Laulu pukeutumisen vaikeudesta

( Savellys ei ole Kaj Chydeniuksen. Itseasiassa ei ole mitaan valia milla savelella lauletaan, kunhan se on a-mollissa.)

Kevattuuli varajaa

totuuteen mut herattaa.

Peiliin katson, heraa huoli.

Levinnyt on takapuoli

liikaa, siksi housut hiertaa

viime kesan, turha kieltaa.

Pakko vaateostoksille

lahtea on kaupungille.

                Sita ennen, fiksust’ kelaan:

                ”Muotilehtee vahan selaan!

                Varit, helman pituuden,

                ymmartaisin edes sen!

                Kumpa mulle housumalli

                loytyis’! Tasta alkaa ralli!”

Putiikkiin ma ensimmaiseen

juoksen aivan taysinaiseen.

Joka eukko, vanha, nuori

yllaan makkaran on kuori!

Silta ainakin se nayttaa.

”Tuot’ en kylla kehtais kayttaa!”

                Housun malli taa on kumma!

                Varisavy liian tumma.

                Vyotarosta vahan piukka,

                lahkeensuustakin on tiukka.

                Peilikuvain muistuttaa

                lehmaa kohta poikivaa!

Puseroita kaantelen,

tuskissani aantelen:

”Missa voisi tama ylla

julkisesti kavelylla

esiintya? Herrasvaki!

Tissiliivit nakyy lapi!”

                Paatan: edes hameen ostan!

                Mainettani vahan nostan.

                ”Muodikas mun olla pitaa!

                Tahan mennes’ viela mitaan

                loytanyt en!” Tunne nolo.

Sovitukseen hirvee jono!

Helman pituus, siina pulma!

Kohtaloni liian julma.

Vaihtoehtoja vain kaksi:

liian lyhyt taikka maxi!

”Aio en ma rietastella

Enka helmaan kompastella!”

                Kuinka viela jaksaisin,

                kuuppa aivan sekaisin!

Mika muoto kengankarjen?

                Kevaan muodis’ei oo jarjen

                haivaa. Voiko koroil’ noilla

kaatumatta kompuroida?

Kotiin lahden, paani kiehuu,

ilman ainuttakaan riepuu!

Pullan syo ja kahvin keitan,

kiristavat vaatteet heitan!

Mekko kaikkein mukavin

kaapu Afganistanin!