Luututtaa!!!

Valo kevaan sisatilaa

kirkastaa -  ja kaiken pilaa!

Ikkunat on pesta pakko,

kasissain’ pian vesirakko.

Ryhdyn kevatsiivoukseen,

puuhaan helvetilliseen.

Verhot vaihda, seinat kuuraa,

villakoirat nurkis’ luuraa.

Kohta kodin ilme ylvas.

Kaatui juuri kukkapylvas:

mullat pitkin silkkimattoo,

mustaa vetta roiskuu kattoon.

Tuoksinnassa siivouksen

paalle kissan oksennuksen

astun, jalka alkaa liukuu,

kissaparka allain miukuu.

Haivy siita senkin katti!

Takaraivos' kauhee patti!

Melkein multa lahtee taju.

Tarahdys on aika raju!

Mut ei voi taa jaada tahan.

Luuttuan ma viela vahan

kun nyt aloin vartavasten.

Suunta: vaatekaappi lasten.

Avaan oven rivakasti,

paalleni nyt vyoryy lasti.

Ei voi mitaan, alle jaan

sekalaisen roinan taan!

Liian myohaan kamat muistin.

Kalloon osuu maila, luistin.

Paassa alkaa kukkuu kaki.

Mita alakerran vaki

ajatella mahtaa tasta

maiskeesta ja rytinasta?

Kohta kiirii aani villi,

arvaan: poliisin on pilli!

Komissari oven takaa

koetan aanetonna makaa.

Koputukseen vastaa en.

Aanet haipyy, huokaisen.

Jotain hyvaa edes, snaijaan:

paatynyt en mustaanmaijaan!

Tulee jalleen mieleen hoppu:

paalle painaa viikonloppu!

Koti siistiks piti laittaa

eika suinkaan selkaa taittaa.

Mitaan aikaan en oo saanut,

puoli paivaa tassa maannut!

Lopulta sen kaman alta

ponnistan ma lattialta.

Onnistunut sotkuu raivaa

en, vaik’ paljon nain ma vaivaa!

Kaaoksen naan mahdottoman!

Taidan ottaa vuosiloman!