Tallaisella kauniil' saalla
jotain mul' on mielen paalla.
Kylla mua ottaa aivoon!
Ennenkun ma rupeen raivoon
mieltani nain helpotan
kerron pienen tarinan:
Kesken neuletuokion
ikavan tein huomion.
Asiassa vinha pera:
loppui kesken lankakera.
Puolivalis' vasta hiha.
Sisallain' jo nousee viha!
Ongelma taa sama aina
vapaapaiva lauantaina.
Siksi taynna bussi, taksi
liikkuminen vaikeemmaksi
ei voi tulla, syy taa on
suuren populaation.
Mietin ehka hetken kaksi
kannattaisko ottaa taksi?
Pienen laskutoimituksen
jalkeen huomaan alennuksen.
Taksi mielestain jo tippu.
Euron maksaa bussilippu!
Paastyani pysakille
huomaan, etta vahan dille
taisin olla, kun ma taman
ratkaisun tein alyttoman.
Juuri kun mun menna pakko
silloin alkaa bussilakko!
Odotusta tunti, kaksi.
Ihmismassa suuremmaksi
paisuu, rupeen huolestumaan.
"Mahdunkohan enaa mukaan?"
Viimein bussi kulman takaa
kaahaa tuhatta ja sataa.
Nytkahtaen peril' saapuu,
jarrut pohjaan, lasti kaatuu.
Kaikki toinen toistaan vasten,
paallein vierii vaunut lasten.
En voi enaa peraantya,
pakko sisaan ankeytya!
Ahdistaa jo ajatuskin.
Huuto hurja kuuluu kuskin:
"Tiivistakaa viela lisaa!"
Taytyy vetaa vatsaa sisaan.
Hengittaa en juuri saata,
jalat tuskin hipoo maata!
Edessani nainen tumma
kampauksens' vahan kumma!
Kiharoitaan poyhii alkaa.
Kuski painaa kaasujalkaa.
Jokaisella polkaisulla
puolet suussa niista mulla!
Vauhti koko ajan kiihtyy.
Takaosas' nuoret viihtyy
hyvin, sielta kuuluu laulu,
pullo kiertaa, naamataulu
iloisena virnistaa
kunnes nyrkki tarahtaa!
Nujakointi kova alkaa,
ilmas' nakyy katta, jalkaa.
Kuski ei vaan huomaa mitaan
laulellen han kaasuu lisaa.
Paniikissa kansa hosuu.
Nyrkki silmaan mulla osuu!
Kiharoita sylkien,
paatani ma pitelen.
Pysty en ma liikkumaan,
ilmassa vain kiikkumaan.
Suussa maistuu tukkavaha,
selkaa painaa kaljamaha!
Asentoa koetan vaantaa,
paatain hieman edes kaantaa.
Silloin melkein lahtee taju.
Vastaan tulee hirvee haju!
Yhdistelma tosi fiini:
homejuusto, vanha viini.
Pelkaan, etta ylen annan.
Kaikki tama vuoksi langan
keskenkaiken loppuneen!
Keskel' taman seurueen
matkaa taitan, ahdistun,
seinan valiin puristun.
Pakko mun on paasta ulos!
Mika muuten lopputulos
on, jos kohta rajahdan,
kohtauksen jarjestan!
Hyppaan ilmaan raikkaaseen
paalle koiran ulosteen.
Kavellessain kotiinpain
suunnittelen mielessain:
"Minimoin ma kulutuksen
langan" -ja saan valahdyksen!
"Helpostihan neulon sen
paidan lyhythihaisen!"
Hihohihahih! Ei saisi nauraa toisen ahdingolle, mutta mitäs kirjoitat niin hersyvästi ja ilmeikkäästi. Näin koko porukan ja olin jo tulossa auttamaan, kun onneksi hyppäsit ulos.
VastaaPoistaTotta puhuen minua ahdistaisi kyllä tuo tilanne niin hirveästi, että taitaisi lentää nurkkaan keskeneräinen paita.
Kiitos myotaelamisesta! Kommenttisi todella lammitti sydantani!
PoistaMahtava homma, hohtava mamma, aivan ihana, vaikka kokemuksena inha, niin sait puristettua siitä kasaan hykerryttävän arjen kuvauksen.
VastaaPoistaKiitan! Olen vallan otettu siita, etta Normandian aatelisetkin ovat loytaneet sivuilleni!
PoistaEläydyin täysillä tekstiisi. Tummia hiuksia vieläkin hampaankoloista kaivelen.
VastaaPoistaOlen tykästynyt tarinoihisi niin, että päätin ojentaa sinulle tunnustuksen. Käypä poimimassa se blogistani.
Voi kiitos Simpukka! Uskollinen tukijani!
PoistaAivan mahottoman mainio riimittely! Karsee asia tietysti, kun lanka loppuu kesken työn, mutta syntyipä nasevapoljentoinen runo. Jospa teetkin hihattoman puseron, jää lankaa vastaisen varallekin!
VastaaPoistaMahtava idea! Taitaa kuitenkin kayda niin, etta taman maan julkisen sektorin lakkoiluvauhdilla rupean tekemaan vain jamalanka-patalappuja.
Poista