kai Suomes' paukkuu!
Tuijotan mä matkalaukkuu.
Mitä sinne pitäis laittaa?
Halua en jalkaa taittaa
korkokengäs! Sen mä takaan,
klinikalla kohta makaan!

Komerosta koetan urkkii
kumisaapast', talviturkkii.
Hiki päässä, märkä tukka.
Löydy vaan ei villasukka.
Remmikengät hankeen juuttuu!
Huopatossut multa puuttuu.

Taas mä joudun nähdä vaivaa;
naftaliinist sukset kaivaa.
Luistinta pian jalkaan koitan.
Kylmänkammon tällä voitan:
turha tätä kauan puimaan,
avannossa joudun uimaan!

Huomiota tietyst' kerään.
Katsoo kansa minun perään. 

Ilmaa huidon, liukastelen,
ärräpäitä luettelen.
Ulkonäkö -sivuseikka-
Esplanaadil' kuperkeikka!

Mitä kaikkee seuraa tästä
ilmastosta äärimmästä?
Keuhkotauti, niin mä luulen!
Korvissain jo naurun kuulen.
Hosun kanssa suksisauvan,
pystyssä en kestä kauan.

Vuotta monta monituista
vierähtänyt. En mä muista
milloin lienee juhlat Linnan!
Unohdin jo bensan hinnan.
Kuka onkaan Suomen Ääni?
Missä päin on Lapin lääni?

Hermoja tää kyllä kysyy.
Tahdon ajanvirras pysyy.
Tunnen toki Hattivatin,
Sillanpään ja Nykäs' Matin.
Kauhistelen ajankohtaa:
tiedä en ken maata johtaa!

Häiritse ei loska, kura!
Uusi mulla alkaa ura!
Kirjan kirjoitan, tai kaksi!
Siitä tulen kuuluisaksi!
Jos en - ei se mitään haittaa!
Ilelle voin viestin laittaa!