Kevatruno.
(Luetaan harras ilme kasvoilla painottaen jokaista sanaa.)
Aurinko kun paistaa alkaa
kansa silloin juoksujalkaa
vaatteitaan jo paaltaan kaarii
paljasten vatsaa, saarii.
Ilmio on hammentava
jarki kylman jahmettama
silti heita satakunta.
Vasta asken satoi lunta!
Itse ajan hyvaks’ kaytan
vartaloni vasta naytan
kunnes kilon pari puotan
paattavaisyyteni luotan!
Huomaamatta talviajan
reiden, vatsan, vesirajan
volyymi on laajentunut,
rasvakerros paksuuntunut.
Eipa onneks mitaan huolta!
Asial’ on monta puolta:
Tastalehtein reippahasti
bulevardin paahan asti
kiidan juoksutrikoot ylla
jokailta lenkkeilylla.
Kunhan ensin paivallisen
rauhass’ syoda nautiskelen.
Unohda en alkupalaa
juustoa ja suolakalaa.
Yha vain nyt kiihtyy tahti
jalkiruoaks’ pullakahvi.
Toukokuu kun kohta koittaa
katsotaanpa kuka voittaa!
Onneks' viela siihen aikaa
hetki on ja silla aikaa
mietin viela hetken kaksi
kannattaako laihemmaksi
yrittaa nyt syytta suotta?
Mennyt nain jo monta vuotta.
Liikaa rehkimista kysyy.
Selluliitti on ja pysyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti